Hyvät, pahat ja hullut: 7 Rooman keisaria, jotka on syytä tuntea
Antiikin supervaltaa hallitsi 500 vuoden aikana sekalainen joukko keisareita – osa viekkaudella, osa vallan- ja verenhimolla. Tutustu seitsemään kuuluisimpaan keisariin.
Rooman valtaistuimella ehti istua peräti 70 keisaria, mutta heistä seitsemän erottui joukosta.
Tiesitkö, että keisari Augustusta pidettiin elävänä jumalana, Hadrianuksen rakennusurakat ylsivät Skotlantiin saakka tai että Caligulan teot olivat niin vastenmielisiä, että hänen kuolemaansa juhlittiin?
Esittelyssä 7 parasta ja pahinta Rooman keisaria.
Augustus
Sotapäällikkö Augustuksen ensisijainen tavoite oli taata valtakuntaan rauha.
Rooman ensimmäinen keisari
Gaius Octavianus kruunattiin Rooman ensimmäiseksi keisariksi pitkän sisällissodan jälkeen vuonna 27 eaa.
Keisari sai senaatilta nimen Augustus (kunnianarvoisa), ja hänen yli 40-vuotinen hallintokautensa, joka kesti vuoteen 14 jaa. asti, tuli tunnetuksi nimityksellä pax romana eli roomalainen rauha.
Rauha ja edistys näkyi myös imperiumin pääkaupungissa, jonne kohosi vaikuttavia rakennuksia, kuten yhä Roomassa komeileva Pantheonin pyhäkkö.
”Sain tiilisen Rooman ja jätin jälkeeni marmorisen”, Augustus itse luonnehti pääkaupunkiaan ja hallintokauttaan.
Kuolemansa jälkeen Augustus julistettiin jumalaksi – toisena vain kahdesta keisarista Rooman 500-vuotisen keisarihallinnon aikana.
Tiberius
Tiberius kuoli huvilassaan Caprilla vuonna 37 mieleltään ja ruumiiltaan heikkona. Vallan hän siirsi adoptiopojalleen Caligulalle.
Keisari linnoittautui Caprille
Augustuksen 56-vuotias poikapuoli Tiberius nousi keisariksi vuonna 14 jaa.
Tiberius suhtautui kaikkiin epäluuloisesti ja julisti ensitöikseen, että vastedes olisi ”petos kirjoittaa tai sanoa mitään pahaa keisarista”.
Määräyksen vaikutukset näkyivät yhteiskunnassa, ja roomalainen historioitsija Tacitus valitteli myötäilijöiden määrää ja kuvaili Tiberiuksen hallintokautta sanoilla ”mätä, onneton aika”.
Hännystelijöistä huolimatta Tiberius ei päässyt vainoharhaisuudestaan, ja hän eristäytyi ylelliseen palatsiinsa Caprin saarelle. Hän asui siellä 26 vuotta, mutta hänen päätöksensä kulkeutuivat kyllä kuriirien mukana Roomaan, missä huhut hänen hulluudestaan kasvoivat vuosien vieriessä.
Tiberiuksen kerrotaan murhauttaneen kaikki, joita hän piti pettureina, ja hakeneen nautintoa muun muassa käyttämällä nuoria poikia seksuaalisesti hyväkseen.
Roomalaiset vihasivat keisariaan, ja kun tämä kuoli vuonna 37, kansanjoukot huusivat ”Tiberius Tiberiin”, sillä rikolliset oli tapana heittää Tiberjokeen.
Caligula
Caligulan äiti Agrippina murhattiin vuonna 33. Keisarina Caligula antoi kaivaa äitinsä uurnan ylös ja siirtää sen perhehautaan.
Vallan sai seksihullu sadisti
Caligula nousi valtaistuimelle vuonna 37, ja siitä alkaen Roomaa hallitsi neljän vuoden ajan yksi koko imperiumin historian häikäilemättömimmistä keisareista.
Senecan mukaan Caligula muun muassa määräsi vartijoitaan heittämään gladiaattoritaistelun aikana tauolla osan yleisöstä areenalle villieläinten syötäväksi, koska hän oli pitkästynyt.
Caligulalla oli myös tapana vierailla taajaan kaupungin ilotaloissa peruukkiin ja pitkiin kaapuihin pukeutuneena.
Jos Caligula näki kauniita naisia kulkiessaan ympäri Roomaa, hän ”kutsui” usein nämä miestensä kanssa juhlimaan palatsiin – ja se oli tarjous, josta ei todellakaan voinut kieltäytyä.
Seneca kuvaili Caligulaa seksihulluksi ja mielenvikaiseksi keisariksi, joka nautti silmittömästä väkivallasta.
Kun hullun Caligulan hallintokautta oli kulunut neljä vuotta, kolme pretoriaanikaartin upseeria otti oikeuden omiin käsiinsä ja murhasi hänet vuonna 41.
Claudius
Pretoriaanikaarti teki rujosta Claudiuksesta keisarin. Toiveena oli, että heikko keisari toisi imperiumiin rauhan.
Rujo keisari voitti roomalaisten sydämet
Oma äiti kutsui Claudiusta ”ihmisen epäsikiöksi”, ja lähteiden perusteella perhe pyrki pitämään Claudiuksen poissa julkisuudesta, koska tämä änkytti ja kuolasi ja oli puolikuuro.
