”Native Americans” eli Amerikan alkuperäiskansat, ”First Nations” eli ensimmäiset kansat, Amerikan intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista ja -heimoista puhutaan monilla nimillä.
Yhdysvalloissa nimityksiä on vielä enemmän. Useimmat niistä eivät ole eurooppalaisille kovin tuttuja, ja siksi päätimme puhua tässä artikkelissa selvyyden vuoksi ”intiaaneista”.
Esittelemme seuraavaksi Pohjois-Amerikan kymmenen kenties tunnetuinta intiaanikansaa.
Apassit
Maineikas apassipäällikkö Geronimo kahdessa roolissa: 1) uhmakkaana soturina vuonna 1887 ja 2) länsimaisiin vaatteisiin pukeutuneena ylväänä vanhuksena kahden tyttärensä kanssa vuonna 1900.
Sotivat Meksikoa ja Yhdysvaltoja vastaan
Asuinalueet
New Mexico, Texas, Colorado, Arizona
Mistä tunnetaan
Apassi-intiaanit olivat yhteistä apassikieltä puhuvien heimojen liittouma, ja sana ”apassi” tarkoittaa soturia. Nimi on osuva, sillä apassit tunnetaan nimenomaan sitkeästä aseellisesta taistelustaan maansa vallanneita valkoihoisia uudisasukkaita vastaan.
Valkoisten tuloon saakka apassit elivät liikkuvaa elämää, ja heidän tiipiiksi kutsutut telttansa yhdistetään usein kaikkiin muihinkin tasankointiaaneihin.
Apassiheimot taistelivat 1600-luvulla espanjalaisia valloittajia ja 1800-luvulla meksikolaisia ja yhdysvaltalaisia uudisasukkaita vastaan.
Kun Kaliforniasta löydettiin kultaa, apassien maiden läpi kulkeneiden uudisasukkaiden määrä kasvoi nopeasti. Se johti niin sanottuihin apassisotiin, jotka päättyivät vasta viimeistenkin apassien antautumiseen vuonna 1886 ja pakkosiirtoon reservaatteihin.
Tunnetuimpia apassi-intiaaneja
Geronimo (1829–1909) oli chiricahua-apassiheimon päällikkö.
Geronimo heimoineen taisteli pitkään hyvällä menestyksellä Meksikon ja Yhdysvaltojen armeijan joukkoja vastaan ja vältti vangiksi jäämisen, kunnes hän joutui lopulta antautumaan vuonna 1886.
Siouxit
Maailman kenties kuuluisin intiaani Istuva Härkä oli siouxheimon päällikkö (valokuva vuodelta 1883). Siouxien tiipiit ikuisti kankaalle sveitsiläis-ranskalainen taidemaalari Karl Bodner vuonna 1833.
Vaeltavat soturit hallitsivat preeriaa
Asuinalueet
Minnesota, Wisconsin, Dakota
Mistä tunnetaan
Siouxit tunnetaan pelottomina sotureina. Siouxien liitto koostui useista heimoista, jotka olivat aikoinaan muuttaneet muiden heimojen ajamina idästä länteen ja asettuneet asumaan preerialle.
Nykyään siouxit muistetaan myös lukemattomista lännenelokuvista, ja monet pitävät heidän perinteistä vaateparttaan kaikille intiaaneille tyypillisenä pukeutumistyylinä.
Siouxit erittäin taitavia ratsastajia. He vaelsivat biisonilaumojen perässä ja hyödynsivät biisoneita kaikkeen mahdolliseen ruoanlaitosta vaatteisiin.
Valkoihoisten uudisasukkaiden vallattua yhä enemmän siouxien asuinalueita nämä pakotettiin asumaan pieniin reservaatteihin, joissa he eivät voineet harjoittaa perinteistä elämäntapaansa.
1800-luvun puolivälistä lähtien siouxit nousivat useita kertoja kapinaan valkoisia valloittajia vastaan.
Vuonna 1876 siouxit tuhosivat everstiluutnantti George Armstrong Custerin johtaman Yhdysvaltojen armeijan ratsuväkirykmentin Little Bighornin taistelussa.
