Weijingissä juhlittiin uutta vuotta. Keisari Yonglen suuri rakennushanke, vertaansa vailla oleva palatsikaupunki, oli neljäntoista vuoden urakan jälkeen valmis.
Euroopan mahtavimmatkaan katedraalit eivät vetäneet vertoja keisari Yonglen rakennuttamalle palatsille, joka valmistui vuonna 1421.
Kiinan naapurimaiden lähettiläät ohjattiin vaikuttavien porttien läpi ja avarien aukioiden halki Beijingin uuteen Kiellettyyn kaupunkiin. Kun kaikki vieraat olivat saapuneet, keisari näyttäytyi korokkeella kenraaliensa, vaimojensa ja luotettujen eunukkiensa seurassa.
Keisari Yonglen 1400-luvun alussa rakennuttama Kielletty kaupunki on edelleen maailman suurin palatsi.
Nimi Kielletty kaupunki tulee siitä, että ulkopuolisten pääsy keisarin yksityisiin palatseihin oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty.
Kutsutuilla vieraillakaan ei ollut mitään asiaa sisemmän kaupungin keisarillisiin tiloihin. He saattoivat nähdä sisemmästä kaupungista vain korokkeen, jolla keisari näyttäytyi.
Kielletty kaupunki osoitti ulkomaailmalle, että Kiina oli johtava suurvalta, ja keisarin alamaisille, että keisari Yongle oli Kiinan oikeutettu keisari. Itse asiassa Yongle oli vallananastaja, joka oli riistänyt valtaistuimen veljenpojaltaan.
Vallansiirto ei miellyttänyt Zhu Ditä
Keisari Hongwun poika Zhu Di, jonka maailma tuli myöhemmin tuntemaan keisari Yonglena, syntyi vuonna 1360. Poika osoitti taipumusta sodankäyntiin ja taktiikkaan, ja hän osallistui moniin menestyksekkäisiin sotaretkiin.
Kun hänen isoveljensä yllättäen kuoli vuonna 1392, Zhu Di odotti, että keisari valitsisi hänet uudeksi vallanperijäksi. Zhu Din suureksi pettymykseksi vanhan keisarin valinta oli edesmenneen esikoisensa teini-ikäinen poika.
Kun keisari Hongwu kuoli vuonna 1398, pojanpoika nousi valtaistuimelle nimellä Jianwen. Zhu Dille jäi vain vaatimaton asema pohjoisessa provinssissa, mutta hän tyytyi paikkaansa kaukana vallan ytimestä.
Tuore keisari piti hovia eteläisessä Nanjingissa ja ympäröi itsensä tieteiden ja taiteiden ykkösnimillä.
Sitten pohjoiseen alkoi kulkeutua huhuja, joiden mukaan Jianwen oli ryhtynyt raivaamaan isänsä veljiä tieltään varmistaakseen valta-asemansa: yksi veljistä oli karkotettu syrjäseudulle, toinen tuomittu menettämään ylhäinen asemansa, kolmas painostettu riistämään oma henkensä ja yhden väitettiin sairastuneen ja sitten tulleen hulluksi.
Zhu Di päätti käydä vastarintaan. Hän julisti, että huonot neuvonantajat johtivat keisaria harhaan, ja vuonna 1399 hän nousi avoimeen kapinaan veljenpoikaansa vastaan.
Yongle halusi pystyttää isälleen 73 metriä korkean muistomerkin. Suunnitelmasta luovuttiin, mutta kivipaasi jäi.
Zhu Di vei vallan veljenpojaltaan
Pääkaupunki Nanjingiin ei marssittu armeijan kanssa noin vain, ja kapina kesti vuosia. Kun Zhu Din armeija oli lopulta pääkaupunki Nanjingin porteilla, keisari Jianwenin armeijan korkein kenraali antoi käskyn avata portit ja päästi Zhu Din joukkoineen kaupunkiin. Seurasi valtava kaaos.
Nanjingin keisarillinen palatsi syttyi tuleen. Zhu Din versio oli, että keisari Jianwen oli toivottomassa tilanteessa päättänyt tehdä polttoitsemurhan. Todisteeksi esitettiin kaksi tuntemattomaksi hiiltynyttä ruumista, joiden kerrottiin olevan Jianwen ja tämän vaimo.
Toiset olivat sitä mieltä, että palatsissa syttynyt tulipalo ja keisarin sekä tämän vaimon kuolema olivat Zhu Din tekosia. Sitkeät huhut kuitenkin kertoivat, että keisari Jianwen oli paennut buddhalaismunkiksi naamioituneena.
