Caesarin uskomaton voitto: Neronleimaus muutti historian kulun
Vuonna 52 eaa. viimeiset vapaat gallisoturit olivat linnoittautuneet Caesarin piirittämään Alesian kaupunkiin. Gallit odottivat paikalle suurta joukkoa vahvistuksia taisteluun, jonka oli määrä päättää Euroopan kohtalo ikuisiksi ajoiksi.
Sekä Caesar että gallit tiesivät, että Alesiassa oli käsillä ratkaiseva taistelu, joten molemmat osapuolet tekivät kaikkensa murskatakseen vastustajansa.
”Molemmilla puolilla ymmärrettiin, että taistelussa oli tullut suurten uhrausten aika.”
Näin kirjoitti roomalaiskenraali Julius Caesar ennen gallialaisessa Alesian kaupungissa vuonna 52 eaa. käydyn taistelun ratkaisun hetkiä. Kyseessä oli gallien viimeinen suuri taistelu Gallian kuusi vuotta aiemmin miehittäneitä roomalaisia vastaan.
Alesian taistelu määritti Rooman valtakunnan pohjoisrajan puoleksi vuosituhanneksi.
Kielensä latinaksi vaihtaneet gallit eivät saaneet enää koskaan itsenäisyyttään takaisin.
”Molemmilla puolilla ymmärrettiin, että taistelussa oli tullut suurten uhrausten aika.” Julius Caesar Alesian taistelusta.
Caesar oli tehnyt edellisten kuuden vuoden aikana kesäisin jo useita sotaretkiä Galliaan noin 40 000 sotilaan voimin vallatakseen uusia alueita Rooman valtakunnalle. Hän oli hyödyntänyt taitavasti galliheimojen välisiä kiistoja ja oli liittoutunut joidenkin heimojen kanssa toisia vastaan oman ”hajota ja hallitse” -oppinsa mukaisesti.
Vuoteen 52 eaa. mennessä Caesar oli valloittanut Atlantin rannikolta Reinille ja Belgiasta Pyreneille ulottuneen Gallian. Hän oli kukistanut Belgian nervit, Atlantin rannikon veneetit ja Pyreneiden akvitaanit. Nervit olivat taistelleet Caesaria vastaan jopa 75 000 miehen voimin mutta hävinneet.
Lähestulkoon kaikki heimon miehet oli surmattu ja naiset ja lapset myyty orjiksi. Nervien heimo oli siis miltei pyyhitty maan päältä. Galleille oli vähä vähältä valjennut, että alueen todellinen hallitsija oli nyt Caesar. Heimopäälliköt pitivät kuitenkin salaisia kokouksia, joissa suunniteltiin yhteistä rintamaa roomalaisia vastaan.
Panoksena oli loppujen lopuksi gallien vapaus ja itsenäisyys.
Heimopäälliköiden joukossa oli myös arvernien päällikkö Vercingetorix, joka tunnettiin niin älykkäänä miehenä, että hänet oli nimitetty koko kapinan johtoon. Vercingetorix ymmärsi, ettei ylivoimaisia roomalaisia voinut lyödä taistelukentällä, sillä Rooman joukot koostuivat hyvin koulutetuista ja kurinalaisista ammattisotilaista.
Valloitettuaan Gallian Julius Caesar aloitti kansalaissodan kilpailijoitaan vastaan noustakseen diktaattoriksi Rooman johtoon.
Kapinajohtaja kävi tehokasta sissisotaa
Toisin kuin Rooman legioonalaiset, gallit olivat heimosotureita, jotka lähtivät sotaan vain puolustaakseen omiaan. Rauhan aikana he viljelivät maata ja pitivät karjaa, eikä heillä ollut vakinaista, säännönmukaisesti harjoittelevaa armeijaa.
Vercingetorix kokosi noin 50 000–80 000 miehen armeijan, mutta avoimen yhteenoton sijaan hän kävi joukkoineen eräänlaista sissisotaa roomalaisia vastaan. Näännyttääkseen roomalaiset gallit polttivat peltoja ja tekivät yllätyshyökkäyksiä Caesarin huoltolinjoja vastaan.
Caesar jahtasi Vercingetorixia Keski-Galliassa pakottaakseen tämän avoimeen taisteluun. Jahdin aikana Caesar valloitti kapinaa tukeneita gallikaupunkeja.
Näiden joukossa oli Avaricumin linnoituskaupunki, jossa asui 40 000 kapinallista ja muuta asukasta. Caesarin kertoman mukaan vain 800 heistä selvisi hengissä roomalaisten valloittaessa kaupungin.