Tunnetuimpia siouxintiaaneja
Päälliköt Istuva Härkä (n. 1831–1890) ja Hullu Hevonen (1804–1877) johtivat siouxheimoja taistelussa intiaanien maita vallanneita valkoihoisia vastaan.
Hullu Hevonen tapettiin vuonna 1877 hänen vastustettuaan pidätystä.
Istuva Härkä pakeni Little Bighornin taistelun jälkeen pohjoiseen ja rajan yli Kanadaan. Myöhemmin hän liittyi Buffalo Billin kiertävään Villin lännen show’hun.
Myös Istuva Härkä tapettiin pidätysyrityksen yhteydessä vuonna 1890.
Cherokeet
Cherokeiden asuinalueita Smokey Mountains -vuorilla. Monet yhdistävät intiaanit preeriaan ja suuriin vapaana kulkeviin biisonilaumoihin. Mielikuva on kuitenkin kapea, sillä intiaaniheimoja asui kaikkialla Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa. Esimerkiksi cherokeet asuivat hajallaan laajoilla alueilla Yhdysvaltojen kaakkoisosassa, kuten Smokey Mountainsiksi kutsutuilla metsäisillä kukkuloilla Tennesseen ja Pohjois-Carolinan rajalla.
Cherokeet eivät saaneet kaivaa kultaa
Asuinalueet
KKentucky, Länsi-Virginia, Virginia, Pohjois-Carolina, Etelä-Carolina, Georgia, Alabama, Tennessee
Mistä tunnetaan
Cherokeeheimot hallitsivat valtavaa aluetta Amerikan itäosassa. He sotivat tuon tuostakin naapureidensa eli irokeesiliiton ja creekheimojen kanssa.
Kun valkoihoiset uudisraivaajat alkoivat levittäytyä cherokeiden asuinseuduille, he ajoivat intiaanit vähitellen pois tai kohtelivat näitä alempiarvoisina.
Kun heimon alueilta Georgiasta löydettiin 1820-luvulla kultaa, Yhdysvaltojen hallitus sääti pikavauhtia lain, jolla cherokeita kiellettiin kaivamasta kultaa. Pian sen jälkeen valtio takavarikoi heimon maat.
Vesirokko ja muut tartuntataudit iskivät valkoihoisten tulon jälkeen rajusti cherokeeheimoihin, ja epidemiat tappoivat jopa puolet heimojen jäsenistä.
Vuonna 1830 cherokeiden maa-alueet olivat kutistuneet merkittävästi, ja Yhdysvaltojen hallitus päätti pakkosiirtää cherokeet Oklahomaan. Vuonna 1838 noin 18 000 cherokeeta koottiin leireille, joista heidät marssitettiin pienissä ryhmissä Oklahomaan. Matkalla heille oli tarjolla vain niukasti ruokaa ja lämpimiä vaatteita.
Matkan varrella kuoli 4 000–5 000 cherokeeta, ja vaellusta kutsutaankin nimellä ”kyynelten tie”.
Tunnetuimpia cherokeeintiaaneja
John Rossista (1790–1866) tuli cherokeeheimon ensimmäinen demokraattisesti valittu päällikkö. Ross taisteli vuoden 1812 sodassa Brittiläistä Pohjois-Amerikkaa vastaan yhdysvaltalaisen kenraalin Andrew Jacksonin joukoissa.
Vuonna 1835 Ross matkusti Washingtoniin pyytämään, että hänen heimonsa asuinalueesta saisi itsenäisen aseman Yhdysvaltojen sisällä, mutta sillä välin presidentiksi valittu Andrew Jackson kieltäytyi tapaamasta Rossia ja tämän valtuuskuntaa.
Sen sijaan Jackson pakkosiirrätti cherokeet Oklahomaan.
Cheyennet
Kolme cheyennepäällikköä vasemmalta oikealle: Pieni Kojootti, Aamutähti ja Musta Kattila.