Zhu Dille oli tärkeintä, että keisarin uskottiin kuolleen, jolloin hän oli luonnollinen ehdokas valtaistuimelle. Zhu Di vastusteli muodon vuoksi pari päivää ennen kuin otti vallan vastaan. Hän valitsi hallitsijanimekseen Yongle, mikä tarkoittaa ikuista onnellisuutta.
Keisari Yongle ryhtyi välittömästi purkamaan edeltäjänsä luomia valtarakenteita ja poistamaan asiakirjoista tekemäänsä vallankaappaukseen ja omaan syntyperäänsä liittyviä yksityiskohtia.
Ming-dynastian aikakirjoista poistettiin tieto siitä, että Zhu Di oli jalkavaimon poika, ja tilalle vaihdettiin versio, jonka mukaan Zhu Din äiti oli keisarinna Ma.
Lisäksi kirjattiin, että keisari-isä oli viimeisinä aikoinaan itse asiassa halunnut siirtää vallan Zhu Dille, koska oli lausunut: ”Sinä olet pojistani aikaansaavin ja se, joka on paras kantamaan vastuuta. Nyt, kun isoveljesi Qin ja Jin ovat molemmat kuolleet, sinä olet pojistani vanhin. Kuka muukaan voisi taistella vihollisiamme vastaan ja säilyttää rauhan valtakunnassa?”
Uusi pääkaupunki pohjoiseen
Kun historia oli kirjoitettu uudelle keisarille mieluisaksi ja historiankirjoittaja oli tarinan mukaan palkittu ensin ruhtinaallisesti ja heitetty sitten ulos pakkaseen paleltumaan kuoliaaksi, oli aika pyyhkiä pois edeltäjän valtakauden fyysiset merkit ja siirtyä uuteen pääkaupunkiin.
Nanjingin Kielletty kaupunki mitattiin tarkoin, jotta uuden pääkaupungin palatsista tulisi varmasti vanhaa palatsikaupunkia suurempi.
Jo vuonna 1403 – valtaannousuaan seuraavana vuonna – Yongle päätti siirtää pääkaupungin pohjoiseen. Tarinan mukaan neuvonantajat veivät Yonglen Nanjingia ympäröiville kukkuloille ja osoittivat hänelle, kuinka laaksossa sijaitseva keisarillinen palatsi oli altis tykkitulelle.
Uudeksi pääkaupungiksi kannatti valita helpommin puolustettava Beiping, jonka nimeksi palautettaisiin Beijing – pohjoinen pääkaupunki.
Pääkaupungin vaihtaminen ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Jo Shang-dynastian ajoista 1500-luvulta eaa. oli ollut yleistä, että uusi hallitsija siirsi pääkaupungin toisaalle noustuaan valtaan.
Beijing oli ollut pääkaupunkina jo Yuan-dynastian aikana, mutta Yonglen valinta oli silti rohkea, sillä nälänhädät, luonnonkatastrofit ja sodat olivat melkeinpä autioittaneet valtakunnan pohjoisosat. Yongle oli kuitenkin vakaasti päättänyt siirtää valtansa keskuksen Beijingiin.
Ensin kunnostettiin kuljetusväylät
Ennen kuin uuden palatsin rakentaminen Beijingiin pääsi alkamaan, oli kunnostettava kuljetusväylät.
Yongle käynnisti lähes 1 800 kilometrin mittaisen Keisarinkanavan leventämisen ja uudistamisen Beijingistä Hangzhouhun, jossa kanava yhtyy Keltaiseenjokeen.
Koska vain paras oli kyllin hyvää keisarille, Beijingin Kielletyn kaupungin rakentamiseen käytettyjä materiaaleja kuljetettiin myös maan kaukaisista kolkista.
Beijingiin laivattiin muun muassa marmoria ja graniittia. Palatsien pylväiksi tarvittiin pisimmillään 30-metrisiä tukkeja, joita kuljetettiin yli kahdentuhannen kilometrin päästä Sichuanista. Tukkien matka uuteen pääkaupunkiin saattoi kestää jopa neljä vuotta.
Kielletty kaupunki ympäröitiin suorakaiteen muotoisella korkealla muurilla. Perustukset kaivettiin syvälle ja vahvistettiin huolellisesti. Muureissa käytetty laasti sekoitettiin liidusta, riisistä ja munanvalkuaisesta, jolloin rakenteesta tuli poikkeuksellisen kestävä ja kevyt.
Tarinan mukaan syvien ja vankkojen perustusten tarkoitus oli estää vihollisia kaivautumasta muurin alitse kaupunkiin. Nykytutkijoiden näkemys on, että pyrkimyksenä oli tehdä muureista maanjäristyksiä kestävät.
