Taloudellinen edistys, teknologiset harppaukset ja mittavat poliittiset tavoitteet ovat nostaneet Kiinan viime vuosina merkittävien suurvaltojen joukkoon, mutta historioitsijoiden mukaan Kiina on ollut suurvalta useita kertoja pitkän historiansa aikana.
Yhdysvaltalainen historian professori, Kiina-asiantuntija Jonathan Spence kirjoittaa, että 1600-luvulla Kiina oli ”suurin ja kehittynein maailman valtioista”. Hän viittaa Ming-dynastiaan, jolla oli vuosina 1368–1644 kauppasuhteita suureen osaan maailmaa.
Ahkerat kiinalaiset kauppiaat saattoivat ansaita omaisuuden myymällä silkkiä ulkomaille.
Kauppa loi suurvallan
Muiden historioitsijoiden mukaan myös joitakin aiempia kiinalaisia valtakuntia voidaan kutsua suurvallaksi, kuten Tang-dynastiaa (618–907), joka oli ”kosmopoliittinen imperiumi”, Song-dynastiaa (960–1279), joka loi kehykset ”Kiinan suurimmalle ajalle”, ja Qing-keisarien aikaa 1700-luvulla, joka oli ”Kiinan viimeinen kulta-aika”.
Kiinan historiallinen suuruus johtui ensisijaisesti sen tehokkaasta kaupankäynnistä ja etenkin tietyistä kauppatavaroista.
Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella Kiinalla oli silkkimonopoli. Silkki oli erittäin haluttua maailmalla, ja Kiina sai sen avulla jalansijan Keski-Aasiasta, Lähi-idästä ja Euroopasta. Myös posliini ja myöhemmin tee olivat arvokkaita hyödykkeitä, jotka osaltaan nostivat Kiinan suurvallaksi.