Avaricumin ulkopuolella piileskellyt Vercingetorix vetäytyi pääkaupunkiinsa Gergoviaan, mutta Caesar seurasi perässä ja piiritti kaupungin. Kapinalliset puolustivat kuitenkin kaupunkia niin raivoisasti, että Caesarin oli pakko keskeyttää piiritys ja vetää joukkonsa turvallisempiin asemiin.
Tämä oli voitto Vercingetorixille, ja se sai lisää heimoja liittymään kapinaan – mukaan tulivat myös Caesarin kanssa aiemmin liittoutuneet heimot.
Roomalaiset rakensivat yhteensä 36 kilometriä paaluaitaa
Vercingetorixilla oli nyt 80 000 sotilaan jalkaväki ja 15 000 ratsumiestä, kun taas Caesarilla oli 11 legioonaa eli 55 000 jalkaväen sotilasta ja 3 000 ratsumiestä. Vercingetorix jatkoi edelleen sissisotaansa.
Lopullinen välienselvittely tapahtui noin 300 metriä korkean kukkulan laella sijainneessa Alesian linnoituskaupungissa.
Vuonna 58 eaa. Caesar toimi jo Gallia Cisalpinan ja Gallia Narbonensisin provinssien käskynhaltijana. Akvitanian ja Belgican valtauksen jälkeen Keski-Gallia osoittautui vaikeaksi valloittaa, mutta vuonna 52 eaa. vain Alesian kaupunki oli enää vapaa roomalaisista. Vuonna 54 eaa. Caesar yritti tuloksetta valloittaa Britanniaa, ja Germaniaa roomalaiset eivät koskaan onnistuneet valtaamaan.
Puolustettuaan Gergoviaa menestyksekkäästi Vercingetorix arveli pystyvänsä ajamaan roomalaiset nöyryytettyinä tiehensä myös Alesian porteilta. Caesar puolestaan himoitsi ratkaisevaa taistelua, joka päättäisi Gallian sodat lopullisesti ja antaisi koko suuren Gallian hänen hallintaansa.
Caesar piiritti kaupungin ja rakennutti sen ympärille koko kaupungin sisäänsä sulkeneen linnoitetun paaluaidan torneineen ja vallihautoineen.
Rakennustöiden aikana gallit tekivät useita hyökkäyksiä kaupungista käsin, mutta heidät pakotettiin joka kerta perääntymään. Vercingetorix määräsi osan ratsumiehistään murtautumaan roomalaisten linjojen läpi ja keräämään vahvistuksia muualta Galliasta. Tällä välin legioonalaiset saivat kukkulaa ympäröineen 16 kilometriä pitkän paaluaidan valmiiksi. Caesar ymmärsi, että galleille oli tulossa vahvistuksia ja että roomalaisten kimppuun hyökättäisiin pian sekä kaupungin sisältä että ulkoa.
Siksi hän päätti rakennuttaa toisen, vielä pidemmän paaluaidan ensimmäisen aidan ympärille. Sille tuli mittaa 20 kilometriä, mutta rakennustyöt veivät vain viisi viikkoa.
Roomalaisille massiivisten puolustusrakennelmien rakentaminen oli tuttua puuhaa. Alesian kaltaisia aitoja oli pystytetty monta kertaa aiemminkin, mutta tilanne oli silti jopa roomalaisten mittapuulla erikoinen. Heidän tuli piirittää kaupunkia mutta samalla suojata itseään sen ulkopuolelta tulevilta hyökkäyksiltä.
Mikään muu armeija historiassa olisi tuskin keksinyt sulkea vahvan puolustusrakennelman sisään sekä vihollista että itseään.
Caesar saartoi sekä gallit että omat joukkonsa
Caesar laati ovelan suunnitelman: hän sulki Alesian sisään 50 000 gallisoturia rakentamalla kukkulalla sijainneen kaupungin ympärille 16 kilometriä pitkän paaluaidan vallihautoineen ja vartiotorneineen. Lisäksi hän rakennutti 60 000 legioonalaisensa suojaksi ja gallien 100 000 miehen vahvistuksia vastaan toisen, 20 kilometrin mittaisen aidan.
Gallit tekivät useita hyökkäyksiä sisemmän aidan rakentamisen aikana, mutta heidät lyötiin aina takaisin.
Gallien 100 000 miehen vahvuinen apujoukko saapui Alesiaan ja hyökkäsi roomalaisten kimppuun aitojen ulkopuolelta samalla, kun piiritetyt gallit iskivät kaupungin sisältä käsin. Kumpikaan gallijoukko ei pystynyt murtamaan roomalaisten asemia.