Kolera kuritti intiaaniheimoa
Asuinalueet
Minnesota, Pohjois-Dakota, Etelä-Dakota
Mistä tunnetaan
Monista naapuriheimoistaan poiketen cheyennet eivät alun perin olleet nomadeja, vaan he asuivat pysyvissä kylissä. Ajan mittaan hekin kuitenkin omaksuivat paimentolaiselämäntavan.
Kuten monet muutkin preeriaintiaaniheimot, cheyennet olivat taitavia sotureita, ja he taistelivat ratsain.
Muiden tasankointiaanen tapaan cheyennetkin ajautuivat usein kahakoihin heidän mailleen tunkeutuneiden uudisraivaajien kanssa. Suurin uhka, jonka valkoihoiset toivat mukanaan, ei kuitenkaan ollut heidän aseensa vaan kolera.
Valkoisten uudisasukkaiden levittämät koleraepidemiat tappoivat 1800-luvulla jopa kaksi kolmasosaa cheyenneintiaaneista.
Heikentyneet ja pienentyneet cheyenneheimot pakotettiin muuttamaan reservaatteihin, mutta muiden sorrettujen heimojen tavoin nekin kapinoivat toistuvasti.
Tunnetuimpia cheyenneintiaaneja
Musta Kattila (n. 1803–1868) oli yksi cheyenneintiaanien päälliköistä intiaanisodissa.
Vaikka Musta Kattila oli soturipäällikkö, hän ei empinyt solmia rauhaa Yhdysvaltojen hallituksen kanssa katsottuaan sen olevan parhaaksi heimolleen.
Musta Kattila ja hänen vaimonsa tapettiin Washitan joukkomurhassa vuonna 1868, kun everstiluutnantti George Armstrong Custerin 7. ratsuväkirykmentti hyökkäsi rauhalliseen intiaanileiriin ja tuhosi sen.
Navajot
Vasemmalla on navajojen perinteinen hogan-maja, joka on muurattu savesta puisen kehikon päälle. Oikealla on navajoheimon kuuluisin päällikkö Manuelito.
Espanjalaisten paras kauppakumppani
Asuinalueet
Arizona, New Mexico
Mistä tunnetaan
Navajointiaanit elivät pitkään suhteellisen hyvässä sovussa espanjalaisten naapuriensa kanssa. Navajot kävivät ahkerasti kauppaa etelämpänä asuvien espanjalaisten ja myöhemmin meksikolaisten kanssa.
Navajot tunnettiin etenkin taidokkaasti kudotuista kankaistaan, jotka olivat erittäin suosittua kauppatavaraa.
Kun Yhdysvallat valtasi navajojen asuinalueet 1800-luvun puolivälissä, navajot joutuivat muiden intiaaniheimojen tavoin muuttamaan reservaatteihin.
Toisessa maailmansodassa navajoilla oli Yhdysvaltojen armeijassa erikoistehtävä: Navajojen omaleimaisesta kielestä kehitettiin sotilaallinen koodikieli, ja he palvelivat ”koodinpuhujina”, joiden kieltä japanilaiset koodinmurtajat eivät ymmärtäneet.
Nykyään navajot muodostavat Yhdysvaltojen suurimman virallisesti tunnustetun intiaanikansan, johon kuuluu noin 400 000 jäsentä.
Tunnetuimpia navajointiaaneja
Manuelito (1818–1893) oli yksi merkittävimmistä navajopäälliköistä aikana, jolloin navajot vastustivat turhaan Yhdysvaltojen armeijan yrityksiä pakottaa heidät asumaan reservaatteihin.
Manuelito johti useita hyökkäyksiä yhdysvaltalaisia linnakkeita ja uudisasukkaita vastaan, mutta vuonna 1868 hän joutui allekirjoittamaan sopimuksen, jolla navajoille perustettiin oma reservaatti.
Mustajalat
Paul Kanen maalaus vuodelta 1859 kuvaa kuutta mustajalkaheimon päällikköä. Irlantilais-kanadalainen Paul Kane oli yksi monista taidemaalareista, jotka maalasivat 1800-luvulla tunnelmallisia teoksia intiaaneista.
