Hullu keisari poltti historiaa

Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi pelkäsi jatkuvasti henkensä ja asemansa puolesta. Hän ei sietänyt vastustusta ja vainosi arvostelijoitaan. Se oli tuhoisaa Kiinan historiankirjoitukselle.

Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi pelkäsi jatkuvasti henkensä ja asemansa puolesta. Hän ei sietänyt vastustusta ja vainosi arvostelijoitaan. Se oli tuhoisaa Kiinan historiankirjoitukselle.

Imageselect

Roihuavat roviot tupruttivat mustaa savua Kiinan pääkaupungissa Xianyangissa. Kahdeksan vuotta vallassa ollut keisari oli määrännyt kaikki filosofi Kungfutsen kirjat poltettavaksi, ja nyt hänen sotilaansa heittelivät liekkeihin klassisia teoksia toisensa jälkeen.

Kirjat leimahtivat hetkessä, sillä vuonna 213 eaa. kiinalaiset kirjat oli kirjoitettu bambusta tai silkistä valmistetuille arkeille.

Keisari Qin Shi Huangdi seurasi korkealta palatsin ikkunasta tyytyväisenä käskynsä täytäntöönpanoa. Hän halusi eroon Kiinan menneisyydestä tehdäkseen tilaa tulevaisuudelle.

Keisari ei tyytynyt vain polttamaan kirjoja ympäri maata, vaan myös Kiinan oppineet, kiellettyjen kirjojen kirjoittajat, joutuivat kärsimään, sillä vainoharhainen keisari piti heitä pettureina.

Keisari ei piitannut filosofiasta

Kun Qin Shi Huangdi peri länsikiinalaisen Qinin kuningaskunnan vuonna 247 eaa., hän oli vielä nimeltään Ying Zheng.

26 vuodessa hän valloitti naapurimaansa Hanin, Zhaon, Wein, Yanin, Chun ja Qin ja synnytti näin ensimmäisen yhtenäisen Kiinan. Naapurivaltioiden kuninkaat perheineen teloitettiin, ja Ying Zheng otti vuonna 221 eaa. itselleen nimen Qin Shi Huangdi, joka merkitsee ”Qinin ensimmäinen korkea keisari”.

38-vuotiaalla hallitsijalla oli nyt käsissään noin 30 miljoonan ihmisen valtakunta, jonka eri osat olivat taistelleet toisiaan vastaan vuosisatojen ajan.

Pönkittääkseen valta-asemaansa hajanaisessa valtiossaan keisari käynnisti merkittäviä uudistuksia, joiden vaikutukset ulottuivat jopa parintuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen.

Kiinan aiemmille kuningaskunnille oli ollut leimallista filosofinen ajattelu hyvästä sekä pyrkimys rauhaan ja harmoniaan valtahierarkiassa.

Varsinkin filosofi Kungfutsen moraalioppeja vastuusta ja vastavuoroisuudesta hierarkiassa – aina kuninkaasta köyhimpään kyläläiseen – oli pidetty tärkeinä.

Kungfutsen mukaan hallitsijan valta perustui ”taivaan mandaattiin”, jonka saattoi saada vain sen arvoinen, hyveellinen ja oikeudenmukainen hallitsija.

Qin Shi Huangdi ei kuitenkaan piitannut filosofiasta. Hän ja hänen sukunsa nojasivat kungfutselaisuuden sijaan niin kutsutun legalismin oppeihin.

Niiden mukaan hallitsijan päätavoite ei ollut harmonia vaan tehokkuus niin sodassa kuin rauhassa. Rauhan aikana valmistauduttiin sotaan, sodan aikana pyrittiin voittoon, ja voiton jälkeen varmistettiin rauhan säilyminen valmistautumalla taas sotaan.

Legalismissa avainsana oli vakaus, ja sen takasi armoton johtajuus. Qin Shi Huangdi piti perinteistä kunnioitusta vanhoja sukudynastioita, omistusoikeutta ja individualismia kohtaan esteenä tehokkaalle johtamiselle.

Qin Shi Huangdin uudistusten myötä kaikkialla uudessa laajassa Kiinan keisarikunnassa otettiin käyttöön yhteinen kirjoitusjärjestelmä. Myös mittayksiköt yhtenäistettiin koko valtakunnassa.

