Mayat, inkat ja asteekit: Opi tuntemaan erot

• Yhteinen laki – mayoilla oli kehittynyt oikeusjärjestelmä tuomareineen, jotka valvoivat oikeuden toteutumista valtakunnassa.
• Luku 0 – tutkijat uskovat, että mayat käyttivät laskelmissaan nollaa. Kunnia nollan keksimisestä ­annetaan usein intialaiselle matemaa­tikolle, mutta vaikuttaa siltä, että ­mayatkin keksivät nollan itsenäisesti.
• Vulkanoitu kumi – mayat ­vulkanoivat kumia useita vuosisatoja ennen kuin Charles Good­year kehitti oman menetelmänsä kumin ­vulkanoimiseen.

• Kaakaojuoma – asteekit ­pitivät kaakaopavuista ja ­valmistivat niistä veteen sekoitettua kaakaota, jota juotiin muun muassa uskonnollisissa seremonioissa.
• Purukumi – asteekit käyttivät muun muassa sapotillapuun mahlasta valmistettua purukumia hampaiden puhdistamiseen.
• Popcorn – asteekit rakastivat paukkumaissa, jota he valmistivat avotulella. Paahdettuja maissinjyviä myös uhrattiin jumalille.

• Postilaitos – juoksulähetit ­kuljettivat viestejä ja tavaroita valtakunnan laajan tieverkoston varrelle rakennetuilta postiasemilta toisille.
• Pakastekuivaus – inkat ­pakastekuivasivat perunoita korkealla Andien rinteillä. Perunat jäätyivät yön pakkasessa, ja aamulla niistä puristettiin neste ulos, jolloin ne säilyivät pitempään.
• Aivokirurgia – pääkallolöydöt paljastavat, että inka­lääkärit pystyivät lievittämään aivojen painetta ja ehkä jopa poistamaan aivoista kasvaimia tai vierasesineitä melko hyvällä menestyksellä.

Ulkonäkö oli mayoille tärkeä, ja he olivat valmiita näkemään paljon vaivaa kauneuden eteen.

Muodikkaat mayat viilasivat hampaansa ja koristelivat ne pienillä korukivillä – hampaiden ­hermoja vahingoittamatta.

Mayat pitivät luiskaa otsaa kauniina ja muotoi­livat vauvojen joustavaa ­pääkalloa puristamalla sen puulevyjen väliin toivotun kallonmuodon saamiseksi.

Myös karsastusta pidettiin viehät­tävänä, ja vanhemmat roikuttivat vauvojensa kasvojen edessä pieniä ­esineitä narussa siinä toivossa, että jälkikasvu alkaisi katsoa ­kieroon.

Ylhäiset mayat arvostivat kyömyneniä, ja he yrittivät muovata lastensa nenää savella.

Sekä rikkaat että köyhät mayat käyttivät mielellään koruja. Köyhillä ei kuitenkaan ollut varaa jadeen ja kultaan, ja he tekivät koruja puusta, luista ja maalatusta savesta.

Lyhyet hiukset olivat häpeäksi sekä miehille että naisille, ja pikkurikoksista rangaistiin usein kynimällä syyllisen hiukset lyhyiksi.

Inkojen tavoin myös asteekeilla varalli­suus­erot näkyivät vaatteiden laadussa.

Aatelisten vaatteet olivat yleensä puu­villaa, kun taas köyhien pukineet oli ­ommeltu karkeammista kankaista.

Myös vaatteiden värit viestivät asemasta: mitä enemmän värejä, sitä ylhäisempi henkilö.

Sama päti koruihin, joiden määrä, koko ja yksityiskohdat kertoivat kantajansa statuksesta. Väärän säädyn tapaan pukeutumisesta seurasi ankara rangaistus.

Kaikki inkat, niin rikkaat kuin köyhätkin, käyttivät samantapaisia vaatteita.

