Pohjois-Amerikan preeriaintiaaneilla oli elämänsä aikana useita nimiä. Nimien antamisen perinteet vaihtelivat heimosta toiseen, mutta yleensä lapsi sai ensin lapsuusnimen, joka vaihdettiin hänen kasvaessaan aikuiseksi. Lisäksi joillain intiaaneilla oli lempinimi, jota käytettiin päivittäin, sekä rituaalinen etunimi, jonka tunsivat vain šamaani ja henkilö itse.
Nimet liittyivät henkilön ominaispiirteisiin, merkittäviin tapahtumiin tai erityisiin tekoihin tai taitoihin.
Jos esimerkiksi nuori mies osoittautui erityisen taitavaksi metsästäjäksi, hän saattoi saada nimen sen perusteella.
Nimet kumpusivat henkilökohtaisesta kehityksestä, ja ne olivat ikään kuin kunnianosoituksia, joita heimo antoi jäsenilleen ansioista. Varsinainen nimenvaihto tapahtui suuressa seremoniassa, jossa henkilö siirtyi yhdestä elämänvaiheesta seuraavaan.
Istuvan Härän nimi viittasi hänen rohkeuteensa ja päättäväisyyteensä.
Yksi kuuluisimmista intiaaneista oli ”Istuva Härkä” (engl. Sitting Bull). Hän oli syntymänsä jälkeen saanut nimen ”Hyppäävä Mäyrä” ja myöhemmin lapsena hän sai nimen ”Hidas”, koska hän oli varovainen ja harkitseva lapsi.
14-vuotiaana hän osoitti sellaista päättäväisyyttä ja rohkeutta hyökkäyksessä toista heimoa vastaan, että sai nimen ”Istuva Härkä”, joka kuvastaa biisonihärän pelottomuutta ja periksiantamattomuutta.