Nykyisen Meksikon alueella asuneet asteekit perustivat vuoden tienoilla 1325 Texcocojärven saarelle Tenochtitlán-nimisen kaupungin.
Se kasvoi 1500-luvulla nopeasti mahtavaksi suurkaupungiksi.
Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Tenochtitlániin vuonna 1519, siellä asui noin 200 000 ihmistä ja se oli Etelä-Amerikan suurin kaupunki ja yksi maailman viidestä suurimmasta kaupungista.
Tenochtitlánin näkeminen teki espanjalaisiin suuren vaikutuksen, ja yksi heistä kirjoitti päiväkirjaansa, että ”suuret rakennukset – jotka oli kaikki rakennettu kivestä – olivat lumoava näky”.
Tenochtitlán sijaitsi järven keskellä, ja sitä ympäröivät lukuisat padot, penkereet ja sillat, jotka voitiin nostaa ylös veneliikennettä varten sekä vihollisen hyökkäyksen uhatessa.
Kaksi yli neljän kilometrin pituista akveduktia toivat Tenochtitlániin raikasta vettä, ja valtaosa kaupungin asukkaista kylpikin jopa kahdesti päivässä.
Suurimman vaikutuksen vieraisiin teki kuitenkin asteekkien pääkaupungin rikkaus.
Konkistadori Hernán Cortésin mukaan yli 60 000 ihmistä saapui joka päivä Tenochtitlániin ostamaan ja myymään tavaroita kaupungin suurella torilla, jolla myytiin kaikkea mahdollista kullasta koruihin ja taidekäsitöistä jadeen.
Asteekkien kulta ja jalokivet olivat myös tärkein syy siihen, että espanjalaiset valloittivat kaupungin paikallisten liittolaistensa tuella vuonna 1521.
Jumalat asuivat keskusaukiolla
Kaupungin keskustassa oli 45 valtiollista rakennusta, kuten kouluja, temppeleitä, hallitsijan palatsi sekä kaupunkikuvaa hallitseva noin 30 metrin korkuinen Templo Mayor.
Templo Mayor
oli asteekkien pääpyhäkkö, jossa he uhrasivat sotavankeja jumalille. Sen pohjat mitat ovat 80 x 100 m.
Tezcatlipoca-jumalan temppelissä
uhrattiin jumalalle joka vuosi yksi nuori mies.
Calmecac
oli pappiskoulu sekä ”yliopisto”, jossa poikia koulutettiin valtionhallinnon virkamiehiksi.