Mies on tähystänyt sinisenä hohtavalle Välimerelle tuntikausia.
Hänen harjaantunut katseensa on rekisteröinyt jokaisen liikahduksen meren pinnalla muiden kalastajien torkkuessa rannalla. Vihdoin hän huomaa sen, mitä on odottanut pitkään: pinnan alla liikkuu suuri varjo.
”Kalaparvi!” hän huutaa. Kalastajat rannalla keskeyttävät torkkunsa ja kiirehtivät veneille, jotka on vedetty puoliksi rannalle.
He työntävät veneet vesille ja lähtevät kiireesti soutamaan. Aluksissa on verkkoja, koukkuja ja kalakoreja. Luvassa on taas runsas kalansaalis.
Tällainen näky oli tuttu kaikkialla Välimeren rannikolla ajanlaskumme alun vaiheilla. Kalastus oli Rooman valtakunnassa laajamittainen elinkeino, ja tarkkaavaisilla tähystäjillä oli tärkeä tehtävä ilmoittaa muille liikkeellä olevista kalaparvista.
Kun kalastajat palasivat takaisin rantaan, heillä oli saaliinaan niin paljon kalaa, että se ylitti runsain mitoin paikallisten markkinoiden tuoreen kalan kysynnän.
Kaloille löytyi kuitenkin käyttöä: kiertelevät tukkukauppiaat ostivat mieluusti markkinoiden yli jääneet kalat ja kuljettivat ne suuriin teollisuuslaitoksiin.
Niissä kaloista valmistettiin garumia, roomalaisten suosimaa mausteeksi käytettyä kalakastiketta.