Wikimedia Commons
Alois Schönn, maalaus vuodelta 1856: ”Mustalaisleiri”

Romanien päättymätön vaellus

Miten selviytyä vaeltajina maailmassa, jossa muut ovat asettuneet aloilleen? Tämä kysymys on määrittänyt romanien elämää jo 1 500 vuotta. Seuraa romanien matkaa siitä lähtien, kun he lähtivät liikkeelle kaukaa Intiasta.

Osassa Eurooppaa romaneja on saanut tappaa seuraamuksitta, ja 1800-luvulle asti heillä käytiin orjakauppaa joillakin Balkanin alueilla.

Romanit ovat kokeneet kovia päättymättömällä matkallaan, joka alkoi Intiasta yli 1 500 vuotta sitten kansainvaellusten ollessa kääntymässä lopuilleen.

Maailman viimeisiin paimentolaisiin lukeutuneiden romanien todelliset vaikeudet alkoivat kuitenkin vasta, kun heidän vankkurinsa vierivät Eurooppaan.

Seuraa romanien matkaa Intiasta pimeällä keskiajalla aina romanien ensimmäiseen maailmankongressiin ja pääsyyn Unescon kulttuuriperintöluetteloon.

Kansa syntyi tien päällä

Nuoria romaninaisia ja -lapsia leirissä.

Vanha valokuva nuorista romaninaisista ja -lapsista, joiden kasvoihin elämä tien päällä on jättänyt jälkensä.

© Library of Congress

Maattomat romanit ovat levittäytyneet vaelluksillaan lähes kaikkialle maailmaan, mutta nykyään maailman 15–18 miljoonasta romanista 10–12 miljoonaa asuu Euroopassa.

Romaneilla on takanaan pitkä taival Luoteis-Intiasta, josta heidän vaelluksensa alkoi noin 1 500 vuotta sitten.

Jostakin syystä intialaiset paimentolaiset jättivät kotiseutunsa 500–600-luvuilla ja suuntasivat kohti länttä.

Seuraavien vuosisatojen aikana he vaelsivat nykyisen Iranin ja Turkin alueiden kautta länteen.

Matkan varrella vaeltajat avioituivat muiden heimojen kanssa, ja heille syntyi yhteinen identiteetti, kieli ja perinne.

Näin romaneista tuli erillinen kansa vasta sen jälkeen, kun he lähtivät vaeltamaan Intiasta.

”Kuljen, kuljen pitkää tietäni. Kohtaan matkallani onnellisia romaneja.” Romanien kansallislaulun ensimmäinen säe

Mistä romanit ovat lähtöisin?

Romaninainen Intiasta.

Romanit kutsuvat Intiaa ”Baro Thaniksi” eli ”suureksi kotimaaksi”. Heidän aikoinaan jättämällään alueella Pohjois-Intiassa elää yhä kaksi romanien veljeskansaa, kastittomat banjarat ja kalbeliyat.

© Creative Commons

Kieli, dna ja paikalliset tarinat osoittavat samaan suuntaan

Rutto alisti romanit orjuuteen

Vuoden 1000 tienoilla romanit saapuivat Bysantin valtakuntaan ja Konstantinopoliin. Siellä he ansaitsivat elantonsa ilveilijöinä, musikantteina ja käärmeenlumoojina.

1300-luvun alussa he jatkoivat matkaansa kohti länttä. Heidän reittinsä johti ensin Romaniaan, joka koostui tuohon aikaan Valakian, Transilvanian ja Moldovan ruhtinaskunnista.

Jos romanit olivat odottaneet samaa vieraanvaraisuutta kuin Konstantinopolissa, he pettyivät karvaasti.

Romaniperhe vankilassa.

Düsseldorfissa asunut ja työskennellyt ruotsalainen taidemaalari Carl d’Unker maalasi vuonna 1864 taulun vankilaan joutuneesta romaniperheestä.

© Public domain / Nationalmuseum (Ruotsi)

Romaniaa, kuten muutakin Eurooppaa, koetteli tuolloin rutto, joka surmasi pelkästään vuosina 1347–1351 noin 75 miljoonaa Euroopan arviolta noin 200 miljoonasta asukkaasta.

Alueen maatiloilla oli ruton vuoksi huutava pula työvoimasta, ja aatelisto alisti romanitulokkaat orjuuteen.

Romaneilla ei ollut Romaniassa oikeuksia, vaan heitä vainottiin, syrjittiin laissa ja pidettiin yleensäkin alempiarvoisina ihmisinä.

