Nuolia sataa 400 espanjalaisen konkistadorin niskaan, ja mayat hyökkäävät keihäät tanassa. Pian 70 espanjalaista on kaatunut. Loppuja on vastassa yli 8 000 taistelutahtoista alkuasukasta laajalla aukealla lähellä Cintlan kaupunkia maaliskuun lopulla 1519.
Mayat uskovat jo olevansa voitolla, kun metsän reunaan ilmestyy yllättävä hahmo: kiiltävään haarniskaan sonnustautunut mies, joka näyttää kasvaneen kiinni suureen ja pelottavaan... peuraan!
Mayat eivät ole koskaan aiemmin nähneet ihmistä hevosen selässä, mutta he oppivat nopeasti pelkäämään espanjalaisten tappavin keihäin aseistautuneita ratsuyksiköitä.
Yhtäkkiä kokonainen lauma näitä outoja tappokoneita hyökkää metsästä turvat vaahdoten. Mayat ajetaan pakoon armoa tuntematta, ja taistelukentälle jää lukuisia kuolleita sotureita. Jopa espanjalaiset uskovat saaneensa Jumalalta apua taistelukentällä.
Aztec Empire -sarjakuvassa kuvataan, miten intiaanit joutuivat paniikkiin nähdessään espanjalaisia ratsukoita, sillä he luulivat hevosen ja ratsastajan olevan yhtä.
Se oli ensimmäinen kerta 10 000 vuoteen, kun hevosia nähtiin Amerikan mantereella, ja alkuperäisasukkaiden pelko niitä kohtaan koitui konkistadorien eduksi. Silti Cintlan taistelua ei useinkaan mainita kertomuksissa kohtalokkaissa vuosista 1519–1521, jolloin espanjalaiset sotilaat kohtasivat ensin mayat ja valloittivat sitten asteekkien suuren valtakunnan.
Tämä epäkohdan sarjakuva Aztec Empire haluaa korjata. Yhteistyössä historioitsijoiden ja arkeologien kanssa tehty sarjakuva herättää asteekkien arkea ja taisteluja henkiin historiallisella tarkkuudella.
Sarjan luoja on palkittu yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija ja historian harrastaja Paul Guinan, jota asteekkien ja espanjalaisten konkistadorien kohtaaminen on kiehtonut lapsesta asti.
”Se on ainutlaatuinen tarina, sillä maailma oli vuosituhansia jakautunut kahteen: toisella puolella maapalloa olivat Afrikka, Aasia ja Eurooppa, toisella puolella Amerikka. Espanjalaisten tulo Amerikkaan oli kuin kahden toisilleen tuntemattoman planeetan asukkaat olisivat kohdanneet”, Paul Guinan kertoo HISTORIAlle.
Hernán Cortés saapui 500 sotilaan kanssa Keski-Amerikkaan Grijalvajoelle varhain keväällä 1519. Paul Guinanin laatima kartta espanjalaisten maihinnoususta perustuu arkeologisiin tutkimuksiin.
Historiallinen tarkkuus on tärkeää
Vuonna 2021 asteekkivaltakunnan valtauksesta tuli kuluneeksi 500 vuotta, ja ajankohdan lähestyessä Guinan alkoi miettiä, miksi noinkin historiallisesti merkittävää tapahtumaa ei ollut juurikaan kuvattu populaarikulttuurissa – ei ainakaan yleensä molempien osapuolien näkökulmasta.
Guinan päätti tarttua itse toimeen välineellä, josta hänellä oli 20 vuoden kokemus — sarjakuva. Guinan aloitti tutkimuksensa vuonna 2019 ja otti yhteyttä etenkin meksikolaisiin historioitsijoihin, antropologeihin ja arkeologeihin. Asteekkien ja mayojen näkökulmaa valloituksessa on tuotu harvoin esiin, muun muassa historiallisten lähteiden vähyyden vuoksi.
