Naissuksen roomalaiskaupungin kohtaloksi Attila ja hänen hunninsa koituivat vuonna 443. Ratsastajat, jalkaväki ja vankkurit ympäröivät kaupungin muurit. Hunnit valmistivat muurinmurtajia metallivahvisteisista tukeista, jotka asetettiin raskaiden puuvaunujen päälle.
”Mihin Attilan hevosten kaviot koskevat, siellä ei ruoho enää kasva.” Eurooppalainen sanonta
Puiset katokset suojasivat muurinmurtajia työntäviä miehiä puolustajien nuolilta ja keihäiltä. Murtajat iskivät uudestaan ja uudestaan Naissuksen muureja vastaan, joiden huipulta roomalaiset sotilaat paiskoivat hunnien päälle kivenlohkareita.
Välillä valtauslaitteet hajosivat, mutta hunnit valmistivat nopeasti uusia. Lopulta roomalaisilta loppuivat kivet.
Kaupunki raunioiksi
Lopulta muurit antoivat periksi, ja kokonaiset vallitukset murskattiin soraksi. Hunnit ryntäsivät kaupunkiin, tappoivat lähes kaikki miehet ja raiskasivat naiset. Kaikki arvokas varastettiin, mukaan lukien kirkkojen kynttilänjalat, astiat ja muut uskonnolliset esineet. Sitten kaupunki poltettiin maan tasalle rauniokasaksi.
Koko lähitienoon maatilat, kartanot ja kylät hävitettiin. Euroopassa sanottiinkin, että ”mihin Attilan hevosten kaviot koskevat, siellä ei ruoho enää kasva”.
Hunnit tuhoavat Aquileian kaupungin 452. Piirustus kirjasta Chronicon Pictum, 1370.
Attila oli perinyt hunnien mahtavan imperiumin veljensä Bledan kanssa, kun heidän setänsä, kuningas Rua, kuoli telttaleirissa Unkarin pustalla. Vuodesta 434 lähtien veljekset hallitsivat aluetta, joka ulottui idässä Kaspianmerelle ja lännessä Tonavalle.
Hunnit tulivat Aasiasta
Valtakunta koostui lukuisista heimoista ja kansoista, jotka hunnit olivat väkivallalla tai juonekkuudella alistaneet. Alistetut heimot varustivat hunneja sotureilla ja rahalla ja saivat vastineeksi olla rauhassa. Valtakuntaansa hunnijohtajat vahvistivat solmimalla ylimysten tytärten kanssa avioliittoja.
Alunperin hunnit asuivat Aasian laajoilla aroilla Kiinan rajaseudulla. He olivat paimentolaisia, jotka ajoivat karjaansa talvilaitumilta kesälaitumille ja samalla ryöstivät ja runtelivat Pohjois-Kiinaa. Mutta vuoden 35 eaa. paikkeilla Kiinan keisari lähetti suuren armeijan hunneja vastaan lopettaakseen ryöstelyn ja ajaakseen heidät pois.
Attila syntyi Tonavan rannalla
Hunnilaumat joutuivat pitkälle vaellukselle länteen etsimään uusia maita. 400 vuoden jälkeen – 376 jaa. – he saapuivat Mustanmeren pohjoispuolisille aroille, jossa he kohtasivat germaanisia, turkkilaisia ja persialaisia heimoja.
Hunnit tuhosivat heidät ja jatkoivat marssiaan länteen. He tulivat Karpaattien yli ja tunkeutuivat Unkarin suurelle tasangolle, jossa he asettuivat Tonavan varrelle, Itä-Rooman valtakunnan rajan pohjoispuolelle. Siellä Attila syntyi vuonna 406.
Hunnit onnistuivat luomaan oman imperiumin Keski-Eurooppaan, koska he olivat ylivoimaisen taitavia ratsastavia jousimiehiä. On erittäin vaikeaa ampua nuolia täydessä laukassa, mutta hunnit oppivat sen jo lapsena.
Lajos Kassai esittelee hunnien tekniikkaa.
Ampuivat jousella laukasta
Hunnit oppivat ratsastamaan jo lapsena, ja he osasivat ampua hevosen selästä lähes kaikkiin suuntiin. He valmistivat jousensa liimaamalla yhteen puuta ja eläinten luita.
