Vuosien 1839 ja 1949 välisistä 110 vuodesta käytetään Kiinassa nimitystä "nöyryytyksen vuosisata".
Tällöin Keskustan valtakunta menetti asemansa taloudellisena suurvaltana ja joutui sen sijaan tuskailemaan sisällissotien ja ilmastokatastrofien kanssa. Kiinalaiset joukot kärsivät vielä kirveleviä tappioita ulkomaisia vihollisia vastaan.
Tuska huipentui vuonna 1911 Xinhai-vallankumoukseen, jolloin viisivuotias keisari Pu Yi joutui luopumaan vallasta.
Nyt niin sanotut kompleksisuustutkijat ovat analysoineet suuriin datakokonaisuuksiin perehtymällä, miksi Qing-dynastia heikensi Kiinan valta-asemaa ja miksi se jäi viimeiseksi Kiinan keisarien jatkumossa.
Tiede valottaa historiaa uusin tavoin
Historioitsijat eri puolilta maailmaa ovat viimeiset sata vuotta pohtineet, miksi Qing-keisareille kävi niin huonosti.
Jotkut ovat korostaneet ulkoisia syitä, kuten kuivuutta ja ulkovaltojen hyökkäyksiä, kun taas toiset ovat selittäneet romahduksen sisäisillä ongelmilla, kuten korkealla inflaatiolla ja liian vähäisellä viljelysmaalla.
Uuden tutkimuksen takana olevien tutkijoiden mukaan mikään näistä selityksistä ei kuitenkaan ole riittävä. Sen sijaan he ovat kehittäneet mallin, jossa arvioidaan yhteiskunnan poliittisen väkivallan riskiä esimerkiksi väestönkasvun, työmahdollisuuksien ja elintarvikehuollon perusteella.
Niin sanotun Structural Demographic Theory -mallin (SDT) on kehittänyt biologi Peter Turchin, joka käyttää tieteellisten mallien innoittamana suuria datakokonaisuuksia analysoidakseen historiallisia yhteiskuntia. Hän on myös yksi uuden tutkimuksen takana olevista tutkijoista.
Wieniläisen Complexity Science Hubin (CSH) kansainvälinen tutkimusryhmä laski Qing-dynastian poliittisen väkivallan riskin tarkastelemalla maatalousmaan saatavuutta, dynastian korkeimman virkatutkinnon suorittaneiden määrää sekä valtion ylijäämää tai alijäämää.
Tutkijoiden mukaan nämä kolme tietoaineistoa voivat paljastaa, kuinka hyvä mahdollisuus oli lietsoa väestö kapinaan, kuinka kiivasta oli kamppailu yhteiskunnan ylimmistä asemista ja millaisia mahdollisuuksia Qing-dynastialla oli ryhtyä vastatoimiin.
Kiina Qingin aikana: Taloudellinen suurvalta ajautui historian verisimpään sisällissotaan.
Qing-keisarien otettua valtaistuimen Ming-dynastialta vuonna 1644 alkoi vuosisadan mittainen vaurauden jakso.
Menestyksekkäiden valloitussotien jälkeen keisarit olivat 1700-luvun loppuun mennessä yli kaksinkertaistaneet keisarikunnan koon, ja väestö oli kasvanut vuoden 1700 noin 125 miljoonasta 400 miljoonaan vuonna 1850.
Samaan aikaan uudet viljelykasvit mahdollistivat maanviljelyn laajemmalla alueella, ja teknologinen kehitys lisäsi kaupunkien tuotantoa, joten vuonna 1820 Keskustan valtakunnan osuus maailman bruttokansantuotteesta oli vajaa kolmannes.
Mutta jo vuonna 1788 valtakunnassa alkoi kyteä kapinoita, ensin Taiwanissa. Vuonna 1851 asiat menivät pahasti pieleen, kun uskonnollinen fanaatikko Hong Xiuquan määräsi kapinallisarmeijansa pohjoiseen ja aloitti [Taiping-kapinan] (https://historianet.fi/sota/sisallissota/taiping-kapina-historian-verisin-sisallissota), jolloin ainakin 20 miljoonaa ihmistä menetti henkensä maailmanhistorian verisimmässä sisällissodassa.
Se oli Qing-keisarien lopun alku. Heidän viimeisiä vuosiaan valtaistuimellaan varjostivat uudet kapinat, ja vuodesta 1842 alkaen heidän oli myös luovutettava maata useille ulkomaisille valloille, kuten briteille, japanilaisille ja ranskalaisille.
Vuonna 1911 Qing-dynastian oli pakko luopua vallasta sotilaiden avustuksella toteutetun kansannousun jälkeen.