Keskiaikainen romanialainen sanonta on hyvin kuvaava: ”Mustalainen on yhtä paljon ihminen kuin ruohonkorsi on puu.”

Esimerkiksi Moldovassa romaniorjia poltettiin elävältä rangaistukseksi naisen raiskaamisesta, mutta jos romanialainen syyllistyi samaan, häntä ei rangaistu.

Julisteessa mainostetaan ”mustalaisorjien” huutokauppaa.

Juliste vuodelta 1852 mainostaa romaniorjien huutokauppaa Bukarestissa Romaniassa.

© Public domain

Joitakin romaniorjia jopa kastroitiin, jotta rikkaat naiset voisivat käyttää heitä vaunuajureina ilman ahdistelun vaaraa. Heitä kutsuttiin nimellä skopici.

Transilvaniassa orjuus lakkautettiin jo 1300-luvulla, mutta Moldovassa ja Valakiassa se jatkui 1800-luvun puoliväliin saakka.

Kun orjuus lopulta lakkautettiin koko Romaniassa, maassa oli historioitsijoiden laskelmien mukaan jopa 600 000 romaniorjaa.

”Mustalainen on yhtä paljon ihminen kuin ruohonkorsi on puu.” Romanialainen sananlasku

Romanien anti kulttuuriperinnölle

”El Jaleo” (”Flamencotanssija”), John Singer Sargent

Afrikasta, Arabiasta ja ennen kaikkea romaneilta vaikutteita saanut flamenco syntyi Etelä-Espanjassa 1700-luvun lopulla. Yhdysvaltalaisen taidemaalarin John Singer Sargentin (1856–1925) maalaus El Jaleo vuodelta 1882.

© Public domain

Huono kohtelu Romaniassa sai osan romaneista ymmärrettävästi pakenemaan maasta, ja vuosina 1415–1425 heitä muutti joukoittain Pyreneiden niemimaalle.

Siellä heitä arvostettiin alkuun käsityöläis- ja kaupankäyntitaitojensa vuoksi, mutta kun kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella vuonna 1480 perustivat Espanjan inkvisition, romanit joutuivat taas kärsimään.

Hallitsijapari oli liittänyt omat valtakuntansa yhteen avioituessaan, ja heidän tavoitteenaan oli muutenkin yhtenäinen Espanja. Niinpä romanit joutuivat valitsemaan joko assimilaation – mikä merkitsi luopumista omasta kielestä, kansallispuvusta ja perinteistä – tai maastakarkotuksen.

Pakkoassimilaatio onnistui vain osittain, sillä inkvisitio ei pystynyt tukahduttamaan romanien kulttuuria eikä etenkään heidän musiikkiaan.

Ajan myötä siitä kehittyi musiikkityyli, jonka maailma tuntee nykyään flamencona. Vuonna 2010 flamenco hyväksyttiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Romanien omintakeinen musiikkityyli, jonka juuret juontuvat Intiasta asti, on jättänyt historian saatossa jälkensä länsimaiseen musiikkiin – klassisesta jazziin ja rockiin.

Lapsimorsiamia ja klaaneja

György Vastagh: “Onneton mustalainen”

Romanit ovat vuosisatojen ajan kohdanneet epäluuloa mutta myös myötätuntoa, kuten tässä György Vastaghin maalauksessa vuodelta 1886.

© Wikimedia Commons

Moni romani päätti jäädä Espanjaan ja yritti vaalia liikkuvaa elämäntapaansa siellä salaa, kun taas osa lähti pohjoiseen.

1500-luvulle tultaessa romanit olivat levittäytyneet valtaosaan Eurooppaa Skandinaviasta Espanjaan ja Englannista Venäjälle saakka.

He elättivät itsensä yleensä muusikkoina, käsityöläisinä, ilveilijöinä, taikureina ja ennustajina.

Romanit asuivat kaupungeissa ja niiden lähistöllä teltoissa ja vankkureina suurina perhe- tai klaaniyhteisöinä.

Suku oli ja on yhä romaniyhteisön selkäranka.

Romaniperheet olivat hyvin patriarkaalisia – isän tehtävä oli ansaita rahaa, kun taas naiset jäivät kotiin hoitamaan lapsia ja huolehtimaan kotitöistä.

Tyttäret naitettiin järjestettyihin avioliittoihin yleensä hyvin nuorina – joskus vain 12-vuotiaina. Sama käytäntö on yhä vallalla monissa Euroopan romaniyhteisöissä.

