Gladiaattori oli rahvaan suosikki
Gladiaattori oli harjoitusta saanut orja tai sotavanki, joka taisteli yleisön viihdykkeeksi areenalla. Menestynyt gladiaattori saattoi nousta suureksi sankariksi, jota etenkin Rooman rahvas palvoi.

Gladiaattorin elämä oli lyhyt
Gladiaattori taisteli areenalla kaksi kolme kertaa vuodessa yleensä 10–15 minuuttia kerrallaan. Jotta taistelu kestäisi mahdollisimman pitkään, gladiaattorin vastustajaksi valittiin samankokoinen ja yhtä kokenut taistelija. Taitavimmatkaan gladiaattorit eivät yleensä eläneet kovin vanhoiksi. Useimmat osallistuivat elämänsä aikana alle kymmeneen otteluun ja kuolivat alle 30-vuotiaana.
Kun gladiaattori itse myönsi tappionsa areenalla, hän nosti yhden sormen ilmaan, minkä jälkeen taistelu keskeytettiin. Sitten katsojat saivat päättää, teloitettiinko hävinnyt heti vai saiko hän jäädä henkiin.
Kuuluisia gladiaattoreita:
Flamma osallistui 34 taisteluun ja kieltäytyi neljästi hänelle tarjotusta vapautuksesta. Hän kuoli 30-vuotiaana.
Spartacus johti suurta orjakapinaa vuosina 73–71 eaa., jolloin jopa 70 000 orjaa taisteli Rooman legioonia vastaan.
Carpophorus taisteli etenkin villieläimiä vastaan. Yhdessä taistelussa hän tappoi muun muassa karhun, leijonan ja leopardin.
Gladiaattori harjoitteli päivittäin
Gladiaattorit kuuluivat gladiaattorikouluihin, jossa he asuivat ja harjoittelivat. Entiset gladiaattorit opettivat uusia tulokkaita pitkin päivää, ja yönsä taistelijat nukkuivat pienissä kopeissa. Ruokana oli ohraa ja papuja, joista kertyi suojaava rasvakerros vatsanseudulle.