Kumpikin kansa kirjoitti historiaansa kuvakirjoituksella niin sanottuihin koodekseihin, joita espanjalaiset polttivat tuhansia. Espanjalaisilta historioitsijoilla on sen sijaan käytössään valloittaja Hernán Cortésin lukuisat kirjeet ja sotilas Bernal Díaz del Castillon yksityiskohtaiset muistelmat.
Bernal Díaz del Castillon teos ”Totuudenmukainen historia Uuden Espanjan valloituksesta” poikkesi aiemmista asteekkivaltakunnan valloituksesta kirjoitetuista kirjoista, joita hän piti virheellisinä.
Aztec Empiren kahdeksassa ensimmäisessä luvussa kuvataan Cortésin johtamien konkistadorien ensimmäistä kohtaamista mayojen kanssa Potonchánin kaupungissa maaliskuussa 1519.
Jokaisen luvun lopussa on selitysosa, jossa Guinan taustoittaa valintojaan, sillä hänelle projektissa historiallinen totuudenmukaisuus on ehdottoman tärkeää.
Esimerkiksi kohtaus, jossa Cortés hukkaa kenkänsä noustessaan maihin, perustuu Bernal Díazin kuvaukseen. Asteekkien pääkaupungin Tenochtitlánin väkiluku, 200 000, perustuu puolestaan arkeologien Sanders, Parsons ja Santley arvioon vuodelta 1979.
”Osa dialogeista on Bernal Díazilta, joka on kirjoittanut tapahtumista siten kuin ne muisti. En voi käyttää dialogeja sellaisenaan, joten teen niihin joskus pieniä muutoksia, mutta minulle on tärkeää aina perustella valintani”, Guinan kiteyttää.
Sarjakuvat kertovat karusta historiasta
Eläintarina kertoo holokaustista
Maus on sarjakuvataiteilija Art Spiegelmanin taidonnäyte, jossa hän kertoo natsien keskitysleirille joutuneesta juutalaista isästään. Ihmiset kuvataan sarjassa eläiminä – natsit kissoina ja juutalaiset hiirinä – mikä ei lainkaan vähennä tarinan sydäntäsärkevyyttä.
Kaksi näkökulmaa Kiinan jakautumiseen
Kaksoisteoksessa Boxers & Saints Gene Luen Yang kertoo kahdesta nuoresta Kiinan boksarikapinassa. Ensimmäinen kirja seuraa maalaispoika Pikku Baoa, josta tulee kapinajohtaja, toinen kertoo katolilaisesta Vibianasta, joka haluaa tulla kiinalaisten Jeanne d’Arciksi.
Sotaa surrealistisesti
Israelilaisen Ari Folmanin dokumenttipiirroselokuva Waltz with Bashir luo ensimmäiselle Libanonin sodalle unenomaiset puitteet, joissa seurataan ohjaajan sumuista menneisyyttä sotilaana hänen avatessaan hitaasti tukahdutettuja muistojaan vuoden 1980 verilöylystä.
Vallankumous lapsen silmin
Iranilaisen Marjane Satrapin humoristinen piirrosromaani Persepolis seuraa hänen kasvuaan islamilaisen vallankumouksen aikaan vuonna 1979. Sarja kuvaa lapsen silmin šaahin hallinnon kaatumista, islamilaisen vallankumouksen voittoa ja sotaa Irakia vastaan sekä sen kaiken seurauksia hänen perheelleen.
Orjanainen oli avain asteekkien tuhoon
Sarjan ensimmäiset luvut käsittelevät Potonchánin ja Cintlan taisteluja, joihin espanjalaiset ratsusotilaat ja tykistö osallistuivat. Lukijalle esitellään myös nuori orjanainen La Malinche. Hän oli yksi niistä lahjoista, joita mayat antoivat Cortésille siinä toivossa, että tämä lopettaisi hyökkäyksensä. La Malinchen oli tarkoitus toimia Cortésin miesten seuralaisena, mutta Cortés otti hänet tulkikseen huomattuaan hänen puhuvan asteekkien kieltä nahuatlia.