Roomalaisten vielä hieman keskeneräisessä linnoituksessa oli joen kohdalla heikko kohta, johon gallien vahvistuksista koottu 6 000 miehen joukko iski samalla, kun Vercingetorixin soturit iskivät roomalaisia vastaan Alesian sisältä käsin.
Caesar lähetti ratsumiehensä gallien vahvistusten selustaan. Gallit olettivat, että paikalle oli saapunut uusi roomalaisarmeija, ja pakenivat paniikin vallassa. Gallien päälliköt antautuivat, ja niin roomalaiset olivat viimein saaneet koko Gallian hallintaansa.
100 000 gallialaisen apujoukko
Galleilta vei viisi viikkoa koota vahvistukset ja matkata Alesiaan. Caesarin mukaan vahvistuksia oli 250 000 miehen verran, mutta historioitsijat pitävät tätä liioitteluna. Heidän mukaansa apujoukko oli 100 000 miehen vahvuinen, sillä suuremman joukon ruokkiminen olisi ollut mahdotonta. Alesian ympäristöstä ei olisi löytynyt riittävästi viljaa ja karjaa suuremman joukon ruokkimiseen.
Myös Alesiassa olleiden Vercingetorixin joukkojen määrästä on kiistelty. Caesarin mukaan kaupungissa oli 80 000 miestä, mutta useimmat historioitsijat uskovat määräksi 50 000.
Näin galleilla olisi ollut yhteensä 150 000 miehen joukot ja Caesarilla 60 000:n.
Roomalaiset ansoittivat selustansa
Gallien vahvistukset saapuivat viime hetkellä. Vercingetorix oli odottanut apujoukkoja viisi viikkoa, ja muonavarat olivat käyneet jo vähiin.
Gallit eivät hukanneet aikaa. Apujoukko hyökkäsi roomalaisten ulompia linnoituksia vastaan samalla, kun Alesian kaupungissa olleet gallit iskivät sisältä päin. Aidalle päästäkseen apujoukon oli ensin läpäistävä ”miinakenttä”, joka koostui roomalaisten maahan pystyyn laittamista, teräviä kulmia ja väkäsiä sisältäneistä metallinpaloista.
Rautapiikkien lisäksi roomalaiset olivat kaivaneet maahan karhunansoja, ruoholla peitettyjä kuoppia, joiden pohjalla oli teräviksi veistettyjä oksia.
Sen jälkeen hyökkääjillä oli vastassaan kaksi vallihautaa, joihin oli johdettu vettä läheisistä joista. Yli päästäkseen gallit heittivät vallihautaan heinää ja oksia roomalaisten ampuessa heitä samalla aidan ja tornien suojista.
Gallit päätyivät miinakentälle
Gallit eivät pystyneet murtamaan roomalaisten piiritystä Alesiassa. Roomalaiset kaivoivat kaupungin ympärille kaksi 2,5 metrin syvyistä vallihautaa, joiden takana kohosi paaluaidasta ja torneista koostunut linnoitus. Ennen vallihautaa kaupungin ulkopuolelta tulleiden gallien piti selvittää rautapiikeistä koostunut miinakenttä ja sen jälkeen teräväkärkisiä oksia sisäänsä kätkeneet karhunansat.
Väkäspäiset rautapiikit
Karhunansat
Terävät oksat
2,5 m syvä vallihauta
Vartiotornit keihäsmiehineen
Maavalli
Vasta nyt gallit pääsivät nostamaan tikkaansa paaluaitaa vasten. Gallien ratsumiesten oli kuitenkin pakko vetäytyä Caesarin komennettua omat ratsumiehensä heidän kimppuunsa. Aidalla roomalaisten ratsumiehet iskivät gallien jalkaväen kimppuun, ja nämä pakenivat sekasorron vallassa. Myös Vercingetorixin hyökkäys sisempää linnoitusta vastaan torjuttiin.
Yöllä gallit tekivät uuden hyökkäyksen ulkoapäin kahteen eri kohtaan, ja Vercingetorixin joukot hyökkäsivät taas kaupungin sisältä käsin.
Pimeydessä moni galli putosi ansoihin, ja aidalla he saivat niskaansa roomalaisten terävät keihäät ja lingoilla ammutut kivet sekä varsijousta muistuttaneilla aseilla ammutut jättikeihäät.