Biisoninmetsästyksen mestarit
Asuinalueet
Kansas, Nebraska, Pohjois-Dakota, Etelä-Dakota
Mistä tunnetaan
Mustajalkaintiaanit muodostivat toisiaan muistuttavia kieliä puhuvien heimojen liiton.
Mustajalat elivät biisoneista ja kulkivat vaeltavien biisonien jäljessä preerialla Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä. Heidän vihollisiaan olivat muun muassa siouxit, joiden toimeentulo perustui niin ikään biisoneihin.
Kun valkoiset uudisasukkaat alkoivat tunkeutua yhä edemmäs preerialle, mustajalat osallistuivat intiaanisotiin karkottaakseen tulijat mailtaan.
Mustajalat tunnettiin muun muassa metsästystekniikasta, jossa he ajoivat suuria biisonilaumoja kallionjyrkänteen yli niin, että ne putosivat kuolemaansa.
Tunnetuimpia mustajalkaintiaaneja
Crowfoot (1830–1890) oli crowheimoon kuuluva mustajalkaintiaani. Hän niitti mainetta niin sanotussa luoteiskapinassa, jossa useat intiaaniheimot kapinoivat Kanadan hallitusta vastaan.
Crowfoot piti heimonsa erossa kapinasta mutta otti vastaan naapuriheimoihin kuluvia pakolaisia.
Hänen poikansa sen sijaan osallistui kapinaan, joutui vangiksi ja kuoli vankilassa terveytensä romahdettua.
Huronit
Englantilais-amerikkalaisen Thomas Colen maalaus vuodelta 1827. Kohtaus James F. Cooperin romaanista Viimeinen mohikaani: ”Cora polvistuu Tamenundin jalkojen juureen”.
Kirjallisuuden ”pahat” intiaanit
Asuinalueet
Ontario, Michigan
Mistä tunnetaan
Monet tunnistavat huronit luultavasti Viimeinen mohikaani -elokuvan intiaanipahiksiksi.
Huronit olivat Irokeesiliiton vannoutuneita vihollisia, sillä irokeesiliitto kilpaili huronien kanssa Isojenjärvien seudun tuottoisasta majavannahkakaupasta.
1600-luvun puolivälissä irokeesit karkottivat huronit näiden perinteisiltä asuinseuduilta englantilaisten avustuksella. Kun Ranska ja Englanti ajautuivat sata vuotta myöhemmin sotaan ja irokeesit asettuivat englantilaisten puolelle, huronit saivat tilaisuuden kostaa.
Sota päättyi huroneille tuhoisasti, sillä heidän täytyi jättää perinteiset asuinseutunsa ja muuttaa Kansasiin.
Tunnetuimpia huronintiaaneja
Huroneilla ei ollut monia kuuluisia päälliköitä. Yksi tunnetuimmista huroneista onkin fiktiivinen päällikkö Magua, joka on James Fenimore Cooperin Viimeinen mohikaani -romaanin ”pääpahis”.
Huronpäällikkö kaappaa englantilaisen everstin tyttären Cora Munron ottaakseen tämän vaimokseen kostoksi englantilaisille ja irokeeseihin kuuluville mohikaaneille.
Irokeesiliitto
Samuel de Champlainin kaiverrus vuodelta 1609 peräisin olevasta piirroksesta. Kuva esittää taistelua irokeesien ja algonquianheimon välillä Champlain-järvellä nykyisten Yhdysvaltojen ja Kanadan rajaseudulla.
Muutakin kuin hätkähdyttävä kampaus
Asuinalueet
Yhdysvaltojen koillisosa, Kanadan kaakkoisosa
Mistä tunnetaan
Irokeesiliitto koostui lukuisista intiaaniheimoista, jotka hallitsivat Yhdysvaltojen koillisosaa ja Kanadan kaakkoisosaa noin 200 vuotta 1700-luvun puoliväliin asti.
