Battles and Campaigns
Sodankäyntiä Thebassa

Miesparien eliittijoukko löi Spartan

Sparta oli Kreikan johtava sotilasmahti, mutta kaupunkivaltio Theba oli saanut tyranneista tarpeekseen. Thebalaiset kokosivat eliittiyksikön 150 miesparista ja heittivät perinteiset sodankäynnin säännöt romukoppaan.

Antiikin Kreikka koostui itsenäisistä kaupunkivaltioista, jotka kävivät alituista sotaa naapureidensa kanssa. Vuoden 450 eaa. tienoilla valta oli keskittynyt kahdelle vahvalle kaupunkivaltiolle Ateenalle ja Spartalle, jotka pönkittivät asemaansa liittoutumalla pienempien kaupunkivaltioiden kanssa.

Suurvaltojen kannoilla tilaisuuttaan odotti myös kolmas kaupunkivaltio, Theba. Ateenan kanssa 500-luvulta eaa. asti sotinut kaupunki johti Boiotian liittoa, joka koostui yhdestätoista Ateenan pohjoispuolella sijaitsevan Boiotian alueen kaupunkivaltiosta.

Boiotiaa lukuun ottamatta Theban olikin vaikea saada tukea muualta. Kun Persian kuningas Kserkses I oli yrittänyt valloittaa osia Kreikasta vuonna 480 eaa., Theba oli tukenut häntä, ja muualla Kreikassa thebalaiset nähtiin pettureina.

Theban kartta

1: Theba (Boiotian liiton rajat on merkitty punaisella)
2: Ateena
3: Sparta

© HISTORIA

Ateena ja Sparta kukistivat lopulta Kserkseksen yhdessä, mutta niiden liitto ei kestänyt kauaa. Peloponnesolaissodassa vuonna 404 eaa. Sparta löi Ateenan ja nousi Kreikan mahtavimmaksi kaupunkivaltioksi – ja valtaa janonnut Theba kohosi jo toiselle sijalle.

Kreikkalaiset kutsuivat Boiotian aluetta ”sodanjumala Areksen tanssilattiaksi”, sillä alueen tasangot olivat kuin luotuja taistelukentiksi ja myös lähes mahdottomia puolustaa. Pelkkä mahtavan Spartan uhka riittikin pakottamaan Theban ja Boiotian liiton liittoutumaan Spartan kanssa.

Vuonna 385 eaa. Sparta julisti sodan Mantinean kaupunkivaltiota vastaan, ja spartalaisten riveissä taisteli myös Theban sotilaita – heidän joukossaan kaksi yläluokkaista nuorukaista, Pelopidas ja Epameinondas, joista tuli taisteluiden myötä läheiset ystävät. Kun vihollinen yllättäen mursi heidän rintamansa Mantinean piirityksen aikana, miehet luulivat loppunsa jo tulleen.

”Pelopidas haavoittui seitsemästi ja vajosi jalkojensa juuressa maanneiden kuolleiden ystävien ja vihollisten joukkoon.” Plutarkhos Theban sankarista Pelopidaasta teoksessa ”Pelopidaan elämä”, noin 100 eaa.

”Pelopidas haavoittui seitsemästi ja vajosi jalkojensa juuressa maanneiden kuolleiden ystävien ja vihollisten joukkoon”, kreikkalainen kirjailija Plutarkhos kuvailee.

Epameinondas ei luovuttanut vaan ”taisteli epätoivoisesti, sillä hän oli päättänyt ennemmin kuolla kuin jättää Pelopidaan elottoman ruumiin”.

Viime hetkellä Spartan kuningas Agesilaos pelasti pahoin loukkaantuneet miehet – ja katui sittemmin tekoaan syvästi.

Seuraavien viidentoista vuoden aikana ystävykset nimittäin muuttivat Kreikan pysyvästi. Yhdessä he perustivat miespareista koostuneet eliittijoukot, jotka lopulta kukistivat Spartan.

