North Wind Picture Archives/Imageselect

Miksi asteekit uhrasivat ihmisiä?

Asteekit uhrasivat vuosittain 20 000 elävää ihmistä jumalilleen. Uhraaminen varmisti maailmanjärjestyksen säilymisen.

Nykyisen Meksikon alueella asuneet asteekit uskoivat, että ihmiset ja jumalat olivat riippuvaisia toisistaan ja uhrautuivat siksi toistensa puolesta: esimerkiksi erään luomiskertomuksen mukaan Tlaltecuhtli-jumalatar halkaistiin kahtia maan ja taivaan luomiseksi, ja siksi asteekkien piti ruokkia häntä verellä maksaakseen ”velkansa” ja varmistaakseen maailmanjärjestyksen.

Uhrauksia pidettiin epäitsekkäänä toimintana ja uhreja marttyyreina, jotka saivat hyvän elämän kuoleman jälkeen.

Suuria kallotelineitä oli lähes kaikissa suurissa asteekkien kaupungeissa.

© John Carter Brown Library

Päät asetettiin esille

Ei tiedetä, uhrautuivatko jotkut vapaaehtoisesti. Useimmat uhrit olivat miehiä, naisia ja lapsia, jotka oli otettu sotavangeiksi. Jotkut uhrattiin ryhmänä, toiset yksittäin puettuna tiettyjen jumalten kunniaksi.

Sateen jumalalle Tlalocille uhrattiin erityisesti lapsia. Espanjalaisten lähteiden mukaan pelkästään asteekkien pääkaupungissa Tenochtitlánissa suoritettiin vuosittain 18 uhrausta, joista jokaisessa surmattiin 60 ihmistä kerralla.

Näin uhraus eteni:

Uhrausrituaali eteni tarkasti määritellyn kaavan mukaan.

North Wind Picture Archives/Imageselect

Viisi pappia suoritti uhrauksen. Erilaisten rituaalien ja rukousten jälkeen neljä pappia piti uhria aloillaan, kun viides suoritti uhrauksen varsinaisen verisen osan.

North Wind Picture Archives/Imageselect

Uhriveitsi oli piikiveä tai vulkaanista obsidiaania. Sillä avattiin uhrin rinta ja leikattiin irti vielä sykkivä sydän, joka sitten ojennettiin kohti taivasta.

North Wind Picture Archives/Imageselect

Uhri vietiin pyramidin huipulle uhrauskiven päälle. Uhrilta irrotettiin sydän hänen ollessaan vielä elossa, ja sitten ruumis heitettiin alas pyramidin portaita.

North Wind Picture Archives/Imageselect

Koko asteekkien valtakunnassa uhrimäärä on voinut olla 20 000 joka vuosi.

Uhraustapa riippui siitä, kenelle uhrattiin: esimerkiksi Tlaloc vaati, että lapselta leikattiin kurkku auki ja hänet viskattiin järveen; Chicomecóatl-jumalatar halusi tyttöjä, joilta oli katkaistu pää, ja sodan jumala Huitzilopochtlille kelpasi parhaiten uhriksi rinnasta vielä sykkivänä revitty sydän.