Heimoilla oli tärkeä rooli Ranskan ja Englannin välisessä poliittisessa pelissä, ja ne liittoutuivat vuoroin yhden ja vuoroin toisen eurooppalaisen siirtomaavallan kanssa turvatakseen oman valta-asemansa.
Toisin kuin preerialla asuvat tasankointiaanit, idän heimot asuivat suurissa metsissä ja jokien varrella, missä ne hankkivat elantonsa metsästämällä majavia ja myymällä niiden nahkoja.
Mohikaanit tunnetaan nykyään luultavasti irokeesiheimoista parhaiten – osaksi heille tyypillisen ja heidän mukaansa nimetyn irokeesikampauksen vuoksi mutta myös historiallisen Viimeinen mohikaani -romaanin ansiosta.
Kuten monet muutkin heimot, myös irokeesit joutuivat ajan mittaan luovuttamaan yhä enemmän maitaan Yhdysvaltojen ja Kanadan hallituksille.
Monet irokeesiheimot olivat tukeneet Britanniaa Yhdysvaltojen itsenäistymissodassa, ja sodan jälkeen ne menettivät valtaosan maistaan.
Tunnetuimpia irokeesi-intiaaneja
Hiawatha (n. 1450–?) oli legendaarinen päällikkö, joka perusti irokeesien perimätiedon mukaan irokeesiliiton.
Jos tarinoihin on uskominen, juuri Hiawatha opetti irokeesit viljelemään viljaa ja purjehtimaan jokia pitkin. Tarina kertoo, että hän myös tutustutti heidät lääketieteeseen ja taiteeseen.
Hiawatha pystyi taikavoimillaan hallitsemaan luontoa niin, että irokeesien viljelykasvit kukoistivat.
Creekit
Seminolet kuuluivat creekintiaaneihin. ”Seminoles” on myös Floridan osavaltion yliopiston urheilujoukkueiden lempinimi. Yliopisto käyttää nimeä yhä, vaikka sitä on syytetty kulttuurisesta omimisesta. Toisenlaiseen ratkaisuun päätyivät muun muassa Washington Redskinsin jalkapallojoukkue, joka on nykyään Washington Commanders, ja Cleveland Indians, joka vaihtoi nimensä Cleveland Guardiansiksi.
Eurooppalaisten hurjat palkkasoturit
Asuinalueet
Tennessee, Alabama, Georgia, Florida
Mistä tunnetaan
Creekintiaanit ovat saaneet nimensä puroista (englanniksi ”creek”), joiden varsilla he asuivat pienissä kyläyhteisöissä.
1600- ja 1700-luvuilla creekit toimivat puskurina Floridan espanjalaisten siirtokuntien ja pohjoisempien Englannin siirtokuntien välillä ja palkkasotureina näiden kahden siirtomaavallan välisissä sodissa.
Pohjois-Floridan creekintiaanit saivat liittolaisia pakenevista mustista orjista, jotka sulautuivat vähitellen creekeihin. Näin muodostui uusi ”seminoleiksi” kutsuttu heimo.
Vuosina 1816–1858 Yhdysvallat kävi seminoleja ja näiden liittolaisia vastaan Floridassa useita niin kutsuttuja seminolesotia.
Ne intiaanit, joita ei tapettu tai pakotettu muuttamaan reservaatteihin, pakenivat Evergladesin suoalueelle ja perustivat pieniä yhteisöjä seuduille, joilla valkoiset uudisasukkaat eivät halunneet asua.
Tunnetuimpia creekintiaaneja
William McIntosh (1775–1825), toiselta nimeltään Tustunnuggee Hutkee, oli creekpäällikkö, joka johti Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen neuvotteluja vastaperustetun liittovaltion ja creekien välillä.
McIntosh, jossa oli creek-juurien lisäksi myös skotlantilaista verta, oli oiva valinta johtamaan neuvotteluja, mutta creekintiaanit olivat pettyneitä hänen neuvottelemaansa sopimukseen, jonka nojalla he joutuivat muun muassa luopumaan suurista maa-alueista.
Rangaistukseksi McIntosh ja useita muita neuvotteluihin osallistuneita tuomittiin ensimmäisinä heimopäällikköinä creekien historiassa kuolemaan, ja heidät teloitettiin.
