Mongolien valtakunta syntyi Aasian tasangoilla ja kasvoi 1200-luvulla historian suurimmaksi yhtenäiseksi valtioksi.
Siinä oli enimmillään noin sata miljoonaa asukasta, ja se ulottui Tyynenmeren rannalta koko Aasian poikki aina Itä-Eurooppaan asti.
Heimosta suurvallaksi 90 vuodessa
Tšingis-kaani (1206-1227)
Vuonna 1206 mongolipäällikön poika Tšingis-kaani yhdisti mongoliheimot alaisuuteensa. Hän valloitti 20 vuodessa suuria osia Kiinasta, Venäjästä ja Persiasta ja eteni joukkoineen aina Itä-Euroopan rajoille asti.
Ögödei-kaani (1227-1241)
Tšingis-kaanin kuoltua hänen poikansa Ögödei jatkoi valloituksia. Kun hän kuoli, mongolit olivat juuri valloittamaisillaan Puolan, Kroatian ja Unkarin, ja he palasivat kotiin valitsemaan uutta hallitsijaa.
Kublai-kaani (1260-1294)
Sisäiset valtataistelut heikensivät mongolien valtakuntaa, kunnes Tšingis-kaanin pojanpoika Kublai nousi hallitsijaksi. Hänen aikanaan valtio kasvoi suurimmilleen, kun mongolit valloittivat muun muassa koko Kiinan ja laajoja alueita Keski-Aasiasta. Kublain kuoltua vuonna 1294 mahtava imperiumi hajosi neljään osaan.
Valtakunnan laajenemisen mahdollisti Tšingis-kaanin luoma liikkuva ja kurinalainen armeija. Mongolit kehittivät myös uusia taistelutaktiikoita, joiden ansiosta he saattoivat nopeasti siirtyä liikkuvasta sodankäynnistä piirittämään vihollisen kaupunkeja.
LUE MYÖS: Kublai-kaani oli maailman mahtavin mies