Meksikolaiset arkeologit ovat löytäneet vanhan mayakaupungin Kulubán keskusukion kaivauksissa salaperäisen kiven, joka vaikuttaa toimineen ihmisuhrausten alttarina.
Oletusta tukevat arkeologien myös löytämät 16 uhrausveistä, joista kolmentoista terät on valmistettu tuliperäisestä kivilajista obsidiaanista. Esineistä on voitu päätellä, että paikalla on suoritettu verisiä ihmisuhrauksia aikana, jolloin kaupunki on kuulunut mayojen valtakuntaan.
Alttari ja veitsivalikoima viittavat siihen, että mayat ovat uhranneet paikalla sekä eläimiä että ihmisiä. Veisten valmistusmateriaalia obsidiaania ei esiinny Jukatanin niemimaalla, missä Kulubá sijaitsee, ja sitä onkin täytynyt tuoda paljon kauempaa, esimerkiksi Guatemalasta tai Meksikon keskiosista.
Veitsiä tutkittaessa kävi kuitenkin ilmi eräs erityisen hämmentävä seikka: veitsiä ei ollut koskaan käytetty. Käyttämättömät uhriveitset ovat arkeologinen harvinaisuus, eikä tutkijoilla ole varmuutta niiden tarkoitusperästä.
Ylipapit leikkasivat uhrien sydämet irti
Meksikon kansallisen antropologian ja historian instituutin (INAH) tutkijat löysivät 13 obsidiaaniveistä ja kolme piikiviveistä Kulubán mayakaupungista, joka on jo vuosia ollut todellinen arkeologinen aarrekammio. Alueelta on kaivettu esiin muun muassa useita taloja, temppeleitä ja jopa palatsi.
Viime vuosien tutkimusten tulokset ovat vahvistaneet käsitystä uhrausten, ja etenkin ihmisuhrien, tärkeästä roolista mayojen kulttuurissa ja uskonnossa. Vankeja, vapaaehtoisia ja jopa lapsia uhranneet ylipapit käyttivät menoissa juuri löydetyn kaltaisia uhrialttareita.
Piikivestä tai obsidiaanista valmistetuilla veitsillä leikattiin uhreilta sydän uhrilahjaksi jumalille.
Arkeologien kaivauksissa löytämiä piikiviveitsiä.
Uusi löytö tukee tutkijoiden käsityksiä uhrimenoista.
”Kun Kulubássa löydetään uhrialttari, paikalla on yleensä harjoitettu ihmisten tai eläinten uhraamista”, INAHin tutkija Alfredo Barrera Rubio kertoi uutistoimisto EFElle.
Obsidiaani oli mayojen rautaa
Vastikään löydettyjä kuuttatoista veistä ei siis kuitenkaan ole ilmeisesti käytetty ihmisten tai eläinten sydänten leikkaamiseen. Sen sijaan arkeologit arvelevat niiden olleen itsessään uhrilahjoja jumalille. Taidokas valmistustapa ja kaukaa tuotu materiaali kertovat mayojen pitäneen veitsiä hyvin arvokkaina.
Musta obsidiaani, joka tunnetaan myös laavalasina, halkeaa suuriksi, ohuiksi levyiksi, joita työstämällä mayat valmistivat aseita ja työkaluja. Obsidiaanilla oli myös keskeinen asema mayojen sivilisaation taiteessa, uskonnossa ja arjessa. Lisäksi obsidiaaniveitsiä käytettiin suoneniskennässä, jota harjoitti ilmeisesti pappien lisäksi myös alaluokka.
Jotkut tutkijat ovatkin jopa väittäneet, että mayat ja muut mesoamerikkalaiset kulttuurit eivät oppineet valmistamaan rautaa, koska ne pystyivät käyttämään obsidiaania niin moniin tarkoituksiin ja pitivät materiaalia hyvin merkityksellisenä.
Mayojen obsidiaanista tehty uhrausveitsi sellaisena, miltä se on voinut näyttää mayojen aikaan.