Moni nykyihminen haluaisi hypätä pois ”oravanpyörästä” eli heittää hyvästit stressaavalle työelämälle. Antiikin Roomassa monien työtä oli kirjaimellisesti tarpoa suuressa juoksupyörässä, jota ilman roomalaiset eivät olisi pystyneet rakentamaan vaikuttavia rakennuksia eri puolille Eurooppaa.
Roomalaisia on usein moitittu luovuuden puutteesta, mutta he osasivat hyödyntää valloittamiensa kansojen keksintöjä taitavasti.
Hyvä esimerkki siitä on nosturi, jonka kreikkalaiset olivat keksineet jo kauan ennen kuin Roomasta tuli mahtava imperiumi.
Kreikkalaisten nosturi perustui vinssiin, jolla voitiin siirrellä suuria kivenlohkareita. Neljä miestä pystyi nostamaan laitteella kolmen tonnin taakan.
Roomalaiset keksivät korvata vinssin suurella juoksupyörällä.
Jopa kolmasosa Rooman valtakunnan asukkaista oli orjia, joista monet raatoivat rakennustyömailla.
Suuren halkaisijansa vuoksi pyörä synnytti paljon suuremman mekaanisen voiman, minkä ansiosta kaksi miestä pystyi nostamaan sillä peräti kuuden tonnin taakan. Parannus oli merkittävä.
Sokeat orjat tarpoivat juoksupyörässä
Muinaisessa Egyptissä tarvittiin 50 miestä siirtämään 2,5 tonnin painoista kivenlohkaretta. Juoksupyörällisellä nostolaitteella eli polypastonilla kaksi miestä pystyi nostamaan yli kaksinkertaisen taakan.
Teknisestä harppauksesta huolimatta juoksupyörässä tarpominen oli raskasta ja vaarallista, minkä vuoksi roomalaiset jättivät sen orjien tehtäväksi.
Polypastonit hajosivat usein, ja koska ne pystytettiin usein muurien, satamalaiturien tai kallionjyrkänteen viereen, ne veivät kaatuessaan usein niissä raatavat miehet mukanaan. Juoksupyöriä pyörittivätkin usein sokeat orjat, jotka eivät nähneet miten vaarallista työ oli.
Polypastoneita käytettiin noin 230-luvulta eaa. 400-luvulle jaa. Rooman valtakunnan romahtamiseen saakka. Tekniikka löydettiin uudelleen keskiajalla, jolloin juoksupyöränosturien avulla rakennettiin Euroopan katedraaleja.