Kaksi pientä venettä kuljetti kreikkalaisia sienensukeltajia kotiin syksyllä 1900. He olivat viettäneet kuusi kuukautta Tunisian rannikolla, ja veneet olivat täynnä miesten merenpohjasta sukeltamia pesusieniä.
Kreikan mantereen eteläkärjessä pauhasi voimakas syysmyrsky. Veneet ajautuivat pois kurssistaan, mutta kapteeni sai ohjattua joukon suojaan pienen Antikythera-nimisen kalliosaaren taakse.
Miesten odottaessa myrskyn laantumista kapteeni päätti etsiä lisää sieniä. Hän heitti ankkurin lähelle terävää kallioluotoa ja lähetti kokeneimman miehensä alas. Pian sukeltaja jo nyki köyttä merkiksi siitä, että haluaa ylös.
Antikytheran terävät kalliot tekivät saaren rantavesistä antiikin kreikkalaisille vaarallisia.
Pintaan palattuaan sukeltaja kertoi kiihtyneellä äänellä, ettei ollut löytänyt sieniä mutta että 60 metrin syvyydessä makasi laivanhylky ja kasa patsaita. Miehet sukelsivat uudelleen syvyyksiin ja toivat sieltä mukanaan pronssipatsaan käsivarren. Sään tyynnyttyä veneet suuntasivat kohti Ateenaa.
Aarteet vietiin ulkomaille
1900-luvulle saakka lähes kaikki Kreikasta löydetyt muinaisesineet olivat päätyneet museoihin maan ulkopuolelle. Useimmat kaivaukset olivat olleet vuosia ulkomaisten arkeologien johtamia, ja he olivat vieneet löytönsä mukanaan.
Kreikan johtajat kuitenkin painottivat maan maineikkaan historian merkitystä kansalliselle ylpeydelle.
Muinaiset tähtitieteilijät keksivät monenlaisia apuvälineitä tähtien aseman määrittämiseen.
Niinpä viranomaiset kiinnostuivat välittömästi sienensukeltajien tuodessa heidän nähtäväkseen merestä löytämänsä pronssisen käsivarren. Kulttuuriministeri palkkasi heti kapteenin miehistöineen nostamaan aarteet.
Seuraavien kymmenen kuukauden aikana merestä Antikytheran edustalta nostettiin arvokas patsas toisensa jälkeen. Lisäksi hylystä löytyi amforia, saviastioita ja koruja. Lopulta, kun kaikki arvokkaana pidetty oli löydetty ja nostettu, sukeltajat toivat pintaan muodottoman, kenkälaatikon kokoisen metallimurikan.
Tutkijoiden heittäydyttyä innokkaasti tutkimaan patsaita metallikappale unohdettiin arkeologisen museon takapihalle.
Murikasta paljastui hammaspyöriä
Kuukausia myöhemmin museon työn-tekijä huomasi sattumalta, että kappale oli kuivuessaan lohkeillut osiin. Hän raaputti varovasti kappaleiden pintakerrosta, jolloin esiin tuli koukeroisia kaiverruksia.
Lisäksi kappaleissa oli selvästi näkyvissä hammasrattaita Museon edustajat tutkivat kappaleet ja päättelivät niiden kuuluneen antiikkiseen koneistoon, jonka käyttötarkoitusta he eivät kuitenkaan osanneet määritellä.
Ensimmäisen teorian esitti Perikles Rediadis vuonna 1910. Hän oli vanhojen rahakaiverrusten asiantuntija ja tulkitsi kappaleen kaiverrukset niin, että kyseessä oli tähtien korkeutta mittaava laite. Hän uskoi laitteen olleen osa uponneen laivan navigointijärjestelmää.
Arvoituksellinen laite alkoi herättää myös kansainvälistä kiinnostusta, ja seuraavan arvion sen alkuperästä esitti saksalainen Albert Rehm. Hän löysi yhdestä kappaleesta antiikin Kreikan yhtä kuukautta tarkoittavan sanan panchem, minkä perusteella hän arveli hammasrattaiden olleen osa laitetta, joka osoitti planeettojen aseman vuoden eri aikoina.
Osa koneiston kaiverruksista toimi laitteen käyttöohjeena.
