Persia oli 2 500 vuotta sitten maailman suurin valtakunta ja sen kuningas Dareios I Suuri maailman mahtavin mies.
Dareios hallitsi maa-alueita Intiasta Välimerelle, missä imperiumin laidalla Vähän-Aasian länsirannikolla oli joukko kreikkalaisia kaupunkivaltioita.
Niitä hallitsivat Dareioksen nimittämät käskynhaltijat, joiden tärkein tehtävä oli kerätä veroja ja lähettää varat imperiumin pääkaupunkiin Susaan nykyisen Iranin alueelle. Muutoin käskynhaltijat eli tyrannit saattoivat tehdä, mitä halusivat – ja heistä juontuukin yhä käytetty itsevaltiasta tarkoittava sana tyranni.
Miletoksen kaupunkivaltiota (nykyisten Turkin Izmirin ja Bodrumin välillä) hallitsi vallan- ja kunnianhimoinen tyranni Aristagoras. Hänen luokseen saapui keväällä 499 eaa. joukko miehiä, jotka olivat paenneet Naksoksen saarelta. Miehet anelivat Aristagorasta auttamaan ja hyökkäämään saarelle.
”Tiedän, että Naksoksella on 8 000 miestä kilpineen.” Aristagoras, Miletoksen tyranni, 499 eaa.
Miehet kertoivat Aristagoraalle, että kapinalliset olivat syösseet Naksoksen tyrannin vallasta ja halusivat irrottaa saaren Persiasta. He pelkäsivät menettävänsä asemansa vallan vaihtuessa.
Kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan Aristagoraan päähän pälkähti, että tässä oli tilaisuus saada saari omaan hallintaansa ja anastaa kaikki Naksoksen kalleudet. Se oli kuitenkin virhearvio, joka veisi häneltä lopulta kaiken – ja monilta kreikkalaisilta kivekset.
Tyranni ehdotti kauppaa
Aristagoras ymmärsi, että Miletoksen armeija ei pystysi valloittamaan Naksosta.
”Tiedän, että Naksoksella on 8 000 miestä kilpineen ja lukuisia sotalaivoja. Silti aion tehdä kaiken voitavani vastatakseni toiveeseenne”, Herodotos kertoo Aristagoraan vastanneet Naksokselta paenneille miehille.
Aristagoras kirjoitti nopeasti persialaiselle Artaferneelle, joka hallitsi Lyydiaa (Vähää-Aasiaa) isoveljensä Dareios Suuren edustajana eli satraappina.
Lyydian satraapilla oli mahtava laivasto ja iskukykyinen armeija. Aristagoras ilmoitti hänelle haluavansa lainata Lyydian laivastoa ja armeijaa sotaretkelleen Naksokselle.
Miletos sijaitsi Maiandrosjoen varrella, ja sen peräti neljästä satamasta laivattiin maailmalle villaa, oliiviöljyä ja violettia kangasta.
Kaupunkivaltiot olivat Persian ikeen alla
Antiikin aikaan Vähän-Aasian länsirannikkoa täplittivät kreikkalaiset kaupunkivaltiot, jotka maksoivat pitkin hampain veroja Persiaan.
Vuoden 1000 eaa. tienoilla Vähän-Aasian länsirannikolle syntyi 12 kreikkalaista kaupunkivaltiota, jotka muodostivat yhtenäisen kieli- ja kulttuurialueen Smyrnasta (Izmir) pohjoisessa Miletokseen etelässä.
Parisataa vuotta myöhemmin ne yhdistyivät Joonian liitoksi. Se vahvistettiin vuosittain kaupunkien lähettiläiden kokoontuessa Panionionin pyhäkköön Miletoksen pohjoispuolelle kunnioittamaan meren jumala Poseidonia ja puhumaan politiikkaa.
Joonian liitolla ei ollut tehokasta puolustusta, vaan upporikas lyydialaiskuningas Kroisos valloitti kaupunkivaltioita yksi kerrallaan 500-luvun eaa. puolivälistä alkaen ja pani ne verolle.
Vuonna 546 eaa. Persia kukisti puolestaan Kroisoksen ja liitti tämän alueet Kyyros II Suuren (559–530 eaa.) imperiumiin. Joonialaisiin kaupunkivaltioihin nimitettiin kuhunkin tyranni pitämään yllä järjestystä ja keräämään vuosittaiset verot ajallaan Persiaan.