Mukautuva romanikulttuuri

Romanien asuinalueet Euroopassa

Punainen kärrynpyörä symboloi romaniyhteisöjä eri maissa. Vihreän värin tummuus kertoo yhteisön koosta: Mitä tummempi vihreä väri on, sitä enemmän romaneja maassa asuu. Väri ja kärrynpyörä viittaavat romanilippuun (ks. alla).

© Wikimedia Commons

Aikojen saatossa romanikulttuuri on omaksunut vaikutteita ympäröivästä yhteiskunnasta. Siksi yhden yhtenäisen romanikulttuurin määritteleminen on vaikeaa.

Romanit eivät esimerkiksi tunnusta yhtä ainoaa uskontoa, vaan he harjoittavat yleensä asuinmaansa uskontoa tai uskontoja.

Romanien tapoihin ja perinteisiin vaikuttaa kuitenkin edelleen vahvasti heidän intialainen taustansa ja erityisesti hindulaisuus.

Epäpuhtauden ja puhtauden käsitteet ovat yksi hindulaisuuden keskeisistä piirteistä. Epäpuhtaiksi mielletyt asiat on pidettävä erillään puhtaista.

Romanit pitävät epäpuhtaina esimerkiksi sukuelimiä ja koko alaruumista. Siksi he pesevät housut, hameet ja alusvaatteet erillään muista vaatteista.

Myös synnyttämistä pidetään epäpuhtaana, ja siksi romaninaiset synnyttävät lapsensa aina kodin ulkopuolella. Lisäksi äitiä pidetään epäpuhtaana 40 päivää synnytyksen jälkeen.

Karkotus Amerikan siirtokuntiin

Alois Schönnin maalaus ”Mustalaisleiri joen rannalla” vuodelta 1856.

Tappaminen, orjuus ja karkotukset olivat romanien todellisuutta vuosisatojen ajan. Pahimpien vainojen päätyttyä romanit joutuivat yhä elämään hylkiöinä yhteiskunnan marginaalissa. Alois Schönnin maalaus ”Mustalaisleiri joen rannalla” vuodelta 1857.

© Wikimedia Commons

Romanien valtavirrasta poikkeava elämäntapa ja ulkonäkö johti syrjintään muuallakin kuin Espanjassa, ja he kohtasivat halveksuntaa ja epäluuloja kaikkialla, minne he saapuivat vankkureineen ja telttoineen.

Vuonna 1500 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Maximilian II karkotti romanit valtakunnastaan ja sääti lain, jonka nojalla romaneja sai tappaa siellä seuraamuksetta.

Lakia perusteltiin sillä, että romanien epäiltiin olevan harhaoppisia, noituuden harjoittajia ja lapsensieppaajia.

Romaneihin liittyi samanlaisia ennakkoluuloja muuallakin Euroopassa.

1500-luvulla romaneja karkotettiin lain nojalla muun muassa Ranskasta (vuodesta 1504), Ruotsista (vuodesta 1525), Englannista (vuodesta 1530) ja Tanskasta (1536).

Vuonna 1538 Portugali alkoi järjestelmällisesti karkottaa romaneja Amerikan-siirtokuntiinsa, ja Espanja ja Englanti seurasivat pian perässä.

Seuraavien vuosisatojen aikana tuhansia romaneja vietiin Atlantin yli Amerikan mantereelle, missä he raatoivat orjina sokeriruokoviljelmillä ja puuvillapelloilla.

Romaniorjien jälkeläisiä elää yhä Virginiassa, Louisianassa, Kuubassa ja Brasiliassa sekä Karibianmeren saarilla.

Natsit toteuttivat romanien kansanmurhan

Romanit koottiin yhteen ennen kuljetusta keskitysleireille.

Natsihallinnon aikana romanit koottiin eteläsaksalaiseen Aspergin kaupunkiin, josta heidät vietiin keskitysleireille.

© Wikimedia Commons / Bundesarchiv

Romanien vainot kärjistyivät Adolf Hitlerin noustua valtaan Saksassa vuonna 1933.

Vuonna 1935 natsit lisäsivät rasistisiin Nürnbergin lakeihin asetuksen, joka määritteli romanit ”ali-ihmisiksi” ja ”rotupuhtaan valtion vihollisiksi”.

Toisen maailmansodan loppuun mennessä natsit ja heidän kätyrinsä olivat murhanneet keskitysleireillä 200 000–500 000 romania.

Romanien pitkää vaellusta Intiasta Eurooppaan ovat kautta historian leimanneet väkivalta ja syrjintä. Vielä nykyäänkin romaneilla on vielä pitkä matka siihen, että heitä kohdeltaisiin kunnioittaen ja tasavertaisesti muiden eurooppalaisten kanssa.

