Istuva Härkä: Little Bighornin lyöty voittaja

Everstiluutnantti Custer aikoi kesäkuussa 1876 lyödä intiaanit, mutta Istuva Härkä kokeneine sioux-sotureineen osoittautui kovaksi vastukseksi.

Everstiluutnantti Custer aikoi kesäkuussa 1876 lyödä intiaanit, mutta Istuva Härkä kokeneine sioux-sotureineen osoittautui kovaksi vastukseksi.

Library of Congress

Milloin?

1831-1890

Missä?

Pohjois-Amerikassa, pääasiassa nykyisten Pohjois- ja Etelä-Dakotan osavaltioiden alueella.

Mitä?

Istuva Härkä oli käynyt vuosien ajan sissisotaa valkoihoisia vastaan, kun hänet valittiin kaikkien siouxeihin kuuluvien lakotaintiaanien päälliköksi vuonna 1869.

Hän oli jo niittänyt mainetta vastustettuaan Yhdysvaltojen ­hallituksen suunni­telmia sijoittaa intiaaneja reservaatteihin, ja seuraavina vuosina Istuva Härkä sai useat eri preeriaintiaaniheimot liittoutumaan sotaan valkoihoisia vastaan.

Yhdysvaltojen hallitus reagoi lähettämällä preerialle rangaistusrykmenttejä, joiden piti pakottaa intiaanit palaamaan reservaatteihinsa. Joukkojen johtajaksi valittiin upseeri George Armstrong Custer.

  1. kesäkuuta 1876 Custer määräsi 675 sotilastaan ­hyökkäämään Little Bighornin intiaanileiriin kolmesta eri­ ­suunnasta.

Leirin tuhannet taisteluissa kouliintuneet ­intiaanisoturit torjuivat hyökkäyksen ja tappoivat Custerin ja suuren osa hänen sotilaistaan.

Istuva Härkä juhli voittoaan mutta johdatti myöhemmin kansansa rajan yli Kanadaan välttääkseen Yhdysvaltojen armeijan koston.

”Suuri henki on antanut meille vihollisemme, ja me murskaamme heidät.” Istuva Härkä intiaaniheimojen kokouksessa järjestetyn aurinkotanssin jälkeen

Miksi?

Siouxit olivat vuosina 1866–1868 ­sotineet hyvällä menestyksellä Yhdys­valtojen armeijaa vastaan päällikkönsä Punaisen Pilven johdolla.

Intiaanien ja Yhdysvaltojen hallituksen solmiman rauhansopimuksen nojalla armeijan piti poistua intiaanien mailla olevista linnakkeistaan.

Lisäksi sopimus lupasi siouxeille suuren maa-alueen, johon kuului intiaaneille pyhä Black Hillsin metsäinen kukkulajono.

Rauhansopimuksesta piittaamatta everstiluutnantti George Armstrong Custer johti ­tutkimusretkikunnan intiaanien alueelle ­vahvistamaan huhuja, joiden mukaan sieltä oli löydetty rikas kultaesiintymä.

Kultalöytö käynnisti kultaryntäyksen, joka puolestaan johti uuteen sotaan siouxien ja Yhdysvaltojen armeijan välillä.

Custer päätti murskata intiaanien liittouman nopealla yllätyshyökkäyksellä näiden Montanassa Little Bighorn -joen varrella sijaitsevaan leiriin.

Istuva Härkä ja hänen ­soturinsa olivat kuitenkin valmiina, ja he voittivat Custerin pahaa-aavistamattomat joukot verisessä yhteenotossa.

Sitting Bull portrait 1883

Intiaanipäällikkö Istuva Härkä vietti viimeiset vuotensa reservaatissa.

© David F. Barry

Istuva Härkä kiersi maata entisen puhvelinmetsästäjän Buffalo Billin Villin lännen sirkuksen mukana.

© Photo 12/Imageselect

Mitä sitten tapahtui?

Valkoihoiset metsästivät intiaanisotienkin aikana innolla puhveleita, jotka olivat perinteisesti preeriaintiaanien tärkeimpiä riistaeläimiä.

Valkoihoiset ampuivat tuhansittain ­puhveleita osittain huvin vuoksi ja osittain raivatakseen tilaa rautatien rakentamiselle. Lisäksi puhvelinmetsästyksellä haluttiin tietoisesti heikentää intiaanien kykyä tehdä vastarintaa.

1881

Puhvelikannan romahdettua metsästyksen vuoksi Istuvan Härän kansa alkoi nähdä nälkää. Niinpä hän antautui Fort Bufordissa ja hänet kuljetettiin veneellä Standing Rockin reservaattiin.

1885

Viranomaiset antoivat Istuvalle Härälle luvan poistua reservaatista ja liittyä Buffalo Billin kiertävään Villin lännen sirkukseen.

Istuva Härkä esiteltiin näytöksissä ”Custerin murhaajana”, ja hän ­ratsasti sulkapäähineessä ympäri areenaa yleisön ­huutaessa hänelle solvauksia. Muutaman vuoden ­kuluttua Istuva Härkä palasi reservaattiin.

1890

Istuvaa Härkää väitettiin virheellisesti niin sanotun henkitanssi-liikkeen johtajaksi, ja reservaatin poliisit pidättivät hänet.

Pidätyksen aikana syntyneen kärhämän tiimellyksessä ammuttiin laukauksia, ja Istuva Härkä sai surmansa.