Halvat palkkasoturit pitivät Rooman viholliset aisoissa
Roomalaiset olivat vuosisatoja palkanneet muista kansoista erikoisjoukkoja avukseen taistelukentille, koska ne olivat halpoja ja tehokkaita. Perinnettä kunnioittaen tuleva keisari Augustus perusti vuonna 29 eaa. suuret, yhteensä noin 150 000 miehen vahvuiset apujoukot vierasmaalaisista sotilaista vartioimaan valtakunnan vaarallisimpia raja-alueita.

Ulkomaiset sotilaat puolustivat valtakunnan uloimpia rajoja.
Eräänä huhtikuun päivänä vuonna 1928 työmiehet löysivät Colchesterin kaupungissa Britanniassa noin metrin syvyydestä maasta ikivanhan ja rikki lyödyn hautakiven jäännökset.
Kivessä oli taidokkaasti kaiverrettu kuva rautapaitaisesta ratsastajasta, jonka hevosen jaloissa kyyristelee vihollinen.
Paikalle kutsutut arkeologit tulkitsivat kiveen hakatusta kirjoituksesta, että kivi oli pystytetty lähes kaksituhatta vuotta aiemmin Rooman armeijan ratsuväen upseerille. Siinä luki:
”Longinus Sdapeze, Matycuksen poika. 1. traakialainen ratsuväkirykmentti, syntynyt Sardicassa, ikä 40 vuotta, palvellut 15 vuotta.”
Colchesterissa oli ollut Rooman armeijan tukikohta siitä lähtien, kun Rooma oli vallannut Britannian vuonna 43.
Asiantuntijoiden mukaan Longinus oli tullut maahan valloitusarmeijan mukana ja hänen hautakivensä oli mitä ilmeisimmin rikottu tahallisesti.
Todennäköisesti kiven kaatoi ja hajotti paikallisen soturikuningattaren Boudiccan johtama kapina-armeija, joka vuonna 61 tuhosi Colchesterin ja surmasi siellä jopa 70 000 roomalaista.
Boudiccan sotureille roomalaisen ratsumiehen muistokivi edusti vihattua miehittäjää Roomaa ja sen armeijaa.
Kapinalliset eivät ilmeisesti hautakiveä rikkoessaan huomanneet, että Longinus ei ollutkaan roomalainen vaan hän oli kotoisin Sardicasta, jonka paikalla sijaitsee nykyään Bulgarian pääkaupunki Sofia.
Tuhansien muiden Rooman valtakunnan laitamien nuorukaisten tavoin Longinus oli värväytynyt Rooman armeijan auxilia- eli tukijoukkoihin.
Näiden joukkojen sotilaat eivät olleet Rooman kansalaisia, kuten legioonalaiset, ja niitä voidaan ehkä parhaiten kuvata sanalla ”muukalaislegioona”.
Longinuksen aikaan auxiliajoukoissa palveli jopa 150 000 miestä, ja ne oli usein sijoitettu valtakunnan levottomimmille alueille.
Ne suojelivat Roomaa barbaareilta, mutta osoittautuivat lopulta itsekin vaaraksi Rooman yhtenäisyydelle.