Tutkimukset osoittavat, että 80 prosenttia kaikista EU:n alueella asuvista romaneista elää yhä köyhyysrajan alapuolella, ja lähes puolet eurooppalaisista kertoo tuntevansa olonsa turvattomaksi joutuessaan asumaan romanien lähellä.

Lue lisää romanien kansanmurhasta natsi-Saksassa

Millä nimellä romaneja pitäisi kutsua?

Les bohémiens, Jacques Callotin etsaus

Jacques Callotin etsausten sarja romaneista tien päällä perustui mahdollisesti taiteilijan matkaan Nancysta Ranskasta Roomaan romanien mukana 1600-luvulla.

© Public domain

Britanniassa romaneista käytettiin vuosisatojen ajan ”egyptiläistä” tarkoittavasta sanasta tulevaa nimeä gypsy, koska heidän uskottiin olevan lähtöisin Egyptistä. Nykyään heistä käytetään englanniksi nimitystä Roma, joka juontuu romanikielen ”ihmistä” tarkoittavasta sanasta. Eri maiden romanit käyttävät kuitenkin itsestään eri nimityksiä.

Athinganoi

Kun romanit saapuivat Konstantinopolin noin tuhat vuotta sitten, heistä käytettiin nimeä athinganoi, joka tarkoittaa suomeksi ”epäpuhdasta” tai ”harhaoppista”.

Egyptiläiset

Syrjintä jatkui Euroopassa, jossa romaneja kutsuttiin ”egyptiläisiin” viittaavilla sanoilla, kuten englannin gypsy, espanjan gitanos ja ranskan gitanes. Nimitysten taustalla oli eurooppalaisten sitkeä uskomus, jonka mukaan romanit olivat lähtöisin Egyptistä. Suomessa heistä käytettiin valtaväestöstä poikkeavaan ulkonäköön viittaavaa nimitystä ”mustalainen”.

Ihmiset

Nykyään edellä mainittuja nimiä pidetään rasistisina ja halventavina, ja romanit itse suosivat romani-nimitystä, joka juontuu romanikielen ”ihmistä” tarkoittavasta sanasta rom.

Vaeltajat

Vaikka Euroopan romaneilla on yhteinen kieli ja historia, erot ovat suuria riippuen siitä, mihin romanit asettuivat asumaan. Romanien kieli ja kulttuuri ovat saaneet vaikutteita ympäröivästä yhteiskunnasta, ja esimerkiksi Britanniassa romanit käyttävät itsestään nimitystä travellers (vaeltajat), Suomessa kaale (tummat) ja Saksassa sinti. Viimeksi mainittu viittaa Intian Sinhdiin, josta romanien ajatellaan olevan lähtöisin.

Romanien maailmankongressi

Romanien lippu.

Kolmivärinen romanilippu hyväksyttiin vuoden 1971 maailmankongressissa: Lipun vihreä väri symboloi luontoa ja sininen taivasta. Keskellä oleva punainen pyörä – hindulainen ashoka-pyörä – yhdistää taivaan ja maan, ja sellainen on myös Intian lipussa.

© Wikimedia Commons

Lontoon lähellä Orpingtonissa järjestettiin ensimmäinen romanien maailmankongressi 8. huhtikuuta 1971. Siihen osallistui 23:n romaniyhteisön edustajia yhdeksästä Euroopan maasta.

Maattomia romaneita oli syrjitty, vainottu ja hyljeksitty Euroopassa tuhat vuotta, eikä romanien kansanmurha natsi-Saksassa vajaat 30 vuotta aiemmin ollut unohtunut.

Siksi kongressin tavoite oli selkeä: Osallistujat halusivat, että romanit tunnustettaisiin maattomaksi kansaksi ja kotimaidensa kansallisiksi vähemmistöiksi, joilla olisi samat oikeudet kuin muilla kansalaisilla.

Kongressi päätti myös, että eri kielten romaneista käytetyt rasistiset nimitykset korvattaisiin romanikielen ”ihmistä” tarkoittavalla sanalla rom.

Vuonna 1933 suunniteltu romanilippu valittiin romanien viralliseksi lipuksi ja serbialaisen romanimuusikon Žarko Jovanovićin kappale Gelem, gelem romanien viralliseksi kansallislauluksi.

”Gelem, gelem” tarkoittaa ”Kuljen, kuljen”, ja laulu alkaa sanoilla: ”Kuljen, kuljen pitkää tietäni. Kohtaan matkallani onnellisia romaneja.”