”Hänestä tulee avain, jonka avulla nuo kulttuurit voivat ymmärtää toisiaan”, Paul Guinan selittää. La Malinchen arvo selviää, kun hän toimii tulkkina Cortésin neuvotellessa asteekkien verivihollisten tlaxcalteekkien kanssa.
”La Malinche pystyy neuvottelemaan sopimuksia ja selittämään espanjalaisille asteekkien valtakunnan poliittista peliä.” Sarjakuvataiteilija Paul Guinan
”La Malinche pystyy neuvottelemaan sopimuksia ja selittämään espanjalaisille asteekkien valtakunnan poliittista peliä. Pian hänestä tulee heidän diplomaattinsa. Ilman häntä espanjalaiset olisivat epäonnistuneet, sillä Cortés ei olisi pystynyt solmimaan liittolaisuuksia asteekkien vihollisten kanssa.”
Guinanilla on ollut taustatyössä apunaan historian ammattilaisia. Yksi heistä on antropologi Alonso Zamora, joka tutkii asteekkien ja mayojen arkea Meksikon suurimmassa yliopistossa, Universidad Nacional Autónoma de Méxicossa. Zamora vahvistaa, että La Malinchella oli merkittävä rooli asteekkivaltion tuholle mutta varoittaa niistä populaarikulttuurin tarinoista, joissa hänen ja Cortésin suhde kuvataan virheellisesti romanttisena.
”On täysin mahdotonta, että hänessä olisi syntynyt romanttisia tunteita Cortésia kohtaan tuohon aikaan. Sarjassa heidän kohtaamisiaan kuvataankin ilman romantiikkaa. Se osoittaa, että sarjan luoja haluaa kuvata tapahtumat historiallisesti mahdollisimman totuudenmukaisina”, Zamora selittää.
Varhaisimmissa kuvauksissa La Malinchen vihjataan vietelleen Cortézin. ”Aztec Empire” kertoo, että hänet annettiin seksiorjaksi.
La Malinche on nyky-Meksikossa ristiriitainen hahmo. Jotkut pitävät häntä modernin Meksikon äitinä, toiset puolestaan maanpetturina. Meksikolaiset käyttävät jopa sanaa malinchista halventavasti Meksikon pettäneistä maanmiehistään.
Juuri La Malinchen petturuus on yksi niistä uskomuksista, joita Guinan ja Zamora haluavat purkaa.
La Malinchen elämässä oli tapahtunut jo paljon ennen kuin hänet annettiin Cortésille. Hän kuului ilmeisesti popolucakansaan, joka eli Meksikon nykyisen Veracruzin osavaltion alueella mutta josta tutkijoilla on niukasti tietoa. Nimi popoluca tulee asteekeilta ja merkitsee nahuatliksi ”höpötystä”, asteekit kun eivät ymmärtäneet popolucien kieltä. Kun asteekit alistivat La Malinchen kansan, tuhansia joutui orjiksi ja hänet myytiin mayoille, ennen kuin hän päätyi Cortésin käsiin.
”Monen historioitsijan mielestä hän ei ollut asteekeille mitään velkaa vaan oli puhtaasti orjuuden uhri. Siinä asemassa hän ei myöskään suinkaan siirtynyt espanjalaisten puolelle vaan taisteli oman olemassaolonsa ja sitten saamiensa oikeuksien puolesta”, Zamor kertoo.
Lähtökohtana 500 vuotta vanhat piirrokset
Sarjan tekijät Guinan ja Hahn pyrkivät työssään mahdollisimman tarkkaan historialliseen aitouteen, ja heidän sarjakuvansa perustuukin lähteisiin ja tutkimukseen.
Asteekkien pääkaupungin Tenochtitlanin kuvauksissa niin talot kuin ihmisten vaatteetkin perustuvat historiallisiin lähteisiin.