Feodaalijärjestelmää ja omistuksia purettiin, ja vanhat sukudynastiat menettivät asemansa ja lakia ylläpitävien ja veroja keräävien virkamiesten merkitys korostui.

Vuoden 260 eaa. tienoilla Kiinassa oli seitsemän sotilaallisesti tasaveroista kuningaskuntaa.

© Shutterstock

Kiinalaisvaltiot yhdistyivät

Kiina syntyi, kun Qin Shi Huangdi päätti vuonna 247 eaa. valloittaa kaikki itsenäiset naapurivaltionsa.

Erilaiset liittoumat olivat vuosisatojen ajan estäneet ketään saamasta hallintaansa koko kiinalaisten aluetta. Nuori Qin Shi Huangdi peri kuitenkin valtion, joka oli vahvistunut sukupolvia jatkuneiden valloitusten myötä.

Siinä missä muut kiinalaiset kuningaskunnat olivat tuhlanneet voimiaan keskinäisiin sotiin, Qinin kuningaskunta oli laajentunut etelään ja länteen valloittamalla alueita, joita ei ollut siihen mennessä pidetty kiinalaisina.

Erityisesti maatalousvaltaisen ja väkirikkaan Sichuanin itäosista Qin oli saanut vaurautta, minkä ansiosta se pystyi maksamaan palkkaa satojentuhansien sotilaiden armeijalle.

Kun Qin Shi Huangdi vuonna 230 eaa. käynnisti valloitussotiensa viimeisen vaiheen, hänen armeijansa oli ylivoimainen. Yhdeksässä vuodessa hän valloitti koko Kiinan ja julistautui keisariksi.

Arvostelu käynnisti vainot

Qin Shi Huangdi rakensi uutta Kiinaa kovalla kädellä kahdeksan vuoden ajan ajatellen ainoastaan itseään. Uudistuksista ei juuri pidetty, mutta harva rohkeni nousta vastustamaan niitä.

Arvostelu kuitenkin ryöpsähti ilmoille vuonna 213 eaa. keisarillisessa palatsissa järjestetyillä juhlaillallisilla. Osana juhlallisuuksia valtakunnan johtavat virkamiehet ja valikoidut oppineet pitivät ylistyspuheita keisarille.

Yksi oppineista rohkeni kuitenkin sanoa jotain muutakin. Hän varoitti, että keisari rikkoi entisaikojen feodaalijärjestelmää, jossa hallitsevassa asemassa olleet olivat aina jakaneet maata pojilleen, veljilleen ja uskollisille ministereilleen.

Lopuksi hän ennusti: ”Johto, joka ei seuraa muinaisia esikuvia, ei kestä pitkään!”

Keisarin oli asemansa vuoksi säilytettävä malttinsa, jotta hän ei menettäisi kasvojaan, mutta hänen uskollinen pääministerinsä Li Si ryntäsi keisarin avuksi ja huusi vihaisesti julkealle puhujalle:

”Hänen majesteettinsa on yhdistänyt kaiken taivaan alla, mutta yhä on heitä, jotka arvostelevat ja kyseenalaistavat, koska he ovat oppineet sellaisia näkemyksiä muiden kirjoituksista – ja ovat vielä ylpeitä siitä! Jos tätä ei kielletä, hallitsijan auktoriteetti rapautuu ylimmissä piireissä ja alemmissa syntyy eripuraisia ryhmittymiä.”

Illallisten jälkeen Li Si esitti, että kiinalainen runous, historialliset teokset ja filosofiset tekstit olisi kiellettävä ja kiellon rikkojia rangaistava ankarasti:

”Jokainen, joka julkeaa keskustella ’Laulujen kirjasta’ [klassista runoutta] tai ’Kirjoitusten kirjasta’ [klassista historiaa], on teloitettava julkisesti. Jos joku arvostelee nykyaikaa vedoten historiaan, hänen perheensä on teloitettava. Jokainen virkamies, joka ei ilmoita rikkomuksista, on tuomittava rikoskumppanina.”

Keisari oli heti valmis allekirjoittamaan määräyksen, joka teki oppineista epäilyttäviä rauhanhäiritsijöitä. Kyseenalaistaminen oli uhka nuorta keisarikuntaa kohtaan, joten kaikenlainen vapaa ajattelu oli pantava kuriin.