Miletoksen kapina kuningas Dareiosta vastaan vuonna 499 eaa. johtuikin ehkä kaupunkeja rasittavista veroista, kansainvälisestä kaupasta kerättävistä tullimaksuista sekä velvoitteesta lähettää miehiä Persian armeijaan.
Korvaukseksi Aristagoras lupasi Artaferneelle osan Naksoksen aarteista. Lyydian satraappi tarttui tarjoukseen. Myös hän oli tekemässä elämänsä emämunausta.
Lyydian kaleerit kokoontuivat Miletokseen, jolla oli neljä satamaa Maiandrosjoen varrella. Sieltä ne lähtisivät Egeanmerelle kohti 160 kilometrin päässä sijaitsevaa Naksosta. Aristagoraan tulevaisuus oli vaakalaudalla: hänen oli pakko voittaa ja ryöstää Naksos voidakseen maksaa lupaamansa korvauksen Artaferneelle.
Nöyryytys johti takinkääntöön
Artafernes lähetti sotilaiden ja 200 laivan lisäksi matkaan sukulaispoikansa Megabatesin, joka komensi Lyydian joukkoja. Aristagoras kuitenkin piti itseään sotaretken johtajana, ja kun suuresti arvostettu sotapäällikkö Megabates ei Herodotoksen mukaan suostunut toisarvoiseen asemaan, tiedossa oli ongelmia.
Tarkastaessaan aluksia Megabates huomasi, että yhdessä Miletoksen laivoista ei ollut vartijoita, ja hän rankaisi kapteenia sitomalla tämän mastoon armottomaan auringonpaahteeseen.
”Eikö Artafernes lähettänyt sinut tottelemaan minua?” Aristagoras nöyryytti persialaiskenraalia.
Rangaistu kapteeni oli kuitenkin Aristagoraan ystävä, ja niinpä tyranni vapautti hänet.
”Kun Megabates kuuli tämän, hän tuohtui ja oli vihainen Aristagoraalle”, kirjoitti Herodotos.
Aristagoras oli kuitenkin saanut tarpeekseen Megabatesista ja huusi kaikkien kuullen:
”Mikä sinua vaivaa? Eikö Artafernes lähettänyt sinut tottelemaan minua ja purjehtimaan, minne minä määrään? Miksi olet niin hankala?”
Nöyryytyksestä raivostunut Megabates päätti varoittaa Naksosta tulevasta hyökkäyksestä. Niinpä saari olikin hyvin valmistautunut, kun Aristagoras saapui lainalaivastonsa kanssa.
”He piirittivät kaupunkia neljä kuukautta, kunnes persialaiset olivat käyttäneet mukanaan tuomansa rahat ja Aristagoras itse enemmänkin”, kertoi Herodotos.
Dareios I Suuri hallitsi valtavaa valtakuntaa, kun Aristagoras päätti nousta kapinaan.
Persia oli maailman suurin imperiumi
Persia kasvoi suotuisan sijaintinsa ansiosta valtavaksi valtakunnaksi. Se suhtautui alistamiensa kansojen uskontoihin suvaitsevasti, vaikka kreikkalaisten mustamaalaus muuta väitti.
Monet Persiasta kertovat historialliset lähteet ovat kreikkalaisia. Kreikkalaiset ja persialaiset sotivat toistuvasti keskenään, joten ei ole yllätys, että kreikkalaiset leimasivat vihollisensa barbaarisiksi alistajiksi.
Ilmeisesti persialaiset olivat kuitenkin hyvinkin sivistyneitä. Varmistaakseen kaupan
kukoistuksen voimakas valtiomahti huolehti siitä, että rauha säilyi koko Kreikasta Intiaan ja Egyptistä Bulgariaan ulottuneessa imperiumissa.
Valloitetut kansat saivat jatkaa vanhojen jumaliensa palvontaa ja tapojensa noudattamista, kunhan ne maksoivat sovitut verot.
Monet Lähi-idän tärkeimmistä kauppareiteistä kulkivat Persian kautta, joten kuningas keräsi paljon tullia. Siksi Persialla oli varaa ylläpitää suurta armeijaa, jonka sotilaiden ei tarvinnut matkustaa välillä kotiin sadonkorjuun ajaksi, kuten muualla.
Rahattomana Aristagoras ei enää voinut huoltaa joukkojaan, joten piiritys oli lopetettava ja laivojen oli palattava kotiin.
Aristagoras oli pahassa jamassa. Hän oli pettänyt satraappi Artaferneen luottamuksen ja tehnyt tämän sukulaismiehestä, korkea-arvoisesta persialaiskenraalista verivihollisensa. Kaiken kukkuraksi hän oli nyt korviaan myöten veloissa.