Temppeli perustuu museon malliin
Taustalla näkyy aurinkojumala Tonatiuhin temppeli, joka sijaitsi Tenochtitlánin suurella temppelialueella. Se on piirretty Meksikon kansallisen antropologian ja historian museon tutkimusten ja mallien perusteella.
Sotilaat toimivat poliiseina
Sotilas neuvoo lähetille tietä. Sotilaan asu on piirretty Mendoza-koodeksin kuvausten mukaan. ”Ajattelin, että kuninkaallinen viestinviejä voisi kysyä neuvoa sotilaalta, aivan kuin nykyään kysyisimme poliisilta”, Guinan kertoo.
Luojajumalat koristavat porttia
Tenochtitlánin päätemppeliin johtavaan suureen porttiin on kuvattu muun muassa asteekkien luojajumalat Ometecuhtli ja Omecihuatl, jotka ovat peräisin koodeksien Borgia-ryhmästä.
Vaatteet ovat asteekkien omista piirroksista
”Kahden naisen vaatteet ja keltainen kasvoväri perustuvat Primeros Memoriales -kirjoitukseen ja Firenzen koodekseihin”, Guinan selittää. Tutkijat uskovat tavallisten ihmisten, ei hienostelevan yläluokan, käyttäneen tämänkaltaisia vaatteita.
Apuna lukuisia asiantuntijoita
Kun historiasta kerrotaan visuaalisesti esimerkiksi sarjakuvana, vaarana ovat lukuisat historialliseen totuudenmukaisuuteen liittyvät sudenkuopat. Tietyn miekan muoto, yksittäinen repliikki tai huoneen sisustus voivat synnyttää kritiikkiä.
Siksi Guinan neuvottelee pulmatilanteissa aina monien asiantuntijoiden kanssa. Sarjasta on tullut ikään kuin avoin työpaja, jossa ihmisiä kaikkialta maailmasta osallistuu uraauurtavan kerronnan luomiseen. Näin Guinan tutustui muun muassa antropologi Zamoraan: Tämä kirjoitti Guinanille, kun yksi pieni yksityiskohta maya-miekan koristelussa häiritsi häntä, minkä jälkeen piirros korjattiin.
On kuitenkin yksi seikka, jossa Guinan on tietoisesti poikennut historiasta: La Malinchen ikä. Hän oli 14–6-vuotias joutuessaan Cortésille, mutta Guinan korostaa sarjan selityksissä, että sarjassa hän on 18-vuotias. Siihen on syynä laki. Piirtäjä ei halua kuvata alaikäistä, joka joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
Kirjailija Paul Guinan (vas.) ja piirtäjä David Hahn uskovat että sarja valmistuu vasta vuosien päästä.,
Vielä vuosia valmistumiseen
Paul Guinan on piirtäjä David Hahnin ja historioitsijoiden, arkeologien ja antropologien avulla saanut sarjaa valmiiksi kahdeksan lukua. Kirjan ensimmäiseen osaan tulee 10 lukua, ja se päättyy siihen, kun Cortés solmii sotilasliiton asteekkien vihollisten, totonacien kanssa.
Kirjan myyntituotot Guinan aikoo käyttää projektin loppuun saattamiseen.
Guinan toivoo, että Aztec Empiresta tulee populaarikulttuurinen suurteos, joka kumoaa joitakin myyttejä asteekkien kulta-ajasta ja tuhosta.
”Internetissä ja sosiaalisessa mediassa törmää usein kommentteihin, joissa asteekkivaltakuntaa käytetään esimerkkinä silkasta pahuudesta”, hän toteaa ja kysyy retorisesti:
”Entä Rooma tai Kiinan dynastiat? Ja vielä 1900-luvulla esimerkiksi Neuvostoliitto, ’Kolmas valtakunta’ ja Belgian siirtomaavalta ovat olleet pahempia kuin asteekit.”
