Englantilainen filosofi ja tiedemies Francis Bacon kirjoitti 1600-luvun alussa, että yhteiskunta oli muuttumassa. Syynä oli kolme keksintöä: ruuti, kompassi ja kirjapainotaito.
Baconin aikakaudella nämä kolme keksintöä olivat läntisessä Euroopassa suhteellisen tuoreita. Niiden alkuperämaassa Kiinassa ne oli kuitenkin tunnettu jo pitkään.
Tosiasia oli, että Kiinan sivilisaation perusta, monituhatvuotinen koulutuksen ja teknisen osaamisen perinne, oli mahdollistanut lukemattoman monia teknisiä ja kulttuurisia edistysaskeleita.
”Klassisten keksintöjen” – paperin, ruudin, kompassin ja kirjapainotekniikan – ohella mainittakoon kottikärryt, valurauta ja tulitikut.
Kiinan edistyksen laajuus selvisi länsimaailmassa vasta toisen maailmasodan jälkeen, kun tutkija Joseph Needham ryhtyi julkaisemaan liutaa kirjoja Kiinan tieteellisestä historiasta.
Needham on saanut kritiikkiä siitä, että hän olisi antanut Kiinalle kunnian liian monista keksinnöistä, mutta pohjimmiltaan hänen kuvauksensa vastaa totuutta.
Eurooppa otti Kiinaa kiinni
Kiinan teknologinen johtoasema oli pitkään kiistaton. Nykyisten tutkijoiden mukaan Kiina oli 1700-luvun puolivälissä edelleen maailman talouden keskus.
Eurooppalaisten kaupparatsujen saavuttua Kiinaan kauppaa käymään he huomasivat pian, ettei heillä ollut kiinalaisia tavaroita vastaan mitään tarjottavaa.
Sen sijaan heidän piti maksaa tavaroista hopealla ja kullalla reilusti. Sitten tapahtui käänne. Länsi koki teollisen vallankumouksen, mutta Kiinan vauhti pysähtyi. Syytä tähän ovat etsineet monet tutkijat.
Aiemmin väitettiin kiinalaisen kirjoituksen olevan hankalaa ja että tämän takia kehitys olisi hidastunut.
Tähän teoriaan uskovat nykyään vain harvat.
Toisten mielestä perinteinen kiinalainen filosofia oli vetäytyvää ja konservatiivista verrattuna länsimaiden kristilliseen kulttuuriin.
Myös tämä on kumottu nykytiedon valossa.
Halvasta työvoimasta tuli ongelma
Nykytutkimuksen mukaan jättiläismäisen kiinalaisimperiumin kehitystä jarruttivat taloudelliset rakenteet.
Tärkeänä syynä on ollut halvan työvoiman suuri tarjonta, minkä vuoksi ei ole syntynyt samaa tarvetta tehostaa taloutta kuin Euroopassa.
Kuitenkin nykyään, Kiinan noustua taas talousmahdiksi, maa haluaa jälleen ylpeänä muistuttaa muuta maailmaa historiastaan.
2. RUUTI: Ikuisen elämän etsintä loi tappavia aseita
Ruudin alkuperästä on monta erilaista tarinaa. Nykyisenä totuutena monet hyväksyvät sen, että kiinalaiset alkemistit keksivät niin sanotun mustaruudin 800-luvulla.
Nämä tiedemiehet yrittivät löytää kuolemattomuuden eliksiirin, jolloin he huomasivat saaneensa aikaan räjähdysainetta sekoittamalla salpietaria, hiiltä ja rikkiä.
Ruutia käytettiin varhaisessa vaiheessa viihdytyksenä ja uskonnollisissa riiteissä, usein ilotulitteissa.
Ruudin käyttömahdollisuudet myös muissa yhteyksissä selvisivät pian. 1200-luvulta lähtien Kiinassa oli kehitetty yksinkertaisia kanuunoja ja eräänlaisia bambusta tehtyjä kiväärejä.
Kiinasta löytyi myös ruudilla täytettyjä pommeja katapultteihin, sekä raketteja, joilla voitiin ampua hyvinkin kauas.
Ruudin suuri potentiaali selvisi vasta 1280-luvulla, kun Weiyangissa syttyi tuleen kookas ruutivarasto, mistä seurasi valtava räjähdys.
Satoja ihmisiä kuoli ja tuhoutuneen rakennuksen palasia löytyi kilometrien päästä tapahtumapaikasta.