Yhden jousen valmistus kesti kuukausia, mutta ne olivat joustavampia ja iskuvoimaisempia kuin heidän vihollistensa yhdestä puusta valmistetut jouset.
Jousella ei voi juuri vaikeammissa olosuhteissa ampua kuin kesken laukan. Vuosien yritysten jälkeen unkarilainen ratsastaja Lajos Kassai onnistui rekonstruoimaan hunnien tekniikan.
Hän huomasi, että hevonen on melko vakaa, kun kaikki neljä kaviota ovat samanaikaisesti irti maasta. Tämän oivalluksen jälkeen Kassai osui maaliinsa.
Jatkuva harjoitus kouli heistä vaarallisia sotureita, jotka pystyivät tuhoamaan vihollisensa taistelukokemuksella ja uudenlaisella taistelutavallaan. Valtakunta kasvoi sitä mukaa, kun valloitetut kansat liittyivät heidän johtamaansa koalitioon.
Roomalaiset yrittivät jarruttaa hunnien leviämistä. Itä-Rooman keisari Theodosius II antoi hunneille joka vuosi 300 kiloa kultaa, että he pysyisivät Tonavan pohjoispuolella. Eräänä vuonna keisari ei maksanut, ja rangaistus tuli välittömästi. 441 Attila ja Bleda tuhosivat useita roomalaiskaupunkeja Tonavan eteläpuolella. Kaksi vuotta myöhemmin he palasivat takaisin, kukistivat roomalaisjoukot, tuhosivat lisää kaupunkeja ja pääsivät Konstantinopoliin asti (nykyinen Istanbul).
Itä-Rooman pääkaupunkia hunnit eivät kuitenkaan pystyneet valloittamaan. Linnoitukset olivat liian vahvoja. Kaupunkia ympäröi kaksi muuria: ulompi oli 10 metriä ja sisempi 20 metriä korkea ja torneja oli 50 metrin välein.
Hunnien kultakoru 400-luvulta.
Hunnit vastaan Konstantinopoli
Keisari Theodosius II säästyi mutta tajusi haavoittuvuutensa ja neuvotteli uudesta rauhasta. Nyt hunnit vaativat 1 000 kiloa kultaa vuodessa. Se oli mitä selvintä kiristystä.
Keisari alistui vaatimuksiin, koska hänen armeijansa ei ollut onnistunut voittamaan hunneja taistelukentällä tai ajamaan heitä pois valtakunnasta. Ainoastaan Konstantinopolin korkeat muurit ja vallihaudat pelastivat valtakunnan tuholta.
Hunnit eivät päässeet Konstantinopolin muurien yli, mutta keisari Teodosius II joutui silti maksamaan Attilalle.
Attilan hirmuhallinto
Sopimus piti vuoteen 447 asti, jolloin Attila riehui pitkin Balkania aina Kreikkaan asti. Tällä kertaa hän oli hunnivaltakunnan yksinvaltias. Asemaansa hän oli noussut murhauttamalla veljensä Bledan, oletettavasti valtakamppailun seurauksena.
Attila saneli keisarille taas omat ehtonsa rauhaa varten, ja keisarin oli pakko luopua suurista alueista Tonavan eteläpuolella nykyisessä Romaniassa ja Bulgariassa.
Länsi-Rooman keisari Valentinianus istui valtaistuimella Roomassa. Hänen sisarensa Honoria oli tullut raskaaksi yhdelle palatsin palvelijoista.
Keisari piti tapahtumaa skandaalina ja teloitutti työntekijän. Honoria asetettiin kotiarestiin odottamaan avioliittoa, jota hänen veljensä alkoi järjestellä. Vihaisena veljelleen Honoria lähetti salaa sormuksensa Attilalle. Samalla hän pyysi tältä apua päästäkseen pois kotiarestista ja välttyäkseen lähestyvältä pakkoavioliitolta.