Naiset pukeutuivat pitkään mekkoon, ja miehet käyttivät pitkää hihatonta tunikaa. Päällysvaatteena inkoilla oli joko viitta tai poncho.

Varallisuuserot näkyivät lähinnä ­kankaiden laadussa ja koristelussa, ja rikkaat inkat käyttivät kultakoruja.

Kuningas käytti kutakin vaatetta vain kerran, minkä jälkeen se poltettiin.

Chichén Itzá

Hyvin säilynyt Chichén Itzá oli yksi mayojen suurimmista ja tärkeimmistä kaupungeista, ja vierasmaalaisten matkalaisten ja kauppiaiden vaikutus näkyy siellä selvästi.

Kaupungin keskustassa kohoaa suuri sulkakäärmejumala Kukulkánille omistettu pyramiditemppeli, joka rakennettiin vuoden 800 tienoilla.

Pyramidia ­ympäröi noin viiden neliökilometrin laajuinen alue, jossa oli muita temppeleitä, julkisia rakennuksia sekä pallokenttiä.

Hallintoalueen ympärillä oli asuntoja ja muita rakennuksia. Arkeologit ovat löytäneet Chichén Itzásta kaikkiaan 13 pallo­kenttää, joista ­suurin on mitoiltaan peräti 96,5 x 30 metriä.

Templo Mayor

Tenochtitlánin keskustan suuri pyramiditemppeli oli asteekkien uskonnollinen keskus.

Sen pohjan mitat olivat lähes 100 x 80 metriä ja korkeus noin 60 metriä.

Asteekkipapit uhrasivat temppelin huipulla joka vuosi noin 700 ihmistä sodan jumala Huitzilopochtlille ja sateen jumala Tlalocille.

Uhrit nousivat 114 askelmaa temppelin huipulle, jonka jälkeen heidän sydämensä leikattiin irti ja heidän ruumiinsa heitettiin alas portaita.

Machu Picchu

Inkat rakensivat Machu Picchun kaupungin korkealle Andien ­vuoristoon kuninkaalleen, hänen ­hovilleen ja muille ylhäisille inkoille.

Kaupunki hylättiin jo ennen inkavaltion tuhoa, ja syrjäisen sijaintinsa ansiosta se löydettiin vasta vuosi­satoja myöhemmin.

Machu Picchu on rakennettu jyrkän kallion ­huipulle tasoitetuille penkereille.

Sen talojen ja Auringon temppelin rakentamiseen käytetyt kivet kuljetettiin vuoren harjanteelle laamojen selässä noin 2  500 metriä alempaa laaksosta.

Inkoista ja asteekeista poiketen mayoilla ei ollut yhtä ­ainoaa kuningasta.

Mayojen valtakunta koostui useista enemmän tai vähemmän itsenäisistä kaupunkivaltioista, joista jokaisella oli oma hallitsijansa.

Aina välillä jokin kaupunki kasvoi niin mahtavaksi, että sen kuningas alisti valtaansa myös muita valtioita.

Arvojärjestyksessä kuninkaiden alapuolella olivat muun muassa papit, kauppiaat ja maanviljelijät sekä kaikkein alimpana orjat.

Asteekeilla oli kuningas, mutta hän ei hallinnut koko valtakuntaa keskitetysti.

Asteekkien valtakunta oli laajentunut nopeasti, ja helpoin tapa hallita laajaa imperiumia oli antaa valloitetuille naapurikansoille itsehallinto ja vaatia niiltä veroa sekä sotilaita sodan uhatessa.

Järjestelmä toimi, kunhan vasallivaltiot eivät liittoutuneet keskenään valloittajia vastaan.

Verojen maksuksi kelpasivat muun muassa kaakaopavut sekä koristeelliset lintujen sulat.

Chunca camayokilla oli vastuullaan 10 perhettä.

Pachaca camayok hallitsi kymmentä chuncaa eli sataa perhettä.

Huaranga camayok hallitsi tuhatta perhettä.