Mongolien valloitusten yhteydessä 1200–1300-luvuilla ruuti levisi Eurooppaan.
Myöhempinä vuosina intialaiset kirjoittajat ovat esittäneet teorian, jonka mukaan ruuti keksittiin Intiassa kauan ennen kuin Kiinassa.
Väitteen tueksi on viitattu vanhoihin hinduteksteihin, joissa kuvataan tultasyökseviä aseita. Kuitenkaan mitään vedenpitäviä todisteita ei asiasta ole.
4. TEE: Lämmin makuvesi valloitti Euroopan
Kiinalaislegenda kertoo, että jumalaksi julistettu keisari Shen-Nung olisi noin 2700 eaa. istuutunut alas juodakseen kuumaa vettä.
Tällöin puusta irtosi muutamia lehtiä, jotka putosivat keisarin kuppiin. Nesteen väri muuttui, ja Shen-Nung joi sen.
Hänen mielestään juoma maistui hyvältä ja sitä paitsi hänellä oli pian uudestisyntynyt olo.
Tarina on tuskin tosi, mutta alkuperäinen teekasvi, Camellia sinensis, on voitu jäljittää alueille, jotka nykyään ovat Pohjois-Burma ja Kiinan eteläosassa sijaitsevat provinssit Yunnan ja Sichuan.
Kiinalaiset ovat juoneet teetä useita tuhansia vuosia, alun perin ilmeisesti lääkkeenä.
Tee sai kulttuurista merkitystä ja sitä pidettiin juomana, joka teki ihmiset rauhallisiksi, rennoiksi ja viisaiksi.
Vuonna 59 eaa. kiinalainen Wang Bao kirjoitti ensimmäisen kirjansa teestä ja liitti mukaan ohjeet, kuinka korkealaatuista teetä ostetaan ja valmistetaan.
Teen voittokulku maailmalle alkoi 600-luvulla, jolloin buddhalaismunkit toivat teen Japaniin.
Eurooppaan juoma tuotiin kunnolla vasta 1700-luvulla, kun Kiinan kauppa lähti käyntiin.
Parhaiten tee löi läpi Britanniassa. Itä-Intian komppanian menestyksekkään kampanjan jälkeen tämä tuntematon juoma muuttui 1600-luvun lopulta lähtien vajaassa sadassa vuodessa brittiläisten lempijuomaksi.
6. SILKKI: Toukat olivat arvokas salaisuus
Silkin alkuperä Kiinassa on niin ikivanha, että vain legendat ovat jäljellä.
Eräs suosittu tarina kertoo, kuinka keisarinna Xi Ling-Shi eräänä päivänä joi teetä puutarhassa. Samalla hetkellä silkkiperhosen kotelokoppa putosi mulperipuusta suoraan juomaan.
Kun kotelo nostettiin, keisarinna näki ohuen, ihmeellisen kauniin langan, jota voitiin vetää niin pitkälle, että se riitti yli koko puutarhan.
Kerrotaan, että nimenomaan Xi Ling-Shi kehitti menetelmän kasvattaa silkkiperhosia sekä silkinkutomiseen soveltuvan tekniikan.
Tämä tarina ei ole todennäköisesti kuitenkaan totta.
Tiedetään kuitenkin, että silkki oli muinaisessa Kiinassa statussymboli.
Haudoista löydetyt silkkiproteiinin jäämät viittaavat siihen, että silkkiä valmistettiin ehkä jo 8 500 vuotta sitten.
Arkeologit ovat löytäneet myös silkkisen käärinliinan, joka on ajoitettu noin ajalle 3630 eaa.
Historioitsijat uskovat, että alun perin vain keisari ja korkein aateli saivat käyttää silkkiä, mutta pikkuhiljaa käyttö levisi laajemmalle.
Silkin valmistusta pidettiin suorastaan valtionsalaisuutena. Silkkitoukan munien maastaviennistä rangaistiin kuolemalla.
Suosittu tarina kertoo kahden lähetyssaarnaajan 550-luvulla piilottaneen onttoihin kävelysauvoihinsa silkkitoukan munia ja mulperipuun siemeniä Kiinasta ja vieneen ne keisari Justinianukselle Konstantinopoliin.
Silkkilangan valmistus ja silkinkudonta osattiin kuitenkin jo tuolloin Koreassa ja Intiassa.