Vaati Galliaa Valentinianukselta
Attila piti keisarin sisaren sormusta avioliittotarjouksena, ja myötäjäisinä hän vaati Valentinianukselta Galliaa. Keisari torjui kaikki puheet avioliitosta, ja Attila hyödynsi kieltäytymistä poliittisena tekosyynä ottaa Gallia väkisin.
Vuonna 451 hän lähti länteen mukanaan kymmeniä tuhansia hunneja ja heidän germaanisia liittolaisiaan. Nyt Attilan mahti ulottui lännessä aina Alankomaihin asti ja – monien historioitsijoiden mukaan – pohjoisessa Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin.
Galliaa hallitsi roomalaiskomentaja ja valtiomies Flavius Aëtius. Lapsena hänet oli lähetetty panttivankina hunnien pääkallonpaikalle nykyisessä Unkarin Szegedissä.
Roomalaisia lähettiläitä Attilan juhlissa, joissa laulaja ylistää tämän voittoja.
Noihin aikoihin oli yleistä, että johtajat luovuttivat vihollisille poikiaan rauhan takeeksi. Panttivankeja kohdeltiin kunnioittavasti, ja usein he varttuivat hallitsijan hovissa tämän kasvatuslapsina. Vuonna 451 Attila ylitti armeijoineen Reinin ja saapui Galliaan, joka oli ollut roomalainen siirtokunta jo puoli vuosituhatta.
Rooman valtakunta ei ollut enää yhtä vahva kuin ennen. Kansanvaellukset olivat johtaneet siihen, että kolmasosa valtakunnasta oli nyt vieraiden germaanisten heimojen asuttama. Nämä olivat saaneet tai vallanneet maita ja perustaneet lukuisia omia kuningaskuntiaan Länsi-Roomaan, joka oli näin hajoamispisteessä.
Koska roomalaisten armeijat eivät pystyneet estämään kansainvaelluksia, valtakunta jäi ilman veroja menettämiltään alueilta.
Flavius Aëtius vastaan Attila
Mutta roomalaiset hallitsivat sentään osia kaoottisesta imperiumista. Flavius Aëtius piti Galliaa koossa osin sotimalla, osin neuvottelemalla. Mutta nyt hänellä oli vastassaan Attila, jolla ei ollut mukanaan vain omaa kansaansa – hunnikuningas komensi monia heimoja Itä-Euroopasta Gallian rajalle asti.
Hunnit olivat siis enemmän kuin vaeltava kansa: he muodostivat valtakunnan, joka halusi valloittaa Gallian ja sen jälkeen, roomalaiset olettivat, loputkin Länsi-Rooman valtakunnasta.
Flavius Aëtius pysäytti Attilan sotaretken Galliassa.
Attilan lähestyessä valtavan sotajoukkonsa kanssa Aëtius keräsi armeijaa. Hän liittoutui vanhojen vihollistensa, lounais-Gallian visigoottien kanssa. Visigoottien kuningas Teoderik halusi naapureikseen mieluummin roomalaiset kuin hunnit.
Attila saapui joukkoineen sivistyneeseen ja kristilliseen Galliaan, jossa oli teitä, peltoja ja vauraita kauppakaupunkeja. Hunnit aloittivat rutiininomaisen ryöstelyn, tuhoamisen ja raiskaamisen.
Attila – Jumalan ruoska
Attila herätti kauhua kristillisessä roomalais-gallialaisessa väestössä, joka luuli hänellä olevan yli-inhimilliset voimat. He kutsuivat häntä nimellä Flagellum Dei, Jumalan ruoska, ja pitivät häntä rangaistuksena omista synneistään.
Lempinimen Attila otti tyytyväisenä vastaan: Jos hän oli kristittyjen Jumalan työkalu, Gallian valloitus olisi perusteltu paitsi poliittisena vaatimuksena Honorian myötäjäisistä, se oli myös heidän Jumalansa tahdon mukaista.
Attila piiritti juuri Aurelianin (Orléans) linnoituskaupunkia saadessaan kuulla Aëtiuksen ja Teoderikin olevan tulossa armeijoineen.
Taistelu Kataloniassa
Hunnilauma ja roomalais–visigoottiarmeija ottivat yhteen Katalaunien kentillä, lähellä nykyistä Troyes’n kaupunkia Ranskan koillisosassa. Sotivat osapuolet huomasivat kumpikin, että kenttää reunustavat kukkulat olivat tärkeä asema pitää.
