Antiikin Olympian kisat olivat uskonnollinen festivaali, johon saivat ottaa osaa vain miehet – sekä kilpailijoina että katsojina.
Naisetkin saivat tosin osallistua kisoihin sivuroolissa: he saattoivat omistaa kilpa-ajoihin osallistuvan hevosvaljakon.
Spartan prinsessa Kyniskan omistama valjakko voitti kilpa-ajot vuosina 396 eaa. ja 392 eaa., mutta sääntöjen mukaan prinsessa ei saanut olla itse paikalla juhlimassa voittoaan.
Naisille järjestettiin oma urheilukilpailunsa, Hera-jumalattaren mukaan nimetty Heraia. Se pidettiin myös Olympiassa, ja siinä kisasivat naimattomat naiset.
Naiset juoksivat kilpaa
Heraia mainitaan vanhoissa lähteissä ensi kerran 500-luvulla eaa. Tapahtuman ainoa laji oli stadion-kilpajuoksu, jossa kilpailtiin kolmessa eri ikäluokassa. Vastaava juoksukilpailu käytiin myös miesten kisoissa, mutta miehet juoksivat pitemmän matkan.
Naiset eivät myöskään kilpailleet alasti vaan niin sanotussa khitonissa, joka jätti oikean olkapään ja rinnan paljaaksi.
Naiset eivät saaneet osallistua myöskään ensimmäisiin nykyaikaisiin olympialaisiin vuonna 1896.
Valtaisan arvosteluryöpyn seurauksena he saivat kuitenkin osallistua seuraaviin kisoihin vuonna 1900 – joskin vain ”naisille sopiviin” lajeihin, kuten tennikseen ja ratsastukseen.
Sittemmin naisille sallittujen lajien määrä alkoi kasvaa tasaisesti.