Rediadis vastusti raivokkaasti Rehmin päätelmää, ja tutkijat ajautuivat keskenään julkiseen kiistaan. Vuosien kuluessa myös muut tutkijat esittivät omia teorioitaan. Vuonna 1953 brittiläinen fyysikko ja tiedehistorioitsija Derek de Solla Price pääsi tutkimaan laitteen jäännöksiä.
Price oli vakuuttunut, että vastaus löytyisi hammasrattaiden hampaiden määrästä ja rattaiden sijoittelusta toisiinsa nähden. Hän uskoi, että laitteen mekanismi oli monimutkaisempi kuin tuolloin uskottiin.
Pricen mukaan koneiston ainutlaatuisuutta voisi verrata siihen, että ”Tutankhamenin haudasta olisi löytynyt rappeutuneita mutta selvästi tunnistettavia polttomoottorin osia”, kuten hän vuonna 1957 haltioituneena kirjoitti.
Kuvaukset paljastivat lisää
Price tiesi, että muinaiset kreikkalaiset tunsivat hammaspyörät ja vaihteistot. Esimerkiksi tähtitieteilijä ja keksijä Arkhimedes oli tutkinut hammaspyörien periaatteita jo 300-luvulla eaa.
Hänen rakennelmansa perustuivat kuitenkin vain parin hammasrattaan yhteistoimintaan. Antikytheran kone, joksi merkillistä metallinkappaletta oli alettu kutsua, vaikutti huomattavasti kehittyneemmältä. Price ei kuitenkaan pystynyt löytämään vahvistusta teorialleen vain kappaleen pintaa tutkimalla.
Vuonna 1971 Price kuvasi kreikkalaisen fyysikon Charalambos Karakaloksen kanssa kappaletta röntgen- ja gammasäteillä. Kuvissa koneen sisällä näkyi useita hammasrattaita, ja Price rakensi niiden perusteella rekonstruktion Antikytheran koneesta.
(1.) Edestä. (2.) Takaa.
Koneen toiminnot.:
- Toimi kalenterina
- Laski Auringon ja kuun aseman
- Laski taivaankappaleiden ratoja
- Näytti Kuun vaiheet
- Ennusti Kuun- ja Auringonpimennykset
- Laski esim. Olympian kisojen oikean ajankohdan
Tutkijat uskovat vähitellen saaneensa melko tarkan käsityksen siitä, miltä Antikytheran kone näytti ja miten se toimi.
Konetta säilytettiin kenkälaatikon kokoisessa puisessa laatikossa, ja se koostui hammasrattaista ja tauluista, joihin oli kaiverrettu kreikankielistä tekstiä. Tauluja oli kolme, yksi edessä ja kaksi takana. Edessä olevassa taulussa oli kaksi kehää, joilla oli yhteinen napa.
Taulussa oli osoitin, joka voitiin asettaa näyttämään jotakin uloimpaan kehään merkityn egyptiläisen kalenterivuoden 365 päivästä. Tällöin hammasrattaat liikuttivat kahta muuta osoitinta, jotka kertoivat Auringon ja Kuun aseman valittuna päivänä. Sisin kehä näytti tähtikuvioiden asennon.
Myös taustan osoittimia liikuteltiin hammaspyörillä. Ylin taulu näytti ns. Metonin jakson. Kreikkalaiset mittasivat aikaa aurinkovuotena (Maan kiertoaika Auringon ympäri) ja kuuvuotena (Kuun kiertoaika Maan ympäri).
Tähtitieteilijä Meton keksi vuonna 432 eaa., että 19 aurinkovuotta vastasi 235 kuuvuotta, ja Antikytheran kone osoitti meneillään olevan ajankohdan.
Alempi taulu osoitti Saros-jaksoa, ja sillä voitiin laskea Auringon ja Kuun sijainti toisiinsa nähden ja ennustaa esimerkiksi auringon- ja kuunpimennyksiä.
Pricen mukaan mekanismissa oli ainakin 30 toisiinsa vaikuttavaa hammasratasta. Se osoitti hänen mielestään selvästi, että koneisto ei ollut vain esimerkiksi muinainen kello, kuten siihenastisten tutkimusten perusteella oli oletettu.
Laitteella voitiin osoittaa eri taivaankappaleiden asema annettuina päivinä, ja lisäksi sillä oli monia muitakin tehtäviä, joita Price ei kuitenkaan onnistunut selvittämään.
