Lista: Antiikin kekseliäimmät aseet

Kapinallinen kiinalainen talonpoikaisarmeija kukistettiin vuonna 190 kalkkijauholla.

Sotilaat puhalsivat hevosvetoisista vaunuista suurilla palkeilla hienoa tomua taistelukentälle. Kalkki ei ole sinänsä vaarallista, mutta se ärsyttää elimistön limakalvoja, joten talonpojat joutuivat pian luikkimaan pakoon köhien ja silmät vettä vuotaen.

Myös Bysantissa käytettiin usein kalkkia taistelussa. Sotilaat täyttivät saviruukkuja kalkilla ja heittivät niitä vihollisten päälle, jolloin vihollinen sokaistui ja oli sen jälkeen helppo voittaa.

Teho: 3/5

Vuonna 590 eaa. joukko kreikkalaisia kaupunkivaltioita piiritti vahvasti linnoitetun Kirrhan kaupungin Kreikan keskiosissa.

Hyökkääjät saastuttivat kaupungin juomaveden jouluruusulla, joka aiheuttaa muun muassa ärhäkkää ripulia.

Kun asukkaat makasivat voipuneina sairasvuoteillaan, kaupunki oli helppo vallata. Isku tunnetaan historian ensimmäisenä siviileihin kohdistuneena myrkkyiskuna.

Teho: 3/5

Tarttuvia tauteja käytettiin vihollista vastaan ilmeisesti jo heettien valtakaudella Anatoliassa 1500–1200-luvuilla eaa.

Ensimmäinen kirjallisesti hyvin kuvattu isku tapahtui silti vasta vuonna 1346, kun mongolit ampuivat suurilla heittokoneilla ruttoon kuolleiden ruumiita Mustanmeren rannalla sijaitsevaan Kaffan kaupunkiin.

Rutto tarttui kaupungin asukkaisiin, joiden oli pian pakko antautua.

Teho: 5/5

Karthagolainen sotapäällikkö Hannibal oli pahasti alakynnessä, kun hänen laivastonsa otti yhteen kreikkalaisen Pergamonin kaupunki­valtion kanssa vuonna 184 eaa.

Paikatakseen miehistö- ja kalusto­vajetta Hannibal oli komentanut miehensä keräämään myrkky­käärmeitä ennen meritaistelua.

Kohtalokkaat luikertelijat pantiin saviruukkuihin, jotka lastattiin laivoihin. Historioitsijat ovat kuvailleet, kuinka sotilaat sitten heittivät saviruukkuja kreikkalaisten laivoihin.

Ensin kreikkalaiset vain nauroivat halveksuvasti, mutta kun käärmeet luikertelivat särkyneistä ruukuista, syntyi paniikki, jonka turvin Hannibal tuhosi vihollisen alukset.

Teho: 4/5

Roomalaiset toivat sota­retkiltään Englannista pelkoa herättäviä mastiffeja, joita käytettiin alkuun metsäs­tyksessä ja sittemmin myös sodassa.

Ne olivat niin isoja ja vahvoja, että ne saattoivat ”murtaa mahtavien härkien niskat”, kuten roomalainen runoilija Claudius Claudianus kirjoitti.

Sotakoiria koulutettiin kovalla kädellä pennusta asti, minkä ansiosta niistä tuli pelottomia ja verenhimoisia.

Ennen taistelun alkua koirat suojattiin usein haarniskoin ja monille pantiin terävin piikein varustetut kaulapannat.

Roomalaiset perustivat jopa pelkästään koirista koostuvia yksiköitä hyökkäämään vihollisen kimppuun. Yleinen taktiikka oli lähettää taistelun aluksi näitä koirayksiköitä saattamaan vihol­lisen linjat epäjärjestykseen. Vahvoilla leuoillaan koirat saattoivat murskata luita, ja roomalainen historioitsija Plinius vanhempi on kertonut, ettei­vät koirat pelänneet edes vihollisen miekkoja.