Kiellettyjen kirjojen metsästys käynnistettiin heti, jotta ne saataisiin tuhottua mahdollisimman pian.

11 vuotta hallinnut Qin Shi Huangdi toivoi ikuista elämää. Sitä hän ei saanut, mutta hän jätti maailmalle monia lähes ikuisia muistomerkkejä.

© Shutterstock

Kiinan muuri

Kiinalaiset kuningaskunnat olivat jo satoja vuosia ennen keisari Qin Shi Huangdia rakentaneet muureja suojelemaan valtakuntia pohjoisen mongoliheimoilta, jotka tekivät usein ryöstöretkiä kiinalaiskaupunkeihin.

Muureja rakennettiin kuitenkin myös muita kiinalaisvaltioita vastaan. Koko Kiinan keisarina Qin Shi Huangdi antoi purkaa kaikki valtakuntansa sisäiset muurit mutta yhdisti kaikki pohjoispuolen muurit.

Näin syntyi Kiinan muuri, joka nykyisten tutkimusten mukaan oli kaikkiaan 21 000 kilometriä pitkä.

© Shutterstock

Lingqun kanava

Helpottaakseen kauppatavaroiden sekä valtavan armeijansa kuljetuksia Qin Shi Huangdi määräsi rakennettavaksi 36 kilometriä pitkän kanavan, joka yhdisti Xiangjoen ja Lijoen toisiinsa.

Sen ansiosta pohjoisen Jangtsen vesistön ja etelän Helmijoen vesistön välille syntyi yhteys, jonka kautta proomut saattoivat kulkea kahdentuhannen kilometrin matkan Pekingistä Hongkongiin.

© Shutterstock

Terrakotta-armeija

Qin Shi Huangdi antoi valmistaa hautaansa varten savesta 8 000 luonnollisen kokoista soturia, 130 taisteluvaunua ja niitä vetävät 520 hevosta, 150 ratsusotilasta sekä joukon virkamiehiä ja palvelijoita.

Kerrotaan, että keisarin 98 neliökilometrin suuruisen hautamonumentin rakentamiseen ja terrakotta-armeijan muotoiluun, polttamiseen ja maalaamiseen osallistui peräti 700 000 työläistä.

Oppineita haudattiin elävältä

Tuhotyöt aloitettiin keisarillisesta kirjastosta, mistä poistettiin kaikki kielletyt kirjat, ja kirjoja takavarikoitiin ympäri maata viranomaisten, oppineiden, filosofien ja runoilijoiden luokse tehdyissä kotietsinnöissä. Suuret roviot muuttivat maan historiaa tuhkaksi.

Kirjojen polttaminen ei kuitenkaan antanut Qin Shi Huangdille mielenrauhaa, vaan ajan mittaan hänestä tuli yhä vainoharhaisempi.

Qin Shi Huangdi pelkäsi sekä valta-asemansa menettämistä että kuolemaa. Hän halusi varmistaa itselleen ikuisen elämän tarunomaisella elämän eliksiirillä ja palkkasi lukemattomia alkemisteja valmistamaan sitä itselleen.

Hän lähetti retkikuntia etsimään eliksiiriin mahdollisesti tarvittavia eksoottisia ainesosia, kuten hematiittia ja sinooperia, sekä puhumaan kiinalaisten tarujen kuolemattomien miesten kanssa.

Kuolemattomia miehiä ei kuitenkaan löytynyt, eikä moni retkikunta edes palannut matkaltaan koskaan takaisin. Myös alkemistien työ jäi tuloksettomaksi.

Vuonna 212 eaa. Qin Shi Huangdin 47-vuotias elimistö alkoi osoittaa pelottavia ikääntymisen merkkejä.

Keisarin alkemistit selittivät hänelle, että varmastikin pahat henget estivät häntä saamasta elämän eliksiiriä käsiinsä ja että hänen olisi piilouduttava, jotta henget eivät voisi sotkea hänen suunnitelmiaan.

Qin Shi Huangdi rakennutti palatsiensa puutarhapolkujen ympärille seinät ja katot, jotta kukaan ei näkisi, missä hän milloinkin kulki, sekä määräsi kuolemanrangaistuksen olinpaikkansa paljastamisesta.

