Muinaisilla kreikkalaisilla ei ollut samanlaista käsitystä seksuaalisuudesta ja sukupuolesta kuin meillä nykyään.
Heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden kaltaisia käsitteitä ei tuolloin ollut olemassa, joten kreikkalaisilla ei ollut käsitystä seksuaali-identiteetistä nykyaikaisessa mielessä.
Sen sijaan kreikkalaisten rooli yhdynnän aikana määriteltiin sen mukaan, oliko osallistuja aktiivinen vai passiivinen.
Aktiivisen, tunkeutuvan osapuolen rooli kuului aikuisille miehille, ja se liittyi korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan, kun taas passiivinen, vastaanottava osapuoli saattoi olla nainen tai jopa nuori mies, joka ei ollut vielä saavuttanut täysi-ikäisyyttä.
Ateenassa ja muissa kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa, joihin Ateenan vaikutus ulottui, parikymppisten useimmiten aikuisten miesten ja teini-ikäisten poikien välinen seksi oli sosiaalisesti hyväksyttävää ja sillä katsottiin olevan kasvatuksellinen tarkoitus.
Ilmiötä kutsuttiin pederastiaksi, ja sen tarkoituksena oli, että aikuinen otti nuoren pojan siipiensä suojaan ja opasti, suojeli ja kasvatti häntä esimerkiksi filosofian ja taiteen aloilla.
Tähän mentorointisuhteeseen sisältyi usein rakkautta ja seksiä. Se kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. Kun aikuinen lähestyi kolmenkymmenen vuoden ikää, hänen odotettiin menevän naimisiin, jotta hän voisi saada lapsia.
Nuorempi kumppani taas oli varttunut aikuiseksi. Tavallista olikin, että hän harrasti vuorostaan pederastiaa toisen nuoren pojan kanssa, mutta tällä kertaa aktiivisena ja hallitsevana kumppanina.
Homoseksuaaliset suhteet olivat yleisiä kreikkalaisessa mytologiassa. Tässä on spartalainen legendaarinen sankari Hyakinthos, jota rakastivat muun muassa auringonjumala Apollo ja länsituuli Zephyros.
”Rumista ruminta"
Vaikka aikuisten miesten ja nuorten teinipoikien välinen seksi oli kreikkalaisille yleisesti hyväksyttävää, aikuisten miesten välistä seksiä pidettiin sopimattomana ja tuomittavana.
Filosofi Platonin (n. 427–347 eaa.) mukaan miesten seksi oli "täysin epäpyhää, jumalille kauhistuttavaa ja rumista ruminta".
Raskainta oli kreikkalaisten sosiaalinen leimaaminen, joka kohdistui suhteen passiiviseen mieheen. Kreikkalaisten mukaan tämä oli naisellisessa ja yhteiskunnallisesti alhaisessa syvästi halventavassa asemassa.
Myöskään vanhemmat miehet, jotka eivät koskaan menneet naimisiin vaan jatkoivat nuorten poikien jahtaamista, eivät päässeet vähällä. Heitä pilkattiin esimerkiksi kreikkalaisissa näytelmissä.
Kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa oli erilaisia näkemyksiä homoseksuaalisuudesta
Athen
Ateenassa homoseksuaaliset suhteet hyväksyttiin yleisesti pederastian eli aikuisten miesten ja nuorten poikien välisen mentorointisuhteen puitteissa. Ateenassa homoseksuaalisuutta ei pidetty ristiriitaisena heteroseksuaalisen avioliiton kanssa, ja jotkut naimisissa olevat miehet harrastivat miesten välistä seksiä avioliittonsa ohella.
Sparta
Rajallisten lähteiden vuoksi jotkut historioitsijat uskovat, että Spartan soturikulttuuri ei harjoittanut homoseksuaalisuutta yhtä paljon kuin muissa kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa. Kun spartalainen mies meni naimisiin, morsiamen hiukset leikattiin kuitenkin lyhyiksi ja morsian pukeutui hääyönä miesten vaatteisiin – mahdollisesti helpottamaan siirtymistä homoseksuaalisesta suhteesta heteroseksuaaliseen.
Theba
Theban armeijaan perustettiin erityinen homomiespareista koostuva eliittiyksikkö nimeltä Pyhä joukko. Ajatuksena oli, että toisiaan rakastavat miehet taistelisivat entistä kiivaammin puolustaakseen toisiaan. Historioitsija Herodotoksen mukaan homosotureita pidettiin Theban asukkaista ”tärkeimpinä ja hienoimpina".