Koirahyökkäyksen jälkeen legioonalaisten oli helppo murtaa vihollisen sekasortoon joutunut puolustus.

Myös Persian kuninkaan Kambyses II:n on kerrottu hyödyntäneen koiria hyökkäyksessään Egyptiä vastaan vuonna 525 eaa., ja kun kreikkalaiset olivat vuonna 490 eaa. lyöneet persialaiset Marathonin taistelussa, ainakin yksi koira sai jälkikäteen mitalin rohkeudestaan ja ansioistaan taistelussa.

Teho: 2/5

Vuonna 229 eaa. nykyisessä Espanjassa yritettiin pysäyttää Karthagon armeijaa.

Härkävankkureita täytettiin palon­aroilla aineilla, minkä jälkeen vaunut sytytettiin tuleen ja pelosta villit härät ohjattiin juoksemaan palavine vaunuineen Karthagon joukkoja päin.

Palavien eläinten lähettäminen vihollisen joukkoihin oli antiikin aikana yleistä. Sekä arabialaiset että kiinalaiset sotataidon oppaat neuvoivat voitelemaan lintuja palavilla aineilla ja sytyttämään niiden avulla vihollisen telttoja.

Intialainen kirjailija ja sotastrategi Kautilya puolestaan neuvoi lähettämään vihollisen luo kissoja ja apinoita, joiden selkään oli sidottu palavia paket­teja.

Useimmissa oppaissa ei paneuduttu siihen, miten eläimet saatiin liikkumaan nimenomaan vihollisen suuntaan, mutta Kautilya ymmärsi ongelman.

Hän neuvoi käyttämään lintuja, joiden pesä sijaitsi vihollis­linjojen takana, jotta linnut varmasti lentäisivät haluttuun suuntaan.

Teho: 2/5

Kun Rooman armeija vuosina 198–199 eteni kohti Hatran kaupunkia, kaupungin puolustajat valmistautuivat kohtaamiseen keräämällä skorpioneja ja muita myrkyllisiä pikkueläimiä sinetöi­täviin saviruukkuihin.

Kun vihollinen saapui kaupungin muureille, Hatrasta paiskottiin ruukkupommeja roomalaisten niskaan. Se toimi, ja roomalaiset lopettivat kaupungin piirityksen jo 20 päivän kuluttua.

Teho: 3/5

Kun roomalainen sotapäällikkö Pompeius noin vuonna 65 eaa. marssi nykyisen Turkin halki, hänen miehensä nauttivat matkan varrelta löytyneistä mehiläispesistä hunajaa.

He eivät tienneet, että paikallinen heimo oli tarkoituksella tuonut pesät reitille myrkylliseksi ansaksi.

Osassa Turkkia mehiläiset tekevät hunajaa tietyn alppiruusulajin kukkien medestä, joka on vaaratonta mehiläisille mutta tappavan myrkyllistä ihmisille. Muutaman tunnin kuluttua makean herkun nauttimisesta sotilaat alkoivat oksennella ja ripuloida.

Teho: 5/5

Savu oli tehokas ja yleinen ase tilanteissa, joissa piirittäjät yrittivät tunkeutua kaupunkiin puolustus­muurin alle kaivettuja tunneleita pitkin: puolustajat vain sytyttivät nuotioita ja ohjasivat savun vihollisen tunneleihin.

Taktiikkaa käytettiin muun muassa kreikkalaisen Ambrakian kaupungin yrittäessä puolustautua roomalaisia vastaan vuonna 189 eaa.

Asukkaat heittivät nuotioon kananhöyheniä, joista syntyy erittäin epämiellyttävää savua, jolloin köhivät roomalaiset pakenivat pian tunneleista.

Vuonna 74 eaa. roomalainen Lucullus kulki Mesopotamian halki ja valloitti Mustanmeren rantojen kaupunkeja.

Osa taisteluista käytiin silloinkin maan alla, mutta siellä puolustajat laskivatkin tunneleihin roomalaisten kimppuun karhuja ja mehiläisparvia.

Teho: 4/5