Epameinondas ja Pelopidas taistelevat Spartan puolella

Epameinondas pelasti Pelopidaan hengen, kun thebalaismiehet taistelivat Spartan joukoissa. Kokemus loi heidän välilleen siteen, joka kesti koko elämän.

© Ivy Close Images/Imageselect

Sparta rikkoi sääntöjä

Theban konflikti Spartan kanssa alkoi petoksesta. Kun spartalainen kenraali Phoibidas oli marssittamassa joukkojaan Theban ohi loppukesällä 382 eaa., hänen luokseen saapui kaupungista lähetti.

Tämä kertoi, että eräs vauras spartanmielinen thebalainen halusi avittaa spartalaiset kaupunkiin ja kaapata vallan heidän avullaan. Kaupungin varuskunta ei olisi ongelma, sillä sotilaille oli annettu vapaata viljan jumalattaren Demeterin juhlan kunniaksi ja puolustus oli kaupungin naisten vastuulla.

Phoibidas ei epäröinyt. Vaikka antiikin ajan kirjottamattomat säännöt estivät kreikkalaisjoukkoja yleensä hyökkäämästä pyhäpäivänä, spartalaiset marssivat Thebaan – vastarintaa kohtaamatta.

”Koko Kreikka hämmästyi Spartan toiminnasta ja petturimaisesta vallankaappauksesta.” Plutarkhos, ”Pelopidaan elämä”, noin 100 eaa.

”Koko Kreikka hämmästyi Spartan toiminnasta ja petturimaisesta vallankaappauksesta”, Plutarkhos kirjoittaa.

Seuraavien viikkojen aikana vallankaappaajat perustivat Thebaan harvainvallan spartalaisen mallin mukaan. ”Tyrannit” teloittivat vastustajansa, mutta kolmesataa ehti paeta kaupungista. Heidän joukossaan oli upseeriksi noussut Pelopidas, joka pääsi Ateenaan. Hänen ystävänsä Epameinondas jäi loukkuun Thebaan, mutta ”tyrannit” eivät pitäneet häntä uhkana, joten hän sai pitää henkensä.

Pelopidas vannoi maanpaossa kostoa. Ystävykset pitivät yhteyttä salakuljetettujen kirjeiden avulla, ja vuonna 379 eaa. thebalaiset palasivat kotikaupunkiinsa kaataakseen ”tyrannit”. Thebassa Epameinondas ja joukko salaliittolaisia olivat vastassa valmiina kapinaan.

Theba oli myyttien kaupunki

Theban värikäs historia vilisi myyttejä ja satuhahmoja. Vielä sen jälkeenkin, kun kaupunki oli jo tuhottu, legendat niin lohikäärmeen tappajista kuin viinin jumalasta Dionysoksestakin elivät yhä.

Thebalainen ruukku
© Campana Collection, 1861

Lohikäärmeet häiritsivät rakentamista

Tarun mukaan foinikialainen prinssi Kadmos rakennutti Theban Delfoin oraakkelin neuvon mukaan. Töitä häiritsi lohikäärme, ja se söi kaikki, jotka yrittivät tappaa sen. Jumalatar Athenen avulla prinssi sai tapettua pedon, ja kaupunki valmistui.

Kuninkaan poika Oidipus ja äiti
© Ravenous

Kuninkaan poika nai oman äitinsä

Tarun mukaan Theban kuningas sai ennustuksen, että hänen poikansa Oidipus tulisi tappamaan hänet ja naimaan äitinsä. Kuningas lähetti poikansa vuorille kuolemaan, mutta Oidipus pelastettiin, ja myöhemmin hän surmasi isänsä ja nai äitinsä, koska ei tuntenut heitä.

Zeuksen poika Dionysos
© Uffizi

Viinin jumala oli Theban prinsessan poika

Kreikkalaisen myytin mukaan viinin jumala Dionysos oli Zeuksen ja Theban prinsessa Semelen poika. Dionysosta juhlittiin suurin menoin kaikkialla antiikin Kreikassa, ja orgioissa osallistujat joivat itsensä tolkuttomaan humalaan hänen kunniakseen.

