Milloin poltettiin rauhanpiippua?

Rauhanpiippu kuului vahvasti Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuuriin, ja sitä käytettiin niin uskonnollisissa seremonioissa kuin sopimusten sinetöimiseenkin.

Rauhanpiippu kuului vahvasti Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuuriin, ja sitä käytettiin niin uskonnollisissa seremonioissa kuin sopimusten sinetöimiseenkin.

Bridgeman Images/Shutterstock

Kirjoissa ja elokuvissa Pohjois-Ame­rikan intiaanit kuvataan usein polttamassa rauhanpiippua rauhansopimuksen vahvistamiseksi.

Todellisuudessa rauhanpiippua käytettiin paljon ­monipuolisemmin, ja preeriaintiaanit polt­tivat piippuja monissa ­erilaisissa yhteyksissä.

Rauhanpiipun käyttö vaihteli alueittain, ja jopa sukulaisheimoilla saattoi olla omat piippu­perinteensä. Yhteistä niille kaikille oli, että rauhanpiippua poltettiin erityistilanteissa, esimerkiksi kun solmittiin kauppasopimuksia tai teh­tiin heimon kannalta ­tärkeitä ­päätöksiä.

Yleisimmin rauhanpiippua käytettiin kuitenkin uskonnollisissa seremonioissa. Rukoilijat puhalsivat piipun avulla suuria savupilviä, joiden he uskoivat vievän heidän ­rukouksensa hengille.

Pohjois-Amerikassa 1600-luvun lopulla matkustellut ranskalainen jesuiittamunkki Jacques Marquette kertoi intiaanien kunnioittavan rauhanpiippuja niin paljon, että ­heimojen väliset sodat keskeytyivät nopeasti, jos taistelu­paikalle tuotiin rauhanpiippu.

Eri heimojen rauhanpiiput ­olivat myös hyvin eri­näköisiä: osa oli lyhyitä ja yksin­kertaisia, osa puolestaan oli runsaasti ­koristeltu esimerkiksi sulilla, ­turkiksilla, helmillä ja heimolle ­tärkeillä kaiverroksilla.

Myös piipussa poltet­tava aines vaihteli alueittain. Pohjois-Amerikan itäosien heimot polttivat tupakka­kasvia, kun taas läntiset heimot ­latasivat piippuihinsa erilaisia yrttejä sekä kasvien kuorta ja lehtiä.