Herodotoksen mukaan Aristagorasta uhkasi äärimmäinen nöyryytys: ”Hän pelkäsi jopa menettävänsä asemansa Miletoksen hallitsijana.”
Orja toi vaarallisen viestin
Aristagoraan pohtiessa Miletoksessa, kuinka pelastaa nahkansa, hänen luokseen saapui hänen appensa Histiaioksen lähettämä orja.
Orja oli tullut Persian pääkaupungista Susasta asti, missä Histiaios eli ylellistä mutta tylsää elämää. Hän oli aiemmin hallinnut Miletosta mutta luovuttanut sen Aristagoraalle lähtiessään Dareioksen neuvonantajaksi. Nyt hän halusi palata kaupungin johtoon.
Herodotos kertoo, että orja neuvoi Aristagorasta ajamaan hänen hiuksensa ja lukemaan salaisen viestin, jonka Histiaios oli tatuoinut orjansa päänahkaan.
Herodotoksen mukaan Histiaios oli antanut tatuoida salaisen viestin orjansa päänahkaan ja lähettänyt orjan matkaan, kun tukka oli taas kasvanut viestin peitoksi.
Histiaioksen viesti kuului: ”On aika nousta kapinaan persialaisia vastaan.”
Aristagoras, joka oli selkä seinää vasten, teki silloin antiikin suurimman munauksen ja antoi yllyttää itsensä kapinaan Persian suurvaltaa vastaan. Hän uskoi, että se oli ainoa tapa, jolla hän voisi välttyä satraappi Artaferneen rangaistukselta, oletettavasti kuolemantuomiolta.
Aristagoras lähti pian diplomaattimatkalle keräämään tukea kapina-ajatukselleen. Ensimmäisenä hän sai tukijoikseen muut Joonian liittoon kuuluvat kaupunkivaltiot Vähän-Aasian länsirannalla.
Seuraavaksi hän ylitti Egeanmeren ja yritti voittaa puolelleen Spartan. Sparta, jolla oli Kreikan pelätyimpiin kuuluva armeija, kuitenkin kieltäytyi. Niinpä Aristagoras jatkoi matkaa Ateenaan, jonka kanssa Miletoksella oli vuosisatoja ollut tiiviit suhteet, ja Kreikan vahvin merimahti lupasikin tulla avuksi.
Monet Ateenan, Spartan ja muiden kreikkalaiskaupunkien sotilaista olivat hopliitteja, jotka taistelivat kilvin ja keihäin.
Aristagoras lähetti ensin kapinajoukon Lyydian pääkaupunkia Sardesta (nykyisestä Izmiristä itään) ja sen satraappia, kuningas Dareioksen pikkuveljeä Artafernestä vastaan. Hän laski, että kaupungista voitetuilla rikkauksilla voisi rahoittaa vuosien sotaretken.
”Ateena tuli 20 laivallaan, samoin tuli viisi kolmisoutua Eretriasta (Vähän-Aasian kaupunkivaltio)”, Herodotos kirjoitti.
Myös 11 muuta Joonian liiton kaupunkivaltiota Vähän-Aasian länsirannalta lähettivät joukkoja.
Kapinalliset teurastettiin Efesoksessa
Aristagoras jäi Miletokseen punomaan juoniaan hänen armeijansa marssiessa kohti Sardesta 85 kilometrin päässä rannikolta.
”He tulivat Sardekseen ja valloittivat sen kohtaamatta paljonkaan vastarintaa. He saivat haltuunsa koko kaupungin linnoitusta lukuun ottamatta”, kertoo Herodotos.
Artafernes armeijoineen oli asettunut linnoitukseen, ja kaupungin palaessa persialaiset hyökkäsivät yllättäen kreikkalaisia kapinallisia vastaan.
Persialaisilla oli paljon jousiampujia, jotka harvensivat vihollisen rivistöjä.
Ateenalaisten ja joonialaisten joukkojen oli ollut tarkoitus saada palkkansa Sardeksen rikkauksista, mutta nyt liekit tuhosivat kaiken heidän silmiensä edessä. Persialaisten hyökätessä pettyneet kreikkalaiset pakenivat suosiolla kohti laivojaan rannikolla.
Persialaisten ratsuväki seurasi kapinallisia, kunnes Efesoksessa kreikkalaisten oli pakko kohdata vainoojansa. Kreikkalaiset hävisivät taistelun, ja niin Aristagoraan kapina persialaisia vastaan oli saanut todella huonon alun.