Thebalainen Herakles
© Marie-Lan Nguyen

Sankari tappoi paljain käsin

Thebalainen puolijumala, Zeuksen poika Herakles, osoitti valtavat voimansa jo pienokaisena. Kun käärmeet ryömivät Herakleen kehtoon, hän kuristi ne paljain käsin. Hänestä tuli sittemmin suuri sankari, joka tunnetaan myös nimellä Herkules.

Drag show hämäsi vihollista

Portinvartijat eivät aavistaneet mitään, kun kapinalliset saapuivat Thebaan esittäen maatyöläisiä, jotka olivat palaamassa kotiin töistään.

Epameinondas syleili Pelopidasta ja kertoi, että ”tyrannit” olivat juomingeissa. Miehet pukivat erään salaliittolaisen luona ylleen naisten vaatteet ja panivat männynoksista sidotut seppeleet päähänsä.

Pääkoriste peitti miesten kasvot ja sai heidät näyttämään kevytkenkäisiltä naisilta. Juopuneet tyrannit riemastuivat nähdessään ”naiset” – mutta hymyt hyytyivät nopeasti.

”He vetivät miekkansa esiin ja juoksivat kohti pitopöytiä. Osa vieraista teki vastarintaa ja yritti puolustautua, mutta kaikki olivat niin juovuksissa, että heidät oli helppo selättää”, Plutarkhos kertoo.

Oligarkkeja murhataan Thebassa

Tyrannit murhattiin brutaalisti Thebassa kun he olivat hallinneet vasta kolme vuotta.

© The Stapleton Collection/Bridgeman Images

Kaupunkilaiset kuulivat kapinasta ja ryntäsivät pajoihin hakemaan miekkoja ja keihäitä. Alivoimaisten spartalaisten puolustus murtui seuraavana päivänä, ja varuskunta antautui.

Sota Spartaa vastaan oli nyt totista totta. Boiotian liitto kokosi armeijan, mutta heiltä puuttui jalkaväen yksikkö, josta olisi ollut vastusta Spartan koulutetuille ja kurinalaisille sotilaille. Ratkaisuksi keksittiin homopareista koostuva yksikkö, jonka sotilaiden oletettiin olevan erityisen rohkeita taisteluissa, koska he olisivat valmiita vaikka kuolemaan kumppaninsa puolesta.

”Kuka jättäisi tai pettäisi rakastettunsa tämän kohtalon hetkillä?” kuten filosofi Platon kirjoitti teoksessaan Pidot noin vuonna 370 eaa.

Theban pyhän joukon sotilaita

Toisin kuin Kreikassa yleensä, pyhän joukon miesparit eivät välttämättä koostuneet vanhemmasta miehestä ja nuorukaisesta.

© Pinkpasty

Pyhä rakastavaisten joukko

Miesten homoseksuaaliset suhteet olivat varsin tavallisia Kreikan kaupunkivaltioissa, ja uuteen yksikköön valikoitiin 150 hyvässä fyysisessä kunnossa olevaa paria. Miehet saivat intensiivisen koulutuksen, johon kuului muun muassa painia.

Parit harjoittelivat myös laulua, tanssia ja runonlausuntaa, sillä thebalaisten mielestä sotilaan tuli olla vahva hengeltäänkin. Yksikkö nimettiin Theban pyhäksi joukoksi, sillä miesten katsottiin olevan rakkaudenjumala Eroksen suojeluksessa.

Boiotian liitto antoi yksikön Pelopidaan ja Epameinondasin johdettavaksi, ja pyhä joukko kärjessään liiton armeija sai kolmessa vuodessa hävitettyä Spartan linnoitukset lähes kaikista Boiotian kaupungeista. Spartalaiset kostivat tekemällä tuhoa alueella, mutta ratkaiseva taistelu jäi käymättä.

Vuonna 375 eaa. spartalaisten hallussa oli enää vain Orkhomenoksen kaupunki. Pelopidas marssi pyhän joukon ja kahdensadan ratsuväen sotilaan kanssa kaupunkia kohti, ja joukko kulki Tegyran kaupungin läheisen laakson läpi kulkevaa reittiä. Yhtäkkiä he näkivät kauempana laaksossa Spartan armeijan 1 200 miehen joukot.

