Milloin?
1831-1890
Missä?
Pohjois-Amerikassa, pääasiassa nykyisten Pohjois- ja Etelä-Dakotan osavaltioiden alueella.
Mitä?
Istuva Härkä oli käynyt vuosien ajan sissisotaa valkoihoisia vastaan, kun hänet valittiin kaikkien siouxeihin kuuluvien lakotaintiaanien päälliköksi vuonna 1869.
Hän oli jo niittänyt mainetta vastustettuaan Yhdysvaltojen hallituksen suunnitelmia sijoittaa intiaaneja reservaatteihin, ja seuraavina vuosina Istuva Härkä sai useat eri preeriaintiaaniheimot liittoutumaan sotaan valkoihoisia vastaan.
Intiaanipäällikkö Istuva Härkä vietti viimeiset vuotensa reservaatissa.
Yhdysvaltojen hallitus reagoi lähettämällä preerialle rangaistusrykmenttejä, joiden piti pakottaa intiaanit palaamaan reservaatteihinsa. Joukkojen johtajaksi valittiin upseeri George Armstrong Custer.
- kesäkuuta 1876 Custer määräsi 675 sotilastaan hyökkäämään Little Bighornin intiaanileiriin kolmesta eri suunnasta.
Leirin tuhannet taisteluissa kouliintuneet intiaanisoturit torjuivat hyökkäyksen ja tappoivat Custerin ja suuren osa hänen sotilaistaan.
Istuva Härkä juhli voittoaan mutta johdatti myöhemmin kansansa rajan yli Kanadaan välttääkseen Yhdysvaltojen armeijan koston.
Miksi?
Siouxit olivat vuosina 1866–1868 sotineet hyvällä menestyksellä Yhdysvaltojen armeijaa vastaan päällikkönsä Punaisen Pilven johdolla.
Intiaanien ja Yhdysvaltojen hallituksen solmiman rauhansopimuksen nojalla armeijan piti poistua intiaanien mailla olevista linnakkeistaan.
Lisäksi sopimus lupasi siouxeille suuren maa-alueen, johon kuului intiaaneille pyhä Black Hillsin metsäinen kukkulajono.
”Suuri henki on antanut meille vihollisemme, ja me murskaamme heidät.” Istuva Härkä intiaaniheimojen kokouksessa järjestetyn aurinkotanssin jälkeen
Rauhansopimuksesta piittaamatta everstiluutnantti George Armstrong Custer johti tutkimusretkikunnan intiaanien alueelle vahvistamaan huhuja, joiden mukaan sieltä oli löydetty rikas kultaesiintymä.
Kultalöytö käynnisti kultaryntäyksen, joka puolestaan johti uuteen sotaan siouxien ja Yhdysvaltojen armeijan välillä.
Custer päätti murskata intiaanien liittouman nopealla yllätyshyökkäyksellä näiden Montanassa Little Bighorn -joen varrella sijaitsevaan leiriin.
Istuva Härkä ja hänen soturinsa olivat kuitenkin valmiina, ja he voittivat Custerin pahaa-aavistamattomat joukot verisessä yhteenotossa.
Istuva Härkä kiersi maata entisen puhvelinmetsästäjän Buffalo Billin Villin lännen sirkuksen mukana.
Mitä sitten tapahtui?
Valkoihoiset metsästivät intiaanisotienkin aikana innolla puhveleita, jotka olivat perinteisesti preeriaintiaanien tärkeimpiä riistaeläimiä.
Valkoihoiset ampuivat tuhansittain puhveleita osittain huvin vuoksi ja osittain raivatakseen tilaa rautatien rakentamiselle. Lisäksi puhvelinmetsästyksellä haluttiin tietoisesti heikentää intiaanien kykyä tehdä vastarintaa.
1881
Puhvelikannan romahdettua metsästyksen vuoksi Istuvan Härän kansa alkoi nähdä nälkää. Niinpä hän antautui Fort Bufordissa ja hänet kuljetettiin veneellä Standing Rockin reservaattiin.
1885
Viranomaiset antoivat Istuvalle Härälle luvan poistua reservaatista ja liittyä Buffalo Billin kiertävään Villin lännen sirkukseen.
Istuva Härkä esiteltiin näytöksissä ”Custerin murhaajana”, ja hän ratsasti sulkapäähineessä ympäri areenaa yleisön huutaessa hänelle solvauksia. Muutaman vuoden kuluttua Istuva Härkä palasi reservaattiin.
1890
Istuvaa Härkää väitettiin virheellisesti niin sanotun henkitanssi-liikkeen johtajaksi, ja reservaatin poliisit pidättivät hänet.
Pidätyksen aikana syntyneen kärhämän tiimellyksessä ammuttiin laukauksia, ja Istuva Härkä sai surmansa.