Kapinamieliala jatkoi silti leviämistä, vaikka Ateena vetikin tukensa pois. Persialaisilla ei ilmeisesti ollut riittävästi joukkoja Vähässä-Aasiassa iskeäkseen kapinoitsijoita vastaan.
Vuoden kuluttua persialaisten hallitsemat kyproslaiset liittyivät kapinaan ja Aristagoras lähetti Kyprokselle apujoukkoja. Joonialainen laivasto voitti persialaiset merellä, mutta maataisteluissa koettiin karmaiseva käänne.
Kesken suurta taistelua puolet kreikkalaisista kapinallisista päätti vaihtaa puolta, ja taistelu muuttui verilöylyksi. Kypros jäi persialaisten käsiin.
Sota päättyi Miletoksen kynnykselle
Tyranni Aristagoras kokosi kapina-armeijan ja lähetti sen Sardekseen, jota hallitsi kuningas Dareioksen veli. Taistelut aaltoilivat viiden vuoden ajan, kunnes persialaiset piirittivät kapinallisten keskuksen Miletoksen.
498 eaa.: Sardes paloi
Kreikkalaiset iskivät Persian vasallivaltion Lyydian pääkaupunkiin Sardekseen. Sen satraappi, Persian kuninkaan Dareioksen veli Artafernes vetäytyi murtumattomaan linnoitukseen. Kapinalliset pakenivat, mutta Sardes paloi tuhkaksi.
497 eaa.: Verilöyly Kyproksella
Persialaiset lähettivät armeijan Kyprokselle, joka oli liittynyt kapinaan. Kyproslaisten avuksi tulleet kreikkalaiset saivat kimppuunsa persialaisten lähettämän foinikialaislaivaston. Kapinalliset voittivat merellä, mutta maissa persialaisarmeija otti verisen voiton.
494 eaa.: Pako
Kärsittyään useita tappioita persialaisille Aristagoras lopulta luovutti ja pakeni muutaman laivan kanssa Traakiaan. Hänellä oli sopimus traakialaisten kanssa, mutta hän joutui väijytykseen ja kaikki kreikkalaiset tapettiin.
494 eaa.: Kosto
Persialaiset lähettivät suuren armeijan piirittämään Miletosta. Piirittäjät saivat täydennyksiä Dareioksen imperiumiin kuuluvista Egyptistä, Foinikiasta ja Kilikiasta. Joonian liiton laivastossa oli kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan peräti 353 alusta, mutta persialaisten tuplasti isompi laivasto voitti. Miletos jäi yksin Dareiosta vastaan.
Pian Aristagoras sai lisää huonoja uutisia. Dareios oli lopulta lähettänyt suuren armeijan Vähään-Aasiaan, ja nyt persialaiset valtasivat kapinallisella länsirannikolla kaupungin toisensa jälkeen.
Viimeinen pisara oli, kun kreikkalaiset menettivät 10 000 miestä Maiandrosjoella vain sadan kilometrin päässä Miletoksesta ja joutuivat vetäytymään.
Aristagoras pakeni pohjoiseen uskollisimpien tukijoidensa kanssa.
Entinen tyranni eli vuoden merirosvona kunnes kuoli vuonna 496 eaa. sotaretkellä traakialaisia vastaan lähellä Mustanmeren rannikkoa.
Toisten lähteiden mukaan Aristagoras oli sopinut traakialaisten kanssa siirtokunnan perustamisesta Bulgariaan, mutta nämä tulivat viime hetkellä katumapäälle, ehkä Dareioksen pelossa, ja murhasivat Aristagoraan ja tämän siirtolaiset.
Meritaistelu sinetöi Miletoksen kohtalon
Aristagoraan pako ja kuolema eivät suojelleet Miletosta Dareioksen kostolta. Vuonna 494 eaa. persialaiset lähestyivät kapinan syntysijaa.
Joonialaiset halusivat mieluummin kohdata ylivoimaisen vihollisen merellä, ja peräti 353 kaleeria kokoontui Laden saaren edustalle siihen asti suurimpaan kreikkalaislaivastoon. Se kalpeni silti Dareioksen 600 aluksen rinnalla.
Kreikkalaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia, ja vain sata kolmisoutua pääsi pakoon. Kreikkalaiskapina oli kukistettu lopullisesti.
Persialaiset piirittivät Miletoksen, ja sotilaat syöksyivät pian kaupunkiin ja tappoivat kaikki aseistetut miehet.
