Cicero gladiaattoritaisteluista

Jos kihti tai jokin muu vaiva esti sinua tulemasta teatterinäytökseen, voit pitää itseäsi pikemminkin onnekkaana kuin viisaana.

Jos kuitenkin jätit tietoisesti osallistumatta sellaiseen, mitä koko muu maailma ihailee, ja päätit olla tulematta, vaikka terveytesi olisi sen sallinut, olen iloinen puolestasi.

Siihen on kaksi syytä.

Ensinnäkin olen iloinen siitä, että voit hyvin ja olet terve.

Toiseksi iloitsen siitä, että ymmärsit käyttää aikasi viisaammin ja että sinulla riitti järkeä ja mielen lujuutta jättää väliin esitykset ja ajanviete, joista muut ihmiset jostakin käsittämättömästä syystä lumoutuvat.

Olet epäilemättä nauttinut vapaa-ajastasi suunnattomasti eläessäsi käytännössä eristyksissä ihanassa huvilassasi.

Voin uskoa, että olet viihtynyt hyvin piilossa pienessä työhuoneessasi katsellessasi ikkunastasi avautuvaa näkymää lahdelle ja Misenumin satamaan – teetithän ikkunan juuri tätä tarkoitusta varten.

Sinun nauttiessasi aamusta lahdelle välillä vilkuillen – varmasti jonkin kevyen lukemisen parissa – me muut jouduimme olemaan ahtaassa ihmisjoukossa ja katselemaan kaikenlaisia ilveilyjä.

Esitykset lähes vaivuttivat meidät koomaan, niin unettavia ne olivat.

Kun sinä sait viettää lopun päivää juuri sillä tavalla kuin itse halusit, meidän oli pakko kestää sellaista ”viihdykettä”, jonka Spurius Maecius oli valinnut ja josta hän oletti meidän pitävän.

Jos haluat kuulla minun mielipiteeni näytöksestä, voin kertoa, että olihan se kovin ylenpalttinen mutta ei missään tapauksessa lainkaan sinun makusi mukainen.

Tämä käsitys perustuu siihen oletukseen, että meillä on melko samankaltainen maku.

Ensinnäkin, esityksissä käytetyt näyttelijät olivat eläkeläisiä, jotka oli varta vasten haalittu jostakin takaisin tätä tapahtumaa varten.

He ovat kyllä ihan syystäkin aikoinaan lopettaneet näyttelemisen!

Erityisesti suosikkisi, ystävämme Aesopus, oli niin surkea, että hän ansaitsi suosionosoitukset – siitä hyvästä, että hän palaisi pysyvästi eläkkeelle!

Näytelmän alussa, jossa hänen piti esittää vannovansa vala, hänen äänensä petti siinä repliikissä, jossa sanotaan ”Jos tahallisesti sinut petän”.

Jaahas, täytyykö minun kertoa enempää? Tiedät kyllä itsekin, että näytökset eivät ole enää sitä, mitä ne olivat aikaisemmin.

Liioitellut kulissit ja mahtipontinen esillepano lisäksi hukuttavat täysin alleen sen keveyden, joka esityksissä tulisi olla.

Olen täysin varma, että sellainen ylenpalttisuus olisi sinulle liikaa.

Mitä nautintoa tuottaa katsoa 600:aa muulia Klytaimnestrassa tai 3 000:ta viiniastiaa Troijan hevosessa?

Puhumattakaan lukemattomista jalkaväen ja ratsuväen sotilaista runsaine varusteineen jossakin taistelussa näyttämöllä?

Kansa oli näkemästään haltioissaan, mutta tiedän, että sinä et olisi siitä nauttinut.

Epäilenpä, ettet olisi nauttinut kreikkalaisista draamoista tai improvisoiduista farsseista, sillä sellaisia sinulla on riittämiin siellä Pompejissa omassa kaupunginneuvostossasi.

Ja tiedetäänhän sekin, että kreikkalaisista piittaat niin vähän, että vältät kulkemasta Kreikkalaisten tietä mennessäsi huvilallesi.

Miten voisin edes kuvitella, että olisit ihastunut nähdessäsi atleettien kilpailevan?

Tiedänhän, miten halveksit gladiaattoreita. Itse Pompeiuskin myöntää, että he olivat rahan ja ajan haaskausta.

Lopun aikaa jahdattiin sitten villieläimiä.

Kaksi jahtia päivässä viitenä päivänä – loisteliasta kyllä, sitä ei käy kieltäminen.

Mutta mitä nautintoa sivistynyt ihminen voi saada siitä, että näkee jonkun kurjan ihmispoloisen joutuvan itseään moninkertaisesti vahvemman pedon raatelemaksi tai metsästäjän keihään seivästävän kauniin villieläimen?

Ja vaikka siinä olisikin jotain nähtävää, se on nähty jo niin monta kertaa; voin paikalla olleena kertoa, että siinä ei ollut yhtään mitään uutta.

Viimeinen päivä oli varattu elefanteille.

Ne tekivät toki katsojiin suuren vaikutuksen, mutta vaikutti siltä, että minkäänlaista iloa ne eivät ihmisille tuottaneet.

Ihmiset selvästi säälivät norsuja, joissa he näkevät jotain samankaltaisuutta ihmisrodun kanssa.

Jottet nyt huolestu, voin kertoa, etten kuljeksi ympäriinsä huvituksissa tai ole joutilaana.

Uurastan itseni lähes kuoliaaksi oikeustapauksien kimpussa. Olen niihin jo lopen kyllästynyt, mutta toisaalta olin sitä jo kauan sitten, kun olin vielä nuori ja kunnianhimoinen.

Se palkkio, mitä saan, ei lisäksi millään muotoa vastaa valtavia ponnistuksiani, ja usein joudun puolustamaan jotakuta, joka ei kerta kaikkiaan selvästikään ansaitse kykyjäni.

En kirjoittanut sinulle tavattoman pitkää kirjettäni siis siksi, että minulla olisi mielettömästi vapaa-aikaa, vaan vain suuresta kiintymyksestäni sinua kohtaan.

En tiedä muistatko, että lupasin eräässä aiemmassa kirjeessäni kertoa sinulle näytöksistä, jotta sinua ei jäisi harmittamaan, että jäit niistä paitsi.

Jos olen siinä onnistunut, olen tyytyväinen.