Guangzhou, Kiina, 1839
Tämä on avoin kirje Liniltä, keisarilliselta komissaarilta, sotaneuvoston johtajalta, Kiangin provinssien varakuninkaalta jne., Englannin kuningattarelle.
Suuri keisarimme* osoittaa yhtä suurta hyväntahtoisuutta niin Kiinaa kuin ulkovaltoja kohtaan. Sen mitä meiltä jää yli, hän jakaa muun maailman kanssa. Hän poistaa surkeutta kaikin keinoin. Hän nimittäin katsoo maailmaa kuin olisi itse niin taivas kuin maakin.
Kunnianarvoisan maanne kuninkaat ovat aina käyttäytyneet kohteliaasti ja nöyrästi.
Edeltäjienne kirjeissä lukee muun muassa seuraavaa: ”Hänen Majesteettinsa Keisari on aina kohdellut hyvin ja oikeudenmukaisesti maanmiehiämme, jotka matkustavat Kiinaan tekemään kauppaa.”
Niinpä maanne on jo kaksisataa vuotta hyötynyt valtavasti sille hyvinvointia tuovasta kaupankäynnistä.
Lin Zexu
Eli: 1785–1850
Kansallisuus: Kiinalainen
Ammatti: Qing-dynastian varakuningas, kenraalikuvernööri ja keisarillinen neuvonantaja
Perhe: Naimisissa, viisi lasta
Tunnetaan: Lin Zexu vastusti kiivaasti oopiumikauppaa ja brittien vaikutusvaltaa Kiinassa. Ulkomaalaisia kohtaan tuntemistaan epäluuloista huolimatta hän oli kiinnostunut muista kulttuureista ja keräsi aineistoa ensimmäiseen kiinalaiseen länsimaista kertovaan kirjaan nimeltä Haiguo Tuzhi.
Tänne on tullut ajan mittaan sekä hyviä että huonoja ihmisiä. Jotkut heistä salakuljettavat oopiumia saadakseen Kiinan kansan myrkyn valtaan ja voidakseen levittää sitä kaikkiin provinsseihimme.
Keisari raivostui kuullessaan siitä. Siksi hän on lähettänyt minut, komissaarinsa, Guangdongin maakuntaan tutkimaan asiaa.
Kaikki kiinalaiset, jotka myyvät tai polttavat oopiumia, voivat nyt saada kuolemantuomion. Saman on tietenkin koskettava barbaareita*, jotka ovat vuosia myyneet oopiumia kiinalaisille. Suhtaudumme toki suopeasti niihin, jotka ovat katuneet ja tuoneet 20 183 laatikollista oopiumia laivoistaan ja luovuttaneet ne meille.
Kaikki on tuhottu, ja tapahtumasta on raportoitu keisarille. Onneksi Hänen Majesteettinsa osoittaa armoa niille, jotka antautuvat vapaaehtoisesti. On kuitenkin vaikeaa suojella niitä, jotka edelleen rikkovat kieltoa.
Otettuamme nyt käyttöön uudet säännökset uskomme, että te, kunnianarvoisan maanne hallitsija, käskette myös barbaareja noudattamaan niitä tarkasti.
Maanne sijaitsee 60–70 tuhannen lin* päässä Kiinasta, ja silti barbaarien kauppalaivat tulevat tänne ansaitakseen paljon rahaa.
Barbaarit yrittävät hyötyä Kiinan hyvinvoinnista. Se tarkoittaa, että barbaarit käärivät suuret voittonsa tosiasiassa siitä osasta, joka kuuluu oikeudenmukaisesti Kiinalle.
Millä oikeudella barbaarit siis voivat vahingoittaa kiinalaisia tuolla myrkyllä? Sillä vaikka heidän tarkoituksensa ei välttämättä olisikaan vahingoittaa meitä, niin he kuitenkin tekevät voitontavoittelussaan.
Kertokaapa, mitä on tapahtunut omalletunnollenne?
1800-luvulla moni kiinalainen tuli riippuvaiseksi helposti saatavilla olleesta halvasta oopiumista. Aine tylsistytti ja sai laiminlyömään perhettä ja työtä.
Olen kuullut, että oopiumin käyttö on ankarasti kielletty maassanne*, koska sen haitat ovat hyvin tiedossa. Jos ette halua tuottaa vahinkoa omassa maassanne, miten teillä voisi olla oikeutta tuottaa sitä Kiinassa!
Kiina puolestaan vie ainoastaan sellaisia tuotteita, joista on hyötyä. Voitteko mainita yhtään kiinalaista tuotetta, joka aiheuttaisi haittaa muille maille? Otetaan esimerkiksi tee ja raparperi*. Ulkovallat eivät tule toimeen ilman niitä yhtä ainoaa päivää.
Jos Kiina keskeyttää viennin ajattelematta niitä, joihin se vaikuttaa, mitä barbaarit sitten tekevät pysyäkseen hengissä?
Villaa ja muita kankaita ei voi kutoa ilman Kiinasta saatua silkkiä. Jos Kiina kieltää silkin viennin, millä barbaarit sitten ansaitsevat rahansa?
Sama pätee moniin elintarvikkeisiin, kuten sokeriin, inkivääriin ja kaneliin, sekä käyttötarvikkeisiin, kuten satiiniin ja posliiniin. Ne kaikki ovat kysyttyjä ulkomailla.
Muualta kuin Kiinasta tulevat tuotteet ovat pelkkiä leluja. Me voimme ostaa niitä tai olla ostamatta.
Koska emme tarvitse niitä, mikä estäisi meitä sulkemasta rajojamme ja lopettamasta kauppaa? Taivaallinen hovi sallii silti yhä teen, silkin ja muiden tuotteiden viennin ulkomaille. Se johtuu yksinomaan hyvästä tahdosta jakaa tuotteet muun maailman kanssa.
Alkuperäinen kirje on kadonnut, mutta Linin luonnos siitä on säilynyt.
Kaikki, jotka seuraavan vuoden aikana erehtyvät tuomaan oopiumia Englannista Kiinaan mutta jotka tunnustavat ja luovuttavat oopiumin meille, vapautetaan rangaistuksesta. Sama koskee niitä, jotka seuraavan puolen vuoden kuluessa tuovat oopiumia Kiinaan Intiasta.
Mutta ne, jotka sen jälkeen edelleen tuovat oopiumia Kiinaan, rikkovat lakia tarkoituksella, ja heidät teloitetaan armotta, kuten laki määrää.
Hyvä kuningatar, pankaa ystävällisesti kuriin pahantahtoinen kansanne ja ohjeistakaa heitä asianmukaisesti ennen heidän tuloaan Kiinaan.
Näin turvaamme rauhan, te osoitatte meille olevanne kohtelias ja nöyrä, ja kansamme rauhaisa yhteiselo voi jatkua.
Pyydämme teitä tämän kirjeen saatuanne vastaamaan välittömästi ja kertomaan toimenpiteistä, joihin ryhdytte oopiumikaupan lopettamiseksi.
Toivomme pikaista vastausta. Edellä olen kirjoittanut sen, mitä minulla oli sanottavaa.
Jälkikirjoitus
Kirje julkaistiin The Times -lehdessä. Britit eivät myöntyneet vaan lähettivät Kiinaan sotalaivoja.
Seurasi ensimmäinen oopiumisota (1839–1842), lännen vaikutus Kiinassa vahvistui ja oopiumikauppa jatkui.
Lin Zexu joutui maanpakoon kaukaiseen provinssiin rangaistuksena osallisuudestaan tapahtumiin.