Ennen kuin ihmiset oppivat hyödyntämään maakaasua lämmittämiseen, se oli monille muinaisille kulttuureille suuri mysteeri. Vanhoissa lähteissä puhutaan muun muassa ”ikuisesta tulesta” ja ”palavista lähteistä”. Ne viittasivat luultavasti maasta vuotavaan ja esimerkiksi salaman sytyttämään maakaasuun.
Muinaiset persialaiset ja kreikkalaiset eivät osanneet selittää, miksi tuli näytti palavan ikuisesti, ja siksi he yhdistivät sammumattomat maakaasuliekit jumaliin. He myös rakensivat salaperäisten liekkien lähelle temppeleitä jumaliensa kunniaksi.
Kiinalaiset porasivat kaasua
Maapallon toisella puolella kiinalaiset sen sijaan ymmärsivät pian hyödyntää maakaasua, jonka he ”löysivät” 1000–500-luvulla eaa. kaivaessaan maan alta suolaa.
Alkuun kiinalaiset tekivät yksinkertaisia lamppuja johtamalla maakaasua nahkasäkkiin ja sytyttämällä säkissä olevasta pienestä reiästä hitaasti valuvan kaasun palamaan. Kiinalaisten lähteiden mukaan kaasusäkistä riitti valoa koko päiväksi.
Vuoden 200 eaa. tienoilla kiinalaiset alkoivat porata maakaasuesiintymiä järjestelmällisesti ja kehittivät bambuputkista järjestelmän, jota pitkin kaasua voitiin johtaa pitkänkin matkan päähän. He polttivat kaasulla suuria kokkoja, joiden avulla merivedestä haihdutettiin suolaa.
Monet kokit suosivat kaasuliesiä, koska niissä lämpötilaa on helppo hallita.
Maakaasua käytettiin valaistukseen
Nykyisen kaltainen maakaasun kaupallinen käyttö alkoi 1800-luvun alkupuoliskolla, kun kaasua alettiin käyttää Yhdysvalloissa talojen ja katujen valaisemiseen.
Kaasupolttimen keksimisen jälkeen maakaasua alettiin 1900-luvun alkupuoliskolla käyttää yhä enemmän myös lämmitykseen, ruoanlaittoon ja sähköntuotantoon.
Kuitenkin vasta 1900-luvun loppupuolella maakaasusta tuli tärkeä energialähde suuressa osassa maailmaa.