Sama periaate jatkui aina kuninkaaseen asti. Kuningas ­hallitsi valtakunnan kaikkia perheitä.

Itzamna – tulen, taivaan sekä yön ja päivän jumala, joka oli luonut maan, kalenterit ja mayojen kirjoituksen.

Kukulkán – kuninkaan ja ­jumalten sanansaattaja. Hänet kuvattiin höyhenpukuiseksi ­käärmeeksi, ja hän muistutti suuresti asteekkien Quetzalcoatl-jumalaa.

Chaac – sateen ja salamoiden ­jumala. Hänellä oli kirves, jolla hän hakkasi reiän pilviin ja aiheutti siten myrskyjä ja ukkosia.

Huitzilopochtli – sodan ja Auringon jumala, joka päätti voitoista ja tappioista. Tuhansia ihmisiä kuoli uhrialttarilla Huitzilopochtlin lepyttämiseksi.

Quetzalcoatl – tuulen, tiedon ja luovuuden jumala. Hänet kuvattiin höyhenpukuiseksi käärmeeksi, ja hänen temppelinsä oli muista poiketen pyöreä.

Tlaloc – sateen, veden, hedelmällisyyden ja maanviljelyn ­jumala, joka antoi elämän kasveille. Hänellä oli myös valta aiheuttaa ­tuhoisia ukkosmyrskyjä ja tulvia.

Inti – Auringon jumala ja inkakuninkaiden esi-isä. Hän oli naimisissa Kuun jumalattaren Mama Quillan kanssa.

Mama Quilla – Kuun ja avioliiton jumalatar ja naisten suojelija. Inkat uskoivat kuunpimennysten johtuvan siitä, että jokin eläin hyökkäsi Mama Quillan kimppuun.

Pachamama – maan, hedelmällisyyden, rakkauden, maanviljelyn ja sadon jumalatar, joka ­aiheutti suuttuessaan maanjäristyksiä.

Mayoilla ei ollut kouluja, mutta rikkaiden perheiden ja aatelisten lapset saivat opetusta papeilta.

Tavalliset mayalapset oppivat tarvitsemansa taidot vanhemmiltaan.

Tytöistä koulutettiin hyviä perheen­emäntiä, ja poikien odotettiin opiskelevan isänsä ammatti.

Näin ollen esimerkiksi ruukun­tekijän pojan oli turha haaveilla kirvesmiehen ammatista

Asteekkilasten piti pienestä pitäen osallistua talon töihin. Lisäksi sekä tytöt että pojat saivat käydä maksutonta koulua.

Tavallisten asteekkiperheiden pojista koulutettiin sotureita, maanviljelijöitä tai käsityöläisiä oman valintansa mukaan.

Yläluokan pojat puolestaan saattoivat opiskella esimerkiksi papeiksi tai ­valtion virkamiehiksi.

Tytöille opetettiin ruuanlaittoa, kutomista, laulamista ja muita hyvältä vaimolta vaadittuja taitoja.

Kun lapset täyttivät 11, heitä voitiin alkaa rangaista kurittomuudesta sitomalla heidät ja pakotta­malla heidät nukkumaan kylmällä lattialla, pistelemällä heitä okailla tai pakottamalla heidät ­hengittämään palavan chilin savua.

Koulu oli tarkoitettu ensisijaisesti varakkaiden perheiden pojille.

10-vuotiaana tyttö voitiin valita ”Auringon neitsyeksi” eli acllaksi.

Tällöin hän vietti seuraavat neljä vuotta­ ­toisten valittujen kanssa opiskellen kankaan kudontaa, oluen valmis­tusta ja uskonnollisia rituaaleja.

Koulutuksen päätyttyä acllat elivät luostareissa, jollei heitä annettu palkinnoksi kuningasta hyvin ­palvelleille miehille.

Acllan uran huipun saavuttivat vain harvat ja valitut: heidän valittiin uhratta­vaksi jumalille uskonnollisissa seremonioissa.