Sokrateen elämästä on niukasti todisteita, minkä vuoksi jotkut tutkijat uskovat hänen olleen Platonin (428–348 eaa.) sepitelmää.
Platon olisi saattanut keksiä Sokrateen puhtaasti dramaturgisista syistä. Tylsien filosofisten yksinpuheluiden sijaan Platon saattoi Sokrateen avulla havainnollistaa omia näkökulmiaan.
Toisaalta Platon on saattanut käyttää Sokratesta suojakilpenään: pannessaan sanat tämän suuhun hän itse välttyi vastuulta, jos sanat loukkasivat jotakuta mahtimiestä.
Kerrotaan, että Sokrates tuomittiin kuolemaan juomalla myrkky-katkomalja.
Sokrates ei tiettävästi kirjoittanut opetuksiaan muistiin, joten hänet tunnetaan lähinnä Platonin kirjoituksista.
Muutama historiallinen lähde puhuu Sokrateen olemassaolon puolesta: Aristofaneen komedia Pilvet vuodelta 423 eaa. pilkkaa Sokratesta, ja historioitsija Ksenofon puolestaan kertoo vuonna 399 eaa.
Sokratesta vastaan pidetystä oikeudenkäynnistä, jossa tämä sai kuolemantuomion.
Sokrateen historiallisuus säilynee siis arvoituksena.