Liian moni kiinalainen oli samoilla apajilla
Uuden tutkimuksen tehneiden tutkijoiden mukaan Qing-dynastian aikainen nopea väestönkasvu on yksi Kiinan romahduksen perimmäisistä syistä.
Kiinalaisten määrä lähes nelinkertaistui 150 vuodessa, ja 1700-luvun puolivälistä lähtien talonpoikien mahdollisuudet saada viljelysmaata heikkenivät vääjäämättä. Tämä tarkoitti elinolojen huononemista noin 85 prosentille väestöstä ja helpotti talonpoikien lietsomista kapinaan.
Väestönkasvu merkitsi myös sitä, että yhteiskunnan ylimpiin luokkiin kuului entistä enemmän ihmisiä. Mutta samaan aikaan himoittujen työpaikkojen määrä keisarin virkamieskunnassa väheni, ja [uuden tutkimuksen] (https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0289748) mukaan rikkaiden poikien oli vaikeampi kouluttautua virkamieheksi.
Samaan aikaan Kiinaa koettelivat yhä useammat kuivuuskaudet, jotka tekivät talonpoikien elämästä entistäkin epävarmempaa – ja valtion kassa kuihtui väestöä ruokkiessa. Valtion alijäämä kasvoi myös, kun keisari joutui torjumaan ulkoisia hyökkäyksiä ja sisäisiä kapinoita.
Leskikeisarinna Cixi hallitsi tosiasiallisesti Kiinaa Qing-dynastian viimeiset 50 vuotta. Hän nousi huipulle kahdeksannen Qing-keisarin jalkavaimona, hänestä tuli yhdeksännen keisarin äiti ja vastoin perimysjärjestystä hän asetti veljenpoikansa kymmenenneksi ja samalla toiseksi viimeiseksi Kiinan keisariksi.
Kerätäkseen rahaa valtion kireään kassaan Qing-dynastia alkoi myydä himoittuja tenttikysymyksiä, mitä oli aiemmin pidetty korruptiona. Kilpailu eliitin keskuudessa kiristyi, ja samalla myös luottamus Qing-keisareihin väheni.
Tuloksena oli joukko miehiä, jotka tunsivat itsensä laiminlyödyiksi ja nöyryytetyiksi mutta jotka olivat myös korkeasti koulutettuja ja riittävän vaikutusvaltaisia mobilisoimaan talonpoikia. Nämä olivat myös tyytymättömiä elinoloihinsa Qing-hallitsijoiden alaisuudessa.
Yksi näistä turhautuneista rikkaiden pojista oli Hong Xiuquan, joka johti Taiping-kapinaa. Hän reputti virkamiestutkinnon neljä kertaa ennen kuin hänestä tuli väkivaltainen fanaatikko.
Tutkijat: Keisareiden romahduksesta pitäisi ottaa oppia nykyajassa
Uuden tutkimuksen takana olevat tutkijat toivovat, että heidän analyysinsä Qing-dynastian kohtalokkaista loppuajoista voisi toimia varoituksena aikalaisille. SDT-malli sai erityistä huomiota akateemisissa piireissä, kun Peter Turchin sovelsi sitä Yhdysvaltoihin vuonna 2010 ja ennusti vuoden 2020 hyökkäyksen kongressiin.
Tuoreen tutkimuksen laatineet tutkijat eivät kuitenkaan osoittaneet yhtä maata, jolla olisi erityinen riski toistaa Qing-dynastian romahdus. He totesivat kuitenkin, että maat ympäri maailmaa kamppailevat yhden tai useamman sellaisen ongelman kanssa, joka lopulta maksoi keisareille Kiinan hallinnan: kiivas väestönkasvu, ylimpien luokkien välisen kilpailun lisääntyminen ja valtion suuri velkaantuminen.
"Kun suuri määrä henkilöitä taistelee rajallisesta määrästä pestejä, poliittisten päättäjien pitäisi nähdä hälytysmerkit, koska tilanne voi johtaa epävakaampiin aikoihin", sanoi johtava tutkija Georg Orlandi lehdistötiedotteessa.
"Ilman pitkän aikavälin näkemystä ja kohdennettuja strategioita sosiaalisten kipupisteiden lieventämiseksi monet maat ja seudut ovat vaarassa kokea Qing-dynastian kohtalon", lisäsi Daniel Hoyer, joka oli myös tuoreen tutkimuksen toinen kirjoittaja.
He kuitenkin korostivat, etteivät SDT-tutkijat ole tulevaisuuden ennustajia. He vain yrittävät ymmärtää menneisyyden sosiaalista dynamiikkaa, joka saattaa paljastaa meille jotain myös nykyhetkestä.