Gallien viimeinen ponnistus
Gallit ymmärsivät, että heidän kaksi ensimmäistä hyökkäystään olivat epäonnistuneet heikon koordinaation vuoksi. Niinpä he tutkivat maastoa ja löysivät Auzejoen varrelta paaluaidasta vielä keskeneräisen kohdan. Noin 6 000 gallia iski heikkoon kohtaan loppujen tehdessä hyökkäyksiä muualle linnoitukseen hajottaakseen Caesarin joukot.
Vercingetorix katseli toveriensa iskua Alesian muurien suojasta ja lähetti miehensä tukemaan iskua linnoituksen heikkoon kohtaan.
Caesar taas valvoi tornista käsin linnoitustaan ja ohjasi vahvistuksia kovimman paineen alla olleisiin kohtiin. Hän ymmärsi taistelun tulleen ratkaisukohtaansa, kuten hän kirjoitti myöhemmin gallisotia käsitelleessä kirjassaan. Jos gallit onnistuisivat murtamaan linnoituksen, kaikki olisi menetetty.
Niinpä Caesar päätti ryhtyä ratkaisevaan manööveriin. Hän lähetti joukon ratsumiehiä ulos linnakkeesta kiertämään heikkoon kohtaan iskeneiden gallien selustaan.
Caesar osallistui myös itse taisteluun. Kun Caesarien miehet näkivät taistelun tuoksinassa johtajansa punaisen viitan, he heittäytyivät vielä suuremmalla tarmolla vihollisen kimppuun. Samaan aikaan ratsumiehet hyökkäsivät galleja vastaan takaapäin.
Moni galli uskoi, että paikalle oli tullut uusi roomalaisarmeija, ja he pakenivat paniikin vallassa. Paniikki levisi gallien keskuudessa, ja heidän joukkonsa hajaantuivat pieniksi ryhmiksi, jotka pakenivat kohti kotiseutujaan.
Caesarin joukot jahtasivat pakenevia galleja koko seuraavan yön, mikä vain kasvatti gallien hätäännystä.
Vercingetorix kärsi kovimman rangaistuksen
Gallien päällikkö Vercingetorix oli nyt avuttomana ansassa Alesian muurien sisällä ilman muonaa ja toivoa lisävahvistuksista. Niinpä hänen oli pakko lähettää Caesarille viesti antautumisestaan.
Caesar rakennutti lavan, jolle hän asettui istumaan upseeriensa ympäröimänä.
Kaikkien gallipäälliköiden piti astella lavalle ja laskea aseensa Caesarin jalkoihin – myös Vercingetorixin, joka lähetettiin sen jälkeen vankikuljetuksessa Roomaan.
Vercingetorix joutui lopulta antautumaan Caesarille. Gallit menettivät itsenäisyytensä, ja viimeisetkin Gallian osat liitettiin osaksi Rooman valtakuntaa.
Kuusi vuotta myöhemmin gallipäällikkö teloitettiin osana diktaattoriksi nousseen Caesarin triumfia eli voitonparaatia Rooman halki.
Alesian taistelun jälkeisenä vuonna roomalaiset kukistivat pienempiä gallikapinoita, kunnes kaikki vastarinta Galliassa lakkasi. Roomalaisia asukkaita tulvi valloitetuille alueille kauppiaiksi ja maanomistajiksi. Moni johtavassa asemassa ollut galli sai korkean viran Rooman hallinnossa, ja Galliasta tuli Rooman provinssi, jonka kieli muuttui vähitellen enemmän latinan kaltaiseksi ja erkani gallien alkuperäisestä kelttiläisestä kielestä.
Valloituksen myötä Rooman valtakunnan pohjoisraja siirtyi Reinille, jonka pohjois- ja itäpuolella asui germaaniheimoja.
Julius Caesarista tuli diktaattori
Caesar nousi Gallian valloituksellaan roomalaisten suosioon, ja hän näki tilaisuutensa koittaneen nousta koko valtakunnan hallitsijaksi. Niinpä hän ylitti Rubikonjoen legiooniensa kanssa ja kävi kansalaissotaan kanssaan Roomaa yhdessä hallinnutta Pompeiusta vastaan. Caesar voitti sodan, ja senaatti nimitti hänet diktaattoriksi.
Caesar oli saavuttanut päämääränsä.
Rooma oli tähän asti ollut konsuleiden ja senaattorien hallitsema tasavalta, ja monet korkea-arvoiset roomalaiset vastustivatkin Caesarin yksinvaltiutta.
Senaattorien salaliitto murhasi Caesarin vuonna 44 eaa. Murha johti uuteen valtataisteluun Roomassa, josta tuli lopulta Caesarin adoptiopojan Augustuksen hallitsema keisarikunta.