Alus upposi 2 100 vuotta sitten
Monet tutkijat ovat sittemmin tutkineet Antikytheran konetta, mutta laitteen kaikkia salaisuuksia ei ole onnistuttu paljastamaan. Osa kojeesta makaa edelleen meren pohjassa, ja joidenkin tutkijoiden arvion mukaan siinä on saattanut olla jopa 72 hammaspyörää. Koneen kaikkia toimintoja ei todennäköisesti koskaan pystytäkään selvittämään.
Nykytutkijat ovat kuitenkin pystyneet ratkaisemaan monia muita Antikytheran koneeseen liittyviä yksityiskohtia. Laivanhylyn puutavaran perusteella on esimerkiksi voitu päätellä aluksen uponneen välillä 100–50 eaa. Ajoitusta tukevat hylystä löydetyt astiat.
KUVAT: Näin Antikytheran laite toimii
Etupuoli toimi eräänlaisena vuosikalenterina. Osa tutkijoista uskoo, että taulussa on ollut useita osoittimia, jotka ovat näyttäneet kreikkalaisten tuntemien viiden
planeetan aseman taivaalla.
Auringon asema suhteessa Maahan osoitettiin yhdellä osoittimella.
Kuun asema voitiin lukea toisen pienen osoittimen asennosta.
Päivämäärä osoitettiin suurella osoittimella. Kreikkalaisten vuosikalenterissa oli 365 päivää.
Taustapuoli osoitti esimerkiksi Kuun vaiheita ja asemaa eri aikoina, ja sillä voitiin ennustaa tähtitaivaan tapahtumia, kuten auringon- ja kuunpimennykset.
Ylempi taulu synkronoi aurinko- ja kuuvuoden keskenään.
Alemman taulun avulla ennustettiin auringon- ja kuunpimennykset.
Pienempi taulu osoitti mm. Olympian kisojen ajankohdan.
Myös laitteen rakennuspaikasta historioitsijoilla on omat arvelunsa. Aluksen haaksirikon aikaan Välimeren suuret tiedon keskukset Aleksandriassa ja Pergamonissa olivat menettämässä asemaansa, eivätkä historialliset lähteet mainitse tuolta ajalta muita mainittavia tiedeyhteisöjä, jotka olisivat osanneet rakentaa noinkin monimutkaisen laitteen.
Hylyn sijainnin perusteella on kuitenkin päätelty, että alus oli ehkä ollut tulossa Rodokselta.
Jotkut merkittävät tähtitieteilijät, kuten Hipparkhos Nikealainen ja Geminos Rhodoslainen olivat aiemmin vaikuttaneet Rodoksella. Antikytheran koneen onkin saattanut rakentaa joku heidän oppilaistaan.
Yksi mahdollisuus on filosofi Poseidonios, joka piti akatemiaa Rodoksella.
Historioitsijat kaipaavat vielä monia vastauksia, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Antikytheran kone on ainutlaatuinen tekninen saavutus.
Joidenkin tutkijoiden mukaan Euroopassa pystyttiin rakentamaan vastaavia laitteita vasta 1700-luvulla.
Antikytheran koneen perusteella antiikin kreikkalaiset eivät kunnostautuneet ainoastaan filosofian ja estetiikan saralla vaan olivat myös tekniikassa aikaansa edellä.
Brittitutkijan mukaan keskiajan kellosepät saivat vaikutteita kreikkalaisilta.
Kellosepät lainasivat tekniikan kreikkalaisilta
Euroopan kellosepät alkoivat keskiajalla valmistaa aiempaan verrattuna teknisesti ylivertaisia mekaanisia kelloja. Nyky-historioitsijat uskovat teknisen tietämyksen tulleen Espanjaa asuttaneilta maureilta. He taas olivat brittitutkija Derek de Solla Pricen mukaan perineet tietonsa kreikkalaisilta.
Kreikkalais-roomalaisen kulttuurin hiivuttua sen tekninen osaaminen siirtyi islamilaiseen maailmaan, väittää Price. Hän viittaa muun muassa astronomi Abu al-Rayhan al-Bruniin, joka vuoden 1000 tienoilla kuvaili mekaanista kalenteria.
Siinä oli kahdeksan hammasratasta, jotka pystyivät mm. laskemaan Auringon ja Kuun aseman ja kuunvaiheet. Antikytheran koneen periaate ehkä tunnettiin islamilaisessa maailmassa, josta tieto välittyi Euroopan kellosepille Pyreneitten niemimaalle asettuneiden maurien mukana.