Paniikki alkoi levitä thebalaisten riveissä, kun he näkivät edessään vihollisen ylivoimaisen armeijan. Plutarkhoksen mukaan eräs sotilas ryntäsi Pelopidaan luo ja huusi:

”Olemme joutuneet vihollisen käsiin!”

Tämä vastasi kylmän viileästi: ”Mikset ajattele, että he ovat joutuneet meidän käsiimme?”

Pelopidas johti pyhää joukkoa taistelussa

Pelopidas taisteli usein pyhän joukon kärkijoukoissa.

© Cassell’s Illustrated Universal History

Pelopidas asettui joukon kärkeen ja määräsi sotilaat tavallista tiiviimpään muodostelmaan. Hän lähetti muodostelman suoraan kohti Spartan kahden kenraalin asemia, ja korviahuumaavan jylyn saattelemana joukko syöksyi päin spartalaisten kilpimuuria taistellen ankarasti. Ratsujoukot pitivät samalla huolen Theban eliittijoukkojen sivustasta.

Pelopidas pyrki määrätietoisesti raivaamaan Spartan kenraalit pois pelistä, ja hänen taktiikkansa toimi. Pyhä joukko osoitti olevansa täysin tasaveroinen spartalaisten kanssa, ja kun näiden kenraalit olivat kaatuneet, Spartan pelätyt eliittisoturit pakenivat.

”Hän komensi pyhää joukkoa ja hyökkäsi ensin, mikä oli syynä voittoon”, kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kirjoitti 100-luvulla eaa.

Ensi kertaa historiassa alivoimainen armeija oli lyönyt spartalaiset. Tegyran voiton myötä Thebasta muodostui nyt Spartalle vakava uhka.

Thebalaista taidetta

Theba oli Kreikan ensimmäisiä kaupunkivaltioita, ja siellä tuotettiin runsaasti taidetta jo 700-luvulta eaa. alkaen.

© Jastrow (2005)

Uusi taktiikka toi voiton

Theban voitto silti vain lisäsi levottomuutta Boiotiassa. Vuosien sotiminen oli kuihduttanut niin maatalouden kuin kaupankin, ja Kreikasta oli tullut altis ulkovaltioiden hyökkäyksille. Vuonna 371 eaa Spartan, Ateenan ja Theban johtajien oli aloitettava keskinäiset rauhanneuvottelut.

Epameinondas vaati Spartan valloittamien kaupunkien vapauttamista, sillä hän katsoi valtion vahvistuneen ”muiden valtioiden kärsimyksen kustannuksella”. Spartan kuningas raivostui.

”Agesilaos säntäsi tuolistaan ja käski vihoissaan Epameinondasta sanomaan, pitäisikö Boiotian kaupunkien olla Thebastakin itsenäisiä,” Plutarkhos kirjoittaa.

Kiista yltyi tappeluksi, ja Epameinondas yritti heittää kuninkaan salista, mutta muut pääsivät väliin. Neuvottelu päättyi, ja Agesilaos määräsi hallitsijakumppaninsa, kuningas Kleombrotos I:n Boiotiaan 10 000 sotilaan ja 1 000 ratsukon kanssa. Oli ratkaisevan taistelun aika.

Leuktran kaupungissa, kymmenen kilometriä Thebasta, Epameinondas oli valmiina noin 7 000 hopliitin eli jalkaväen sotilaan, 500 ratsukon ja Pelopidaan johtaman pyhän joukon kanssa.