Kielletyn kaupungin asukkaat
Beijingin Kielletty kaupunki valmistui vuonna 1420, ja sen rakentamiseen oli mennyt vain 14 vuotta.
Aika oli todella lyhyt siihen nähden, miten valtavasta urakasta oli kyse, mutta noin miljoonalle pakkotyöläiselle vuodet olivat tappavan pitkiä. Raskaista töistä ei päässyt pois kuin kuoleman vapauttamana.
Kun palatsikaupunki oli valmis, sinne muutti tuhansia asukkaita, kaikki keisaria palvelemaan. Keisarin perheen lisäksi kaupungissa asuivat jalkavaimot, jotka olivat koko maan kauneimpia neitoja. Keisarin vaimot eivät saaneet milloinkaan poistua Kielletystä kaupungista.
Keisarilliset eunukit etsivät kauneimpia neitoja ympäri valtakuntaa ja tarkastivat, ettei jalkavaimoehdokkaan kainaloista noussut voimallinen haju ja että kädet ja jalat olivat vartaloon nähden sopusuhtaiset.
Jalkavaimoksi kelpuutetut saivat kauniita vaatteita ja hyvää ruokaa ja heidän hyvinvoinnistaan huolehdittiin kaikin mahdollisin tavoin. Heille myös annettiin eroottista lukemista ja kuvia opastamaan, miten heidän tulisi tyydyttää keisarin haluja.
Keisarin vuodetta kunakin yönä lämmittävä vaimo valittiin tähtien asennon ja naisen syntymäpäivän mukaan.
Laskelmat siitä, kuka vaimoista kulloinkin sopi parhaiten keisarin viihdyttäjäksi, tekivät keisarilliset eunukit, jotka myös seurasivat, milloin jalkavaimoilla oli kuukautiset, milloin joku heistä tuli raskaaksi, kärsi aamupahoinvoinnista tai sai keskenmenon.
Kastraatit huolehtivat kaikesta
Eunukit olivat hallitsijoiden uskottuja palvelijoita. He olivat keisarin lisäksi ainoat aikuiset miehet, jotka saivat asua Kielletyssä kaupungissa.
Eunukit seurasivat keisarin terveydentilaa, maistoivat ruuat ja juomat ja tarkastivat virtsan ja ulosteet ja huolehtivat jalkavaimoista.
Keisari Yonglen turvallisuudesta vastaava salainen poliisi muodostui myös eunukeista. Palatsiuralle tähtäävät pojat kastroitiin ennen murrosikää, jolloin heille ei tullut äänenmurrosta, ei kasvanut partaa eikä muuta kehon karvoitusta, ja sukuviettikin jäi olemattomaksi.
Keisarin ei tarvinnut pelätä, että eunukit siittäisivät vaimoille lapsia tai iloittelisivat näiden kanssa, koska Kiinassa eunukeilta poistettiin sekä siitin että kivekset.
Eunukit säilyttivät irtileikatut sukuelimensä purkissa, ja ne haudattiin heidän mukanaan, jotta heistä tulisi tuonpuoleisessa jälleen kokonaisia.
Kielletty kaupunki oli kuin maailma pienoiskoossa, ja esimerkiksi Korkeimman harmonian palatsia käytettiin vain tärkeimpiin rituaaleihin: uudenvuoden juhlintaan, kruunajaisiin, keisarin syntymäpäivänä ja keisarillisissa häissä.
Kaksinkertaiseträystäät osoittavat, että rakennus on palatsikaupungin merkittävin.
Keisarin kullattua puista istuinta kutsutaan lohikäärmevaltaistuimeksi.
15-metrisiä pylväitä on 72 kappaletta.
Yli tuhat lohikäärmeen pään muotoista kivistä syöksytorvea johtaa veden pois marmoriselta tasanteelta.
Eunukkipoliisi jakoi kuolemaa
Keisari Yongle pelkäsi joutuvansa salamurhan tai vallankaappausyrityksen kohteeksi, joten keisarin yöpymispaikka kunakin yönä oli tarkoin varjeltu salaisuus. Palatsin eunukeista koostuva salainen poliisi piti silmällä kaikkea, mitä Kielletyssä kaupungissa tapahtui.
Salainen poliisi joutui painimaan muun muassa sellaisten ongelmien kanssa kuin keisarin suosikkijalkavaimon myrkytystapaus vuonna 1421. Sitä tutkittaessa paljastui, että vaimolla oli ollut ”vegetaarinen” suhde eunukkiin, ja että myrkytys olikin itsemurhayritys.
