Keski-Amerikan maya-intiaanit kokivat noin viiden kuukauden ajan vuodessa kuivuuden, joka sai jokien veden vetäytymään ja uomat täyttymään mudalla.
Näiden vedenpuutteen kuukausien aikana mayat saivat yli tuhannen vuoden ajan juomavetensä erityisistä säiliöistä, jotka oli suunniteltu pitämään vesi tuoreena vuosia.
Yksi suurimmista mayojen altaista sijaitsi Tikalin kaupungissa Guatemalassa. Mayojen vesihuoltoa tutkineen Illinoisin yliopiston arkeologin Lisa Luceron mukaan säiliö saattoi tarjota makeaa vettä juomiseen, peseytymiseen ja ruuanlaittoon jopa 80 000 asukkaalle.
Veden pysyminen raikkaana pitkiä aikoja ei ollut sattumaa. Luceron uusi tutkimus Tikalin säiliöstä osoitti muun muassa, että sen pohja oli peitetty vulkaanisella hiekalla, joka suodattaa vedestä epäpuhtaudet ja bakteerit.
Tämän luonnollisen suodatusjärjestelmän lisäksi mayat peittivät altaan sivut savella, joka edisti vesikasvien, kuten kaislojen ja vesililjojen, kasvua.
Kasvit poistivat vedestä typpeä sekä fosforia ja estivät haitallisten levien muodostumisen. Lisäksi kasvit tarjosivat elinympäristöjä eläimille, kuten sudenkorennoille ja kaloille, jotka söivät hyttysiä ja muita juomavettä saastuttavia hyönteisiä.
Mayat voivat edistää YK:n tavoitteita
Lisa Luceron mukaan mayojen vesisäiliöt voivat toimia inspiraationa sille, miten voisimme torjua kuivuutta ja saavuttaa YK:n maailmanlaajuisen tavoitteen puhtaasta vedestä kaikille.
Tämä voidaan tehdä esimerkiksi luomalla keinotekoisia kosteikkoja mayojen mallin mukaan.
"Keinotekoisten kosteikkojen ylläpito ei vaadi kemikaalien tai fossiilisten polttoaineiden käyttöä, ja työvoimaa vaativan alkuvaiheen jälkeen ne puhdistuvat itsestään ja ovat omavaraisia", Lucero sanoi.