Antiikin kreikkalaiset rakastivat koiria. Sen käy ilmi muun muassa vanhoista antiikin aikaisista ruukuista sekä kirjallisista lähteistä, kuten Homeroksen Ilias-eepoksesta.
Kreikkalaiset ihailivat koirien urheutta ja uskollisuutta, ja heidän lempikoiriaan olivat nykymastiffeja muistuttavat vahtikoirat ja vinttikoirien kaltaiset nopeat metsästyskoirat.
Kreikkalaisilla oli myös pieniä sylikoiria, joita hellittiin ja jotka jopa söivät pöydässä ihmisten kanssa.
Koira on melko yleinen aihe antiikin kreikkalaisissa ruukuissa.
Kreikkalaisten rakkaus koiriin käy ilmi myös arkeologisissa kaivauksissa löydetyistä monista koirien haudoista, joista yhdestä paljastui seuraava muistoteksti:
”Minä olin Rhodopen elämän ilo. Kaikki, jotka kanssani leikkivät, kutsuivat minua rakkaaksi Stephanokseksi. Rhodope itki vuolaasti kuolemaani ja hautasi minut kuin ihmisen.”
Kissoilla sen sijaan oli antiikin Kreikassa kovat oltavat. Toisin kuin muinaiset egyptiläiset ja roomalaiset kreikkalaiset eivät pitäneet kissoista, jotka yhdistettiin usein pimeyden, kuoleman ja noituuden jumalattareen Hekateen.
Useimmat kreikkalaiset karttoivat kissoja ja käyttivät hiirestäjinä mieluummin lemmikkikäärmeitä sekä kesyjä hillereitä ja frettejä.