Komanssit
George Catlin: Komanssit sotajalalla täydessä taisteluvarustuksessa. Maalaus vuosilta 1846–1848.
Etelän uudisraivaajien kauhu
Asuinalueet
Texas, Etelä-Kansas, Oklahoma
Mistä tunnetaan
Komanssisoturit olivat erittäin taitavia ratsastajia. Komanssit alkoivat ensimmäisinä intiaaneina käyttää hevosia jo 1600-luvun lopulla, ja 1700- ja 1800-luvuilla he kävivät vilkkaasti kauppaa hevosilla ja metsästämillään biisoneilla.
Ennen kuin Texas liitettiin osaksi Yhdysvaltoja, komanssit ryöstelivät espanjalaista Uuden Espanjan siirtomaata (nyk. Meksiko) ja ryöstelivät sieltä hevosia ja muuta tavaraa, kunnes Yhdysvaltojen armeija voitti heidät 1800-luvun lopulla.
Tuolloin komansseja oli jäljellä enää noin kaksituhatta.
Tunnetuimpia komanssi-intiaaneja
Quanah Parker (1845–1911) johti komanssien viimeistä epätoivoista kapinaa vuonna 1875.
Sen jälkeen heimo pakotettiin muuttamaan reservaattiin ja elämään valkoisten toimittaman ruuan varassa.
Amerikan intiaanit elokuvissa
”Biisoninmetsästystä preerian lounaisosassa”, John Mix Stanleyn maalaus vuodelta 1845. Intiaaniaiheet olivat suosittuja 1800-luvulla, jolloin monet enemmän tai vähemmän taitavat maalarit lähtivät preerialle etsimään aiheita maalauksiinsa. Intiaanileirit ja ratsastavat intiaanit olivat näiden ”preeriamaalareiden” asiakkaiden suosikkiaiheita.
Mikä intiaaniheimo siinä elokuvassa olikaan...?
Hollywoodin intiaaniheimojen kuvaus on usein stereotyyppistä, demonisoitua ja suorastaan typerää.
Hollywoodissa ja elokuvateollisuudessa yleensä on kuitenkin tapahtunut kehitystä, eikä elokuvayleisökään enää hyväksyisi tarinoita verenhimoisista intiaaneista, joita kiinnostaa vain valkoihoisten uudisasukkaiden skalpeeraus.
Nykyään useimmat jo tietävät, että intiaanit pakotettiin yleensä laittomasti ja julmasti lähtemään kotiseuduiltaan.
On kuitenkin olemassa monia lännenelokuvia, jotka ovat virheellisestä tai jopa tietoisesti vääristelevästä intiaanien kuvauksestaan huolimatta elokuvallisia ja kerronnallisia mestariteoksia.
Oletko joskus miettinyt, mitä intiaaniheimoa suosikkiwesternissäsi kuvataan? Alla on luettelo elokuvahistorian tunnetuimmissa lännenelokuvissa esiintyvistä intiaaniheimoista.
Komanssit ”Etsijöissä”
John Fordin Etsijät-elokuvassa vuodelta 1956 John Wayne lähtee vapauttamaan veljentytärtään komansseilta, joiden hän uskoo siepanneen tytön.
Siouxit elokuvassa ”Tanssii susien kanssa”
Kevin Costnerin elokuvassa Tanssii susien kanssa vuodelta 1990 Costnerin itsensä esittämä päähenkilö John J. Dunbar liittyy siouxheimoon.
Huronit ”Viimeisessä mohikaanissa”
James Fenimore Cooperin Viimeinen mohikaani -romaanin ”hyvät intiaanit” ovat mohikaaneja, kuten edellä on jo mainittu. Tarinan ”intiaanipahikset” taas ovat huroneita. Romaanin pohjalta tehtiin muun muassa vuonna 1992 elokuva Viimeinen mohikaani, jonka ohjasi Michael Mann ja jossa pääosaa esitti Daniel Day-Lewis.
