Kreikkalaiset aakkoset syntyivät noin 800-luvulla eaa. Ne pohjautuivat Libanonin seutuvilla eläneen foinikialaisten kauppiaskansan kehittämään kirjaimistoon.
Kreikkalaiset havaitsivat foinikialaisten kirjoituksessa kuitenkin puutteen: muiden seemiläisten kirjoitettujen kielten tapaan foinikialaisissa aakkosissa ei ollut merkkejä vokaaleille. Kreikkalaiset kehittivätkin uuden aakkoston, jossa oli myös vokaaliäänteitä, niin että se sopi paremmin indoeurooppalaiseen kreikan kieleen.
Näin kreikkalaiset loivat ensimmäiset foneettiset aakkoset, joissa jokainen merkki edusti äännettä tavun tai symbolin sijaan.
Muinaisilla kreikkalaisilla oli 24 aakkosta, joista jokainen edusti yhtä äännettä.
Uudet aakkoset helpottivat kirjoittamista
Uusi kirjoitus osoittautui mullistavaksi, vaikka kreikkalaiset olivat aiemminkin kehittäneet erilaisia kirjoitusjärjestelmiä. Ne olivat kuitenkin usein hyvin monimutkaisia, kuten lineaari-B, jossa oli yli 200 merkkiä ja logogrammia. Uudessa kirjaimistossa oli vain 24 merkkiä.
Helpot aakkoset levisivät Eurooppaan kreikkalaisten siirtolaisten mukana 700-luvulla eaa., ja Italiassa niistä kehittyi etruskin kieli. Roomalaiset kehittivät siitä latinalaiset aakkoset, jota käytetään nykyään suurimmassa osassa Eurooppaa.