Kerrotaan, että keisari Yongle antoi teloittaa 2 800 jalkavaimoaan ja palvelijoita, jotta tieto siitä, että hän oli jäänyt toiseksi eunukille, pysyisi salassa. Eunukin kanssa liian läheiseksi tullut ja myrkkyä ottanut jalkavaimo säästyi kuolemalta, koska oli toisessa palatsissa toipumassa itsemurhayrityksestään.
Kuolemantuomioissa oli eri asteita sen mukaan, haluttiinko teloitettavan myös kärsivän. Jalkavaimot teloitettiin tarinan mukaan niin sanotulla tuhannen sivalluksen kuolemalla, ling chillä, jossa tuomittu joutui kärsimään suuria tuskia pitkään ennen kuolemaansa.
Erityisen raskaista rikoksista annettiin laajennettu kuolemantuomio, joka ulottui useampaan sukupolveen.
Kerrotaan, että keisari Yonglea herjannut ja tämän valtaanastujaispuheen kirjoittamisesta kieltäytynyt historioitsija Fang Xiaoru tuomittiin kuolemaan peräti kymmenenteen polveen saakka, mikä merkitsi 873 henkilön kuolemaa.
Kun kymmenettä polvea ei löytynyt, teloitettiin Fangin oppilaita ja kollegoja. Fang surmattiin katkaisemalla hänet vyötäröltä poikki. Tarinan mukaan Fang kirjoitti teloituksen kestäessä omalla verellään lattiaan kirjainmerkin ”vallananastaja”.
Eunukkisuhdeskandaali oli tuskin ehtinyt laantua, kun Kiellettyä kaupunkia kohtasi uusi katastrofi.
Vielä samana vuonna salama sytytti Kielletyssä kaupungissa tulipalon, joka vaati lukuisia ihmishenkiä ja poltti poroksi monia keskeisiä rakennuksia, muun muassa Korkeimman harmonian palatsin.
Salamaniskusta syttynyt tulipalo oli erityisen huono enne Yonglelle, joka oli tehnyt kaikkensa vakuuttaakseen imperiumin siitä, että hän oli Kiinan oikeutettu keisari ja taivaan poika.
Keisari suosi sotaa ja kulttuuria
Vaikka Yongle oli rakennuttanut maailman mahtavimman palatsikompleksin, hän ehti myös viettää pitkiä aikoja sotaretkillä tuhoamassa Mongoliaan paenneiden Yuan-dynastian rippeitä. Lisäksi hän pyrki hävittämään kaikki mongolivaikutteet Kiinasta.
Mongolinimet oli kiinalaistettava, mongolikieliä ei saanut käyttää eikä mongoliperinteitä vaalia. Jopa mongolityyppiset asut olivat kiellettyjä.
Sotaretkien lisäksi Yongle rahoitti myös kymmeniä tutkimusmatkoja, teetti maailman suurimman tietosanakirjan, edisti kiinalaista kulttuuria, konfutselaisuutta, taolaisuutta ja buddhalaisuutta.
Hän antoi pystyttää buddhalaisia pagodeja, muun muassa 29 metriä leveän ja 78 metriä korkean buddhalaisen temppelin, Nanjingin posliinitornin, jossa säilytettiin pyhäinjäännöksenä Gautama Buddhan kalloluun palasta.
Keisari Yongle kuoli sotaretkellä 64 vuoden iässä vuonna 1424 – vain neljä vuotta Beijingin kielletyn kaupungin valmistumisen jälkeen – ja vei muassaan hautaan myös suosikkijalkavaimonsa, jotka hirtettiin silkkinauhoilla.
Aikaisemmille keisareille oli riittänyt, että vaimot ajoivat hiuksensa ja menivät loppuiäkseen luostariin valtiaansa kuoltua, mutta muutamat Ming-keisarit menivät Yongleakin pidemmälle ja antoivat haudata jalkavaimonsa elävältä yhdessä oman tomumajansa kanssa.
Palatsikaupungin viimeinen asukas
Beijingin kielletty kaupunki pysyi Yonglen jälkeen Ming-keisarien asuinpaikkana vuoteen 1644 saakka, jolloin viimeinen Ming-keisari hirttäytyi kuultuaan armeijansa tuhoutuneen ja vihollisen olevan lähestymässä.
Vuodesta 1644 alkoi 267 vuotta kestänyt Qing-dynastian kausi, joka päättyi vuonna 1911 vallankumoukseen.
Kiinasta tuli tasavalta vuonna 1912, ja Kielletyn kaupungin tuhat eunukkia jäivät työttömiksi. Vallasta syösty keisari Puyi sai asua Kielletyssä kaupungissa vuoteen 1924 saakka, jolloin palatsikaupungista tehtiin museo.
Keisari Yonglen rakennuttama Beijingin Kielletty kaupunki on Kiinan suosituin nähtävyys.