Richard Harris siouxien vankina elokuvassa ”Mies hevosena”
Richard Harrisin esittämä englantilainen aatelismies joutuu siouxien vangiksi Elliot Silversteinin elokuvassa Mies hevosena vuodelta 1970. Aluksi intiaanit kohtelevat häntä kuin eläintä, mutta elokuvan edetessä Harrisin hahmo voittaa siouxien kunnioituksen ja toisin päin.
DiCaprio kohtaa mustajalat ”The Revenantissa”
Alejandro G. Iñárritun The Revenant -elokuva vuodelta 2015 perustuu osittain Michael Punken vuonna 2002 ilmestyneeseen romaaniin. Elokuvan alussa Leonardo DiCaprion esittämä päähenkilö ja muut valkoiset turkismetsästäjät taistelevat hengestään mustajalkaintiaaneja vastaan.
John Fordin ”Cheyenne”
John Fordin viimeisessä lännenelokuvassa Cheyenne vuodelta 1964 pääosassa on cheyenneheimo, kuten nimikin kertoo. Elokuva kertoo pienestä nälkiintyneestä cheyenneintiaanien joukosta, joka karkaa ankeasta reservaatistaan palatakseen Wyomingiin vanhoille asuinseudulleen.
Intiaaniheimot lukuina
Intiaanit tanssivat suuren heimojuhlan eli powwow’n aikana Bismarkissa Pohjois-Dakotassa vuonna 2018.
Yhdysvaltojen ja Kanadan intiaaniheimot nykyään
Edellä mainitut kymmenen intiaaniheimoa ovat vain pieni osa heimojen kirjoa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on nykyään 574 rekisteröityä intiaaniheimoa. Määrä on tutkimusten mukaan suunnilleen sama kuin silloin, kun eurooppalaiset alkoivat vallata intiaanien asuinalueita itselleen.
Monet intiaaniheimot liittoutuivat ristiin ja rastiin. Heimojen jakolinjat ja keskinäiset vihollisuus- ja ystävyyssuhteet eivät siksi koskaan olleet pysyviä, vaan ne muuttuivat koko ajan.
Kun eurooppalaiset – ja myöhemmin yhdysvaltalaiset – tunkeutuivat intiaanien maille, he käyttivät ikivanhaa strategiaa usuttaa heimoja toisiaan vastaan liittoutumalla yksien ja sotimalla toisten kanssa.
Seuraavassa on hieman numerotietoa Pohjois-Amerikan intiaaneista ennen ja nyt.
7–10 miljoonaa
Kun Kristoffer Kolumbus ”löysi” Amerikan vuonna 1492, Rio Grande -joen pohjoispuolella eli 7–10 miljoonaa ihmistä, jotka kuuluivat noin 600 intiaaniheimoon.
6 790 000
Vuonna 2022 tehdyn arvion mukaan Yhdysvalloissa elää noin 6,79 miljoonaa henkilöä, joita voidaan pitää intiaaneina. Määrä on 2,09 % Yhdysvaltojen koko väestöstä.
574
Vuonna 2002 Yhdysvalloissa oli vajaat 600 – tarkemmin sanottuna 574 – liittovaltion tunnustamaa intiaaniheimoa (englanniksi ”Indian Nations”).
50
Kanadassa on noin 50 eri intiaanikansaa tai -heimoa. He puhuvat suunnilleen 50:tä eri kieltä ja asuvat yli 630 eri alueella tai paikkakunnalla.
3
Kanadassa alkuperäiskansat on luokiteltu kolmeen ryhmään, joihin kuuluvista henkilöistä käytetään nimitystä ”indigenous” tai ”aboriginal”. Nämä kolme ryhmää ovat intiaanit, inuitit ja métit. Viimeksi mainitut polveutuvat intiaaneista ja (pääasiassa) ranskalaisista ja briteistä. ”Méti” vastaa suurin piirtein latinalaisessa Amerikassa käytettyä ”mestitsi”-nimitystä.
LUE MYÖS: Pohjois-Amerikan 10 mahtavinta intiaanipäällikköä