Washington State Universityn tutkimuksen mukaan intiaanien piti kerätä yhtä 98 x 108 sentin kokoista huopaa varten kaikkiaan 11 550 kalkkunanhöyhentä.
Tutkimuksessa analysoitiin 1200-luvulta peräisin oleva huopa, jonka Pohjois-Amerikan lounaisosassa asuneet niin sanotut pueblointiaanit olivat valmistaneet.
Kalkkunanhöyhenhuopa 1200-luvulta (vas.) ja toinen koinsyömä huopa, josta on jäljellä enää narukudos.
Kalkkunat olivat arvostettuja kotieläimiä
Intiaanit saivat tarvittavat höyhenet kotieläiminään pitämistään kalkkunoista.
Arkeologit ovat aiemmin löytäneet kalkkunoita, jotka oli haudattu huolellisesti.
Sen perusteella lintuja ei pidetty niinkään ruokana vaan ne olivat arvostettuja kotitalouden jäseniä.
Kalkkuna pudottaa höyhenensä kahdesti vuodessa sulkasadon aikana. Linnun noin 10 vuoden elämän aikana siitä saa siis merkittävästi höyheniä.
Höyhenten kärjet taitettiin sisään
Höyhenet kierrettiin tiukasti nyörin ympärille niin, että terävä pää jäi piiloon sisäpuolelle.
Näin höyhenet eivät pistelleet huovassa, joka höyhennyöreistä lopulta kudottiin.
Arkeologi Mary Weahkee ja kalkkunapeitto, joka on valmistettu hänen esivanhempiensa käyttämällä tekniikalla. Erityisesti kalkkunan untuvamaiset rintahöyhenet sopivat lämpimien huopien valmistukseen.
Höyhenet korvasivat turkikset
Pueblointiaanit valmistivat alun perin peittoja kaninturkiksista.
Kun turkiseläimet oli metsästetty lähes sukupuuton partaalle, intiaanit alkoivat valmistaa huopia kalkkunanhöyhenistä.