Hän eristäytyi palatseihinsa ja esiintyi vain virallisissa seremonioissa. Eräänä päivänä kaksi elämän eliksiirin parissa työskennellyttä alkemistia sai tarpeekseen elämästä jatkuvassa keisarin pelossa ja pakeni.

Se sai Qin Shi Huangdin raivoihinsa. Hän määräsi kaikki keisarillisessa palveluksessa olevat oppineet pidätettäväksi ja kuulusteltavaksi, ja joka ikistä syytettiin kiellettyjen kirjojen lukemisesta, keisarin arvostelemisesta ja hänen olinpaikkansa paljastamisesta.

Varsinkin kungfutselaisia filosofeja vainottiin, sillä keisari uskoi heidän pyrkivän murentamaan koko keisarikunnan. Lukemattomat oppineet yrittivät epätoivoisesti pelastaa oman nahkansa syyttämällä toisiaan rikoksista.

Yli 460 syytettyä tuomittiin, ja keisari määräsi heille julman rangaistuksen: heidät heitettiin syvään kuoppaan ja haudattiin elävältä.

Qin Shi Huangdi halusi tehdä koko valtakunnalleen selväksi, mikä odotti niitä, jotka edes ajattelivat keisarin pettämistä.

Todenperäisyys kyseenalaistetaan

Kertomukset Qin Shi Huangdin hulluudesta tunnetaan kiinalaisen, noin sata vuotta Qin Shi Huangdin jälkeen eläneen hovihistorioitsijan Sima Qianin teksteistä.

Sima Qianin teos Shiji eli ”Muistiinmerkintöjä historiasta”, käsittelee Kiinan historiaa muinaisista myyttisistä hallitsijoista hänen aikansa Han-dynastian (206 eaa. – 220 jaa.) keisareihin.

Teosta ylistettiin aikanaan tarkkana ja luotettavana, mutta myöhemmin tekstiä keisari Qin Shi Huangdin hallintokaudesta on kuitenkin tulkittu toisin.

Monet nykyhistorioitsijat uskovat, että Sima Qianin kuvaus kirjoja polttavasta hullusta keisarista oli itse asiassa naamioitua arvostelua silloista Han-dynastian keisari Wuta kohtaan.

Sima Qian ei olisi voinut arvostella keisari Wuta suoraan, joten hänen uskotaan pukeneen arvostelunsa aiemman keisarin vallan väärinkäytösten kuvailuun.

Myöhemmät kiinalaiset keisaridynastiat levittivät mielihyvin kertomusta hullusta Qin Shi Huangdista, sillä vanhan dynastian häpeällisyyden nähtiin vahvistavan uuden dynastian valta-asemaa.

Jotkut nykyhistorioitsijat ovat kyseenalaistaneet sen, tapahtuiko kirjarovioita ja teloituksia todellisuudessa lainkaan.

Esimerkiksi yhdysvaltalainen Kiinan historian tutkija ja kääntäjä Michael Nylan toteaa, että Qin Shi Huangdi jatkoi kuitenkin kungfutselaisten oppineiden nimittämistä johtaviin asemiin hovissaan.

Nylan on myös löytänyt viitteitä siitä, että moni kungfutselainen teos selvisi väitetyistä kirjarovioista ja että niitä myös luettiin Qin Shi Huangdin elinaikana.

Toisten historioitsijoiden mielestä Kiinan oppineet uhmasivat keisarin järjettömiä määräyksiä kopioimalla kiellettyjä teoksia.

Kukaan ei tiedä varmuudella, mitä todella tapahtui 2 232 vuotta sitten, mutta kertomuksia kirjarovioista käytettiin seuraavien vuosisatojen aikana muistuttamaan, kuinka tärkeää on suojella Kiinan historiaa.

Keisari Qin Shi Huangdi ei toiveistaan huolimatta elänyt ikuisesti. Kertomusten mukaan hän päinvastoin joudutti itse tietämättään kuolemaansa juomalla elohopeaa, jonka kiinalaiset tiesivät pysäyttävän elottoman ruumiin hajoamisen.

Qin Shi Huangdin elävää kehoa se ei kuitenkaan auttanut, ja hän kuoli vain 49-vuotiaana vuonna 210 eaa.