Roomalaiset ja visigootit saapuivat kukkuloille ensin, ja Attila lähetti sekä ratsu- että jalkaväkeä heitä vastaan. Ylämäkeen taistelu vei kuitenkin voimia, ja hunnit joutuivat vetäytymään raskain tappioin.
Taistelun toisena päivänä kuningas Teoderikiin osui keihäs, ja hän putosi ratsultaan ja kuoli omien ratsumiestensä hevosten kavioihin. Hänen poikansa Thorismund hautasi hänet taistelukentän lähelle.
Thorismund marssi kotiin
Seuraavana päivänä oli selvää, ettei Attila saisi mäkeä valloitettua. Hän valmistautui puolustustaisteluun linnoittautumalla mittavan kärryrivistönsä taakse. Thorismund halusi hyökätä. Hän halusi kostaa isänsä ja tehdä Attilasta lopun, mutta Aëtiuksella oli muita suunnitelmia. Roomalaiskomentaja tiesi, että hunnit oli jo voitettu, ja hän ajatteli pidemmälle tulevaisuuteen.
Visigootit olivat Gallian voimatekijä – ja siten yhä hänen vastustajiaan. Attilan voittamisen jälkeen näillä voisi olla niin paljon valtaa, että he voisivat ottaa koko Gallian haltuunsa. Aëtius halusi siis heikentää visigootteja.
Hän huomautti Thorismundille, että tämän veli saisi pian kuulla uutiset isän kuolemasta: eikö Thorismundin kannattaisi palata kotiin vaatimaan valtaistuinta itselleen? Kunnianhimoinen kuninkaanpoika lähti heti armeijoineen, minkä jälkeen Attila saattoi vetäytyä armeijansa jäännösten kanssa takaisin Unkariin.
Attila oli hävinnyt ensimmäistä kertaa suuren taistelun. Nöyryytettynä hän alkoi suunnitella hyökkäystä Italiaan palauttaakseen maineensa.
Attila ryösti Slovenian
Seuraavana kesänä, vuonna 452, Attilan laumat jyrisivät läpi nykyisen Slovenian ja Pohjois-Italian. Mutta sato oli sinä vuonna epäonnistunut, ja Pohjois-Italiassa kärsittiin nälästä ja tautiepidemioista. Hunniarmeijan oli näin ollen vaikea saada tuhansille sotureilleen ruokaa.
Attila marssi kohti Roomaa vuonna 452, kun paavi Leo tuli neuvottelemaan rauhasta. Paavi onnistui, ja Attila lähti joukkoineen pois. Rafaelin fresko.
Paavi tuli Attilan leiriin aloittamaan rauhanneuvottelut. Nälänhädän lannistama Attila oli helppo suostutella palaamaan takaisin Unkariin, sillä hän oli jo saanut tärkeän voiton: hänen maineensa ja arvostuksensa suurena sotajohtajana oli taas palautettu.
Loppu Ildikossa
Kotona Unkarissa Attila päätti mennä taas naimisiin. Hänellä oli jo entuudestaan lukuisia vaimoja, mutta tällä kertaa hän nai germaanijohtajan tyttären Ildikon.
15. maaliskuuta 453 vietettiin Attilan puukartanossa suuria hääjuhlia. Attila ryyppäsi pitkälle yöhön. Kun hän vetäytyi morsiusvuoteeseen, hän sammui selälleen. Nukkuessaan hän sai nenäverenvuodon, joka oli mahdollisesti verensyöksy vuosikausia jatkuneen runsaan alkoholinkäytön takia.
Nenäverenvuotoja hänellä oli usein, mutta toisin kuin aiemmin, tällä kertaa hän ei herännyt, ja niinpä veri virtasi suoraan alas hänen kurkkuunsa ja keuhkoihinsa.
Aamulla hunnikuningas löydettiin kuolleena sängystä. Hätääntynyttä morsianta epäiltiin ensin Attilan murhasta, mutta pian kävi ilmi, että tämä oli päättänyt päivänsä hukkumalla omaan vereensä.