Theballa oli vastassaan ylivoimainen Sparta

Theba ja Boiotian liitto
© Ward

Theba ja Boiotian liitto

  • Ylipäällikkö: Kenraali Epameinondas
  • Eliittijoukot: 300 (johtajana Pelopidas)
  • Hopliitit: Noin 6 000–7 000 miestä
  • Ratsuväki: 500
  • Miestappiot: Noin 300
Sparta ja peloponnesolaisten liitto
© Louvre Museum

Sparta ja peloponnesolaisten liitto

  • Ylipäällikkö: Kuningas Kleombrotos
  • Eliittijoukot: 700 spartalaista (+ kuninkaan henkivartioston 300 miestä)
  • Hopliitit: Noin 10 000 miestä
  • Ratsuväki: 1 000
  • Miestappiot: 1 000–4 000

Spartan valtava armeija lähti ääneti marssimaan kohti thebalaisia. Hiljainen marssi oli spartalaisten taktiikka, jolla pyrittiin pelästyttämään vihollinen, ja se oli monien muiden Spartan sotataktiikoiden tapaan ollut käytössä jo yli sata vuotta. Spartalaiset etenivät leveänä muodostelmana, joka oli noin 12 riviä syvä, kuten hopliittihyökkäyksissä oli tapana.

Juuri tätä Epameinondas oli odottanutkin. Tegyran voiton innoittamana hän vahvisti joukkojensa vasemman sivustan 50 rivin syvyiseksi. Sivustaa johti Pelopidas pyhän joukon kanssa. He hyökkäsivät suoraan spartalaisten vahvaan vasempaan sivustaan, kohti kuningas Kleombrotosta ja hänen henkivartiostoaan, joka koostui Spartan parhaista sotilaista.

”Antakaa minulle vielä yksi askel, niin voitto on kotona!” Pelopidas miehilleen Leuktran taistelussa

Theban tiivis muodostelma painosti spartalaisia. Samalla loput Spartan armeijasta marssivat kohti Theban heikompia hopliittimuodostelmia. Tavanomaisesta taktiikasta poiketen Theban joukot alkoivatkin perääntyä.

Kun valtaosa Spartan armeijasta keskittyi saamaan taistelun käyntiin, Spartan kuninkaan suojaus heikkeni. Pyhä joukko taisteli tasaväkisesti Spartan eliittisotureiden kanssa, ja Sparta joutui yhä ahtaammalle.

”Antakaa minulle vielä yksi askel, niin voitto on kotona!” Pelopidas karjui miehilleen kreikkalaisen sotahistorioitsija Polyainoksen mukaan.

Lopulta spartalaisten rivit murtuivat, kuningas Kleombrotos tapettiin ja hänen sotilaansa pakenivat. Mahtava soturivaltio oli kaadettu.

Thebalaisille pystytetty monumentti

Leuktran voiton jälkeen vuonna 371 eaa. thebalaiset pystyttivät tropaionin eli monumentin, johon nostettiin kaatuneiden rintasuojat ja kypärät. Monumentin alaosa on sittemmin restauroitu.

© George E. Koronaios

Sparta voitettiin hylkäämällä sodankäynnin säännöt

Sparta piti itseään voittamattomana

Sparta ei ollut hävinnyt merkittäviä maataisteluita yli 150 vuoteen, eikä soturivaltiossa nähty näin mitään syytä muuttaa aiemmin toimineita taktiikkoja Leuktrankaan taistelussa vuonna 371 eaa.

Shutterstock, Lasse Alexander Lund-Andersen

Ratsuväki hyökkäsi

Taistelun alussa Theban ja Spartan ratsuväki kävivät lähitaisteluun. Theba voitti, ja Spartan ratsuväki sekoitti paetessaan oman jalkaväkensä rivit. Tämä aiheutti sekaannusta ja viivästytti spartalaisten etenemistä.

Shutterstock, Lasse Alexander Lund-Andersen

Pyhä joukko etenee

Pyhä joukko marssi tiiviin falangin kärjessä kohti Spartan kuningasta Kleombrotosta ja hänen parhaita sotilaitaan. Thebalaisten 50 riviä syvä muodostelma sai painostettua spartalaiset perääntymään.

Shutterstock, Lasse Alexander Lund-Andersen

Perääntyminen hämäsi vihollista

Spartan oikea sivusta hyökkäsi, mutta Theban sotilaat vetäytyivät taaksepäin houkutellakseen spartalaisia yhä edemmäs. Temppu toimi. Spartalaiset joutuivat hajalleen, ja joukkojen iskuvoima heikkeni.