Claudius julistettiin silti vuonna 41 keisariksi, kun Caligulan murhanneet sotilaat tarjosivat yllättäen uskollisuuttaan hänelle – todennäköisesti siksi, että valtakunta kaipasi lempeämpää keisaria kuin Caligula tai Tiberius.
Claudius palkitsi sotilaat ruhtinaallisesti 15 000 sestertiuksella ja ryhtyi sitten osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen.
Fyysisistä heikkouksistaan huolimatta Claudius osoittautui hyväksi keisariksi. Hän sääti muun muassa lain, jonka mukaan omistaja ei saanut tappaa sairastunutta orjaansa, ja antoi provinssien asukkaille mahdollisuuden saada Rooman kansalaisuus.
Claudius paransi myös Rooman viljavarastojen huoltovarmuutta, jotta roomalaiset eivät joutuisi näkemään nälkää.
Nämä toimet – sekä tietysti satojen gladiaattoritaistelujen järjestäminen – tekivät keisarista kansansa keskuudessa suositun.
Claudiuksen kuoltua vuonna 54 hänet julistettiin jumalaksi ensimmäisenä keisarina Augustuksen jälkeen.
Nero
Nero käski käyttää Rooman kristittyjä elävinä soihtuina. Uhrit voideltiin öljyllä ja sytytettiin jaloista palamaan.
Käytti kristittyjä elävinä soihtuina
Nero nousi valtaan 17-vuotiaana vuonna 54. Kansa ymmärsi pian saaneensa taas hullun keisarin.
Ensin hän antoi tappaa äitinsä, sitten vaimonsa.
”Yksikään hallitsija ennen minua ei ole näyttänyt, kuinka paljon voi itselleen sallia”, Suetonius kertoi Neron kehuskelleen.
Neron julmuus paljastui kaikille viimeistään, kun neljännes Roomasta paloi vuonna 64.
Huhujen mukaan Nero ihaili liekkimerta palatsinsa parvekkeelta laulaen ja lyyraa soittaen, ja kun hänen syytettiin itse sytyttäneen palon, hän vieritti syyn kristittyjen niskaan.
Sitten hän antoi osan syntipukeiksi osoitetuista kristityistä villien koirien raadeltaviksi.
Osa taas tervattiin ja sidottiin palatsin puutarhaan poltettavaksi illan pimetessä. Kun vartijat sytyttivät elävät soihdut, orkesteri peitti tuskanhuudot soitollaan.
Rooma huokaisi helpotuksesta, kun Nero kuoli vuonna 68.
Hänen viimeiset sanansa olivat: ”Ajatella, minkä taiteilijan maailma nyt menettää.”
Hadrianus
15 000 legioonalaista rakensi kuuden vuoden ajan Hadrianuksen vallia valtakunnan pohjoisrajalle Britanniaan.
Valtakuntaa piti suojata
Hadrianus, josta tuli Rooman keisari vuonna 117, piti tärkeimpänä tehtävänään vakauttaa valtakunnan rajat.
Hän kulki kymmenen vuoden ajan ympäri imperiumia varmistamassa, että provinsseja johdettiin kunnolla ja ettei yksikään vihollinen voisi uhata maailman mahtavinta valtiota.
Britanniassa Hadrianus päätti rakennuttaa provinssin pohjoisrajalle 120 kilometriä pitkän ja viisi metriä korkean puolustusmuurin torjumaan skottilaisten heimojen hyökkäykset.
Hadrianuksen vallissa, joksi muuria kutsutaan, oli puolentoista kilometrin välein pieni linnake sekä yhteensä 16 suurta vallihaudan ympäröimää linnaa.
Hadrianus rakennutti linnoitteita myös muualle valtakuntansa 10 000 kilometrin pituiselle rajalle. Hän myös rakennutti imperiumin logistiikkaa helpottamaan tieverkoston, jonka kaikki tiet johtivat Roomaan.
Marcus Aurelius
Marcus Aurelius vietti hallintokaudestaan yli 14 vuotta sotien germaaniheimoja vastaan.
Keisari vihasi tyhmyyttä
Harva keisari oli yhtä pohdiskeleva kuin Marcus Aurelius, joka nousi valtaan vuonna 161. Asemaa himoitsi myös hänen adoptioveljensä Lucius Verus.
Välttääkseen vaarana olleen sisällissodan Marcus Aurelius teki Veruksesta kanssahallitsijansa, ja hän hallitsi yksin vasta Veruksen kuoltua vuonna 169. Hän soti paljon, koska Rooman rajat olivat aina uhattuina, mutta eniten hän halusi luoda oikeudenmukaisuutta ja harmoniaa.
Marcus Aurelius muutti perimyslakia niin, että lapset saivat periä äitinsä, ja paransi orjien asemaa korvaamalla heitä gladiaattoritaisteluissa näyttelijöillä.
Hän etsi myös sisäistä harmoniaa, jotta viha ja kostonhimo eivät ohjaisi hänen tekemisiään, ja kirjoitti peräti 12 filosofista kirjaa, joissa hän muun muassa totesi: ”Ihmisten pahuus johtuu tyhmyydestä.”
Marcus Aurelius ei pitänyt itseään keisarina muita ihmisiä kummempana. ”Miksi itkeä minun vuokseni sen sijaan, että surisi ruttoa ja niin monen muun kuolemaa?” hän lausui kuolinvuoteellaan vuonna 180, kun ruttoepidemia oli tappanut neljänneksen valtakunnan väestöstä.