Herodotos kertoo: ”Heidän naisensa ja lapsensa otettiin orjiksi, ja Didyman temppeli arkkuineen ja pyhine esineineen ryöstettiin ja poltettiin.”
Dareios oli määrännyt Miletoksen tuhottavaksi niin, ettei se enää koskaan voisi nousta häntä vastaan. Siksi persialaiset kuljettivat loput miletoslaiset Tigrisjoen suistoon sadan kilometrin päähän Dareioksen pääkaupungista Susasta.
Antiikin Kreikan ruukkuja koristavat usein kuvat taisteluista Persiaa vastaan.
Kapina käynnisti sotien sarjan
Aristagoras ei ollut viimeinen, joka sai maistaa persialaisten vihaa. Kreikkalaisten ja persialaisten keskinäiset vihollisuudet jatkuivat lähes 168 vuotta Aleksanteri Suuren aikaan asti.
Tukahdutettuaan Joonian kapinan Dareios vannoi kostavansa Ateenalle, joka oli tukenut Aristagorasta. Se kuitenkin otti aikansa.
Antiikin lähteiden mukaan Dareios käski orjaansa lausumaan hänelle joka ilta ennen illallista kolmesti: ”Herra, muistakaa ateenalaiset.” Jos tarina on totta, orja saikin toistella varoitusta hyvän aikaa, sillä kesti 14 vuotta, ennen kuin Dareios johti Persian ensimmäistä hyökkäystä Kreikkaan.
Hän kärsi tappion Marathonin taistelussa ja joutui vetäytymään, mutta se ei vähentänyt persialaisten intoa kukistaa imperiumin länsikolkalla vaaniva uhka.
Vuonna 480 eaa. persialaiset hyökkäsivät uudestaan, tällä kertaa paremmalla onnella. Thermopylain solassa Kserkses I voitti kuuluisiksi tulleet 300 spartalaista ja näiden pitkälti unohdetut 700 thespialaista apuria.
Sen jälkeen persialaiset marssivat etelään ja polttivat Ateenan. Salamiin meritaistelussa samana vuonna voiton ottivat kreikkalaiset, ja niin myös Dareioksen seuraaja joutui keskeyttämään sotaretkensä Kreikkaan.
Keskinäiset sodat päättyivät vasta kun Aleksanteri Suuri valloitti ensin koko Kreikan ja sitten Persian. Vuonna 330 eaa. Persian omat sotilaat murhasivat viimeisen persialaiskuninkaan.
Monet muutkin kapinalliset kaupunkivaltiot saivat tuta persialaisten koston.
”Vallattuaan kaupungit persialaiset poimivat kauneimmat pojat ja kastroivat nämä”, Herodotos kertoo.
Myös Aristagorasta yllyttänyt Histiaios vangittiin. Dareios oli lähettänyt Histiaioksen Vähään-Aasiaan, koska hän luuli yhä tämän voivan pysäyttää kreikkalaisten kapinan puheenlahjoillaan. Histiaios osoittautui kuitenkin petturiksi.
Histiaios vangittiin, ja hänet vietiin Artaferneen luo. Tämä seivästi Histiaioksen, joka kärsi hitaan kuoleman. Sen jälkeen Artafernes antoi palsamoida petturin pään ja lähetti sen isoveljelleen Dareiokselle.
Antiikissa käytiin yleensä verisiä lähitaisteluita, joissa ratsuväki yritti murskata vastustajan jalkaväen sen muodostelmien hajottua.
Kapinasta tuli tragedia muillekin kuin Aristagoraalle ja Miletokselle. Joonian liiton 12 kaupunkivaltion lisäksi Ateena ja moni muu kreikkalainen kaupunkivaltio sai ajan mittaan kokea Dareioksen vihan.
Joonian kapinaan asti Dareios oli pitänyt Kreikkaa joukkona merkityksettömiä pikkuvaltioita kaukana persialaisten sydänmaista nykyisen Iranin alueella.
Aristagoraan kapinan jälkeen kuningas ymmärsi, että kreikkalaiset olivat uhka, joka oli tuhottava imperiumin länsiosan vakauden varmistamiseksi. Varsinkin merimahti Ateena oli saatava aisoihin, koska sen laivat voisivat iskeä persialaisia vastaan kaikkialla Välimerellä.
Persialaisten ja kreikkalaisten väliset konfliktit jatkuivat, ja seuraavat kuusi sukupolvea joutuivat maksamaan kovan hinnan antiikin suurimmasta mokasta.