Shutterstock, Lasse Alexander Lund-Andersen

Spartan kuningas kaatui

Pyhä joukko ja syvä falangi mursivat spartalaisten rivit. Kuningas Kleombrotos ja koko hänen henkivartiostonsa sekä useita satoja Spartan sotilaita tapettiin. Spartan oikea sivusta oli hajotettu.

Shutterstock, Lasse Alexander Lund-Andersen

Romahdus johti pakoon

Kuninkaan kuoltua Spartan joukoilla ei ollut enää ylipäällikköä. Armeija aloitti vetäytymisen, joka muuttui silkaksi paoksi. Theban jalkaväki tappoi useita pakenijoita.

Shutterstock, Lasse Alexander Lund-Andersen

Taktinen nero mursi eliittijoukot

Tuhansia spartalaissotilaita oli kuollut tai haavoittunut, ja maa oli puolustuskyvytön, kun Boiotian sotilaat hyökkäsivät vuonna 370 eaa. Peloponnesokselle ja vapauttivat lukuisia orjia. Kun maataloudelta puuttui orjatyövoimaa, Sparta ajautui luhistumisen partaalle.

Theba oli nyt Kreikan suurvalta, mutta sen ylle alkoi kertyä synkkiä pilviä. Vuonna 364 eaa. Pelopidas määrättiin pienen armeijan kanssa kaatamaan Thessalian tyranni Aleksanteri. Pelopidas menetti kuitenkin malttinsa ja haastoi Aleksanterin kaksintaisteluun, jolloin tyrannin henkivartijat tappoivat hänet. Päällikkönsä menetyksestä raivostunut pyhä joukko tuhosi Aleksanterin armeijan.

”Maa peittyi kuolleisiin”, Plutarkhos kuvaili.

Epameinondas kuoli kaksi vuotta myöhemmin uudessa sodassa, jossa Sparta ja Ateena olivat liittoutuneet Thebaa vastaan. Sota päättyi vailla ratkaisua ja jätti Kreikkaan valtatyhjiön, jota yksikään kaupunkivaltio ei pystynyt yksin täyttämään.

Epameinondasin kuolema

Epameinondasin kuoltua Theba oli menettänyt kaksi maan voitosta toiseen johtanutta kenraalia.

© Royal Collection

Valtatyhjiö teki Kreikasta vuonna 338 eaa. helpon kohteen Makedonian kuninkaalle Filippos II:lle. Kreikkalaisten hätäisesti kokoamasta liittoarmeijasta ei ollut vastusta Filippoksen 18-vuotiaalle pojalle, sodankäynnin nerolle Aleksanteri Suurelle.. Pyhän joukon 300 miestä saarrettiin, ja heidän taisteltuaan viimeiseen mieheen liittoarmeijan rivit hajoitettiin.

Kun Filippos näki taistelun jälkeen legendaarisen joukon kasaan viskotut ruumiit, hän alkoi itkeä heidän traagista kohtaloaan.

”Kuolema jokaiselle, joka väittää näiden miesten tehneen jotain sopimatonta!”, hän parahti. Näin hän tuomitsi ne spartalaiset, jotka olivat kritisoineet joukkoa homoseksuaalisen rakkauden vuoksi.

Filippos salli thebalaisten haudata ruumiit joukkohautaan ja pystyttää joukon muistomerkiksi kivisen leijonapatsaan. Theban lyhyt aika mahtivaltiona oli lopullisesti ohi.

Theban pyhän joukon kunniaksi pystytetty leijonapatsas

Theban pyhän joukon kunniaksi pystytettiin suuri leijonapatsas, kun Aleksanteri Suuri oli tuhonnut eliittijoukon. Patsaan alta on löydetty 254 luurankoa, ja sen arvellaan olevan pystytetty joukon haudalle.

© Hercules Milas/Imageselect

Suurvalta jyrättiin maan tasalle