Scala Archives, Rex/All Over & Akg images

Antiikin työvoimatoimisto: Töitä vain köyhille

Muinaiset ateenalaiset tekivät töitä hyvin vastentahtoisesti eivätkä ainakaan halunneet kenenkään palkolliseksi. Orjat, köyhät ja ulkomaalaiset saivat yleensä tehdä fyysiset työt, kun rikkaat harjoittivat taiteita ja demokratiaa.

Ateenalaiset eivät arvostaneet fyysistä työtä. Heille vapaan miehen olemassaolon tarkoitus oli osallistua kaupungin politiikkaan ja vilkkaaseen seuraelämään.

Kuitenkin vain rikkaimmat Ateenan noin 40 000 vapaasta miehestä saattoivat heittäytyä täysin toimettomiksi.

Valtaosa joutui tekemään jotain elättääkseen perheensä. He toimivat yleensä itsenäisinä yrittäjinä, sillä oli ateenalaisen arvolle sopimatonta tehdä palkkatyötä ja ottaa käskyjä joltakulta – vaikkakin muun muassa kreikkalaisen valtiomiehen Solonin (n. 640–560 eaa.) tiedetään elättäneen itsensä jonkin aikaa kauppiaana.

Suuressa kaupungissa olikin monia välttämättömiä ammatteja, joissa saattoi hankkia elantonsa menettämättä vapauttaan: leipurit, sepät, räätälit, kirjurit ja monet muut olivat yleensä itsenäisiä yrittäjiä. He palkkasivat alaisikseen ulkomaalaisia, joilla ei ollut äänioikeutta, ja ikävimmät työt tekivät orjat.

Pojille tarjolla kaivostöitä

Ateenan vauraus perustui pitkälti Laurionin hopeakaivoksiin. Kansalaiset saattoivat vuokrata kaivosoikeuden hopeaesiintymät omistavalta Ateenan kaupunkivaltiolta.

Kaivostyöläisen työ oli Kreikan kurjimpia, ja sitä tekivätkin vain yhteiskunnan huono-osaisimmat. Palkka oli kehno ja työ vaarallista. Kaivoskuilut olivat usein niin ahtaita, että vain lapset mahtuivat kömpimään niihin.

Kysyntää olikin siis erityisesti köyhien ja orjien pojille. Kaivostyöläinen sinnitteli hengissä vain noin neljä vuotta kaivoskaasujen ja romahtelevien kaivoskäytävien vuoksi, joten Laurionissa oli usein paikkoja vapaana.

Palvelukseen halutaan: Kaivostyöläinen

Tarjoamme: Työtä Laurionin hopeakaivoksissa kaupungin eteläpuolella. Työ suoritetaan maan alla, eikä se edellytä erityistaitoja.

Vaatimukset:

  • Riittävä lihasvoima.
  • Enintään viiden jalan pituus (150 cm).
  • Ei saa kärsiä klaustrofobiasta (ahtaan paikan kammo) tai lygofobiasta (pimeän pelko) eikä olla taipumusta näpistelyyn.

Kaivostyö näännytti työläisen hengiltä neljässä vuodessa.

© Granger/Polfoto

Urheilujoukkueen ylläpitäjä ja johtaja

Rikkaimmillekin työtä vieroksuvista ateenalaisista kelpasi yksi toimi: gymnasiarchos eli kaupungin urheilijoiden harjoittelupaikan, gymnasionin, johtaja. Asema oli niin haluttu, että vain hienoimpien ja rikkaimpien sukujen jäsenet pääsivät siihen.

Varallisuus olikin välttämätöntä, sillä gymnasiarchoksen piti vuoden mittaisen pestinsä aikana maksaa kaikki urheilijoiden ja gymnasionin kulut.

Lisäksi hänen tehtävänsä oli ylläpitää kuria ja järjestystä ja valvoa harjoittelua.

Vastineeksi työhön kuluvasta rahasta ja vaivasta gymnasiarchos sai osansa kunniasta urheilijoidensa voittaessa Olympiassa tai jossain kolmesta muusta Kreikassa järjestetystä urheilukilpailusta.

Palvelukseen halutaan: Gymnasiarchos

Tarjoamme: Arvostetun aseman Ateenan gymnasionin johtajana. Toimi on määräaikainen eikä siitä makseta palkkaa.

Vaatimukset:

  • Ateenan kansalaisuus.
  • Varakkuus, sillä maksat urheilijoiden kulut.
  • Urheilijoiden pesu ja kuivaus harjoittelun jälkeen.

Lue myös: Olympoksen 12 kreikkalaista jumalaa hallitsivat Kreikkaa

Viihdyttäjä juhlahetkiin

Huilunsoittajatytöt samoin kuin harpun- ja lyyransoittajatytöt kuuluivat ateenalaisten juhliin. Juhlien edetessä musiikin merkitys väheni, ja yleensä illan isäntä odotti, että nuoret soittajat tarjosivat myös seksuaalisia palveluksia miesvieraille.

Soittajat esiintyivät myös Ateenan suurella urheilukentällä, gymnasionilla, jossa musiikin tehtävä oli kannustaa urheilijoita rankassa fyysisessä harjoittelussa.

Palvelukseen halutaan: Huilistityttöjä

Tarjoamme: Vaihtelevan työn huilunsoittajana juhlissa ja uskonnollisilla festivaaleilla.

Vaatimukset:

  • Nuoruus, sukukypsyys.
  • Edustuskelpoisuus, halukkuus esitellä sulojaan.
  • Musikaalisuus, huilunsoittotaito.

Ateenan miehet vaativat huilistitytöiltä paljon.

© M. Evans/Scanpix

Perheen oma parantaja

Vaikka antiikin Kreikassa lääketiede oli melko kehittynyttä ja Ateenassa oli runsaasti lääkäreitä, monet ihmiset turvautuivat sairastuttuaan perinteisiin tietäjäeukkoihin.

Joillakin rikkailla kaupunkilaisilla oli jopa oma vakituinen tietäjäeukkonsa kotonaan.

Nämä parantajanaiset aloittivat päivänsä varhain käymällä poimimassa kaupungin ulkopuolelta yrttejä ja kasveja, joista he sekoittivat mikstuuroitaan esimerkiksi hiustenlähtöä, mahankivistystä ja lukuisia muita ihmisiä piinaavia suuria ja pieniä vaivoja vastaan.

Tietäjäeukot hoitivat myös haavoja.

Palvelukseen halutaan: Tietäjäeukko

Tarjoamme: Uskotun aseman parantajana perheessäni ja osana kotitalouttamme.

Vaatimukset:

  • Vankka lääkeyrttien tuntemus sekä tietämys siitä, kenelle jumalalle uhrata.
  • Olet naimaton tai leski.

Maatilanhoito ulkoistettiin

Rikkaat ateenalaiset omistivat usein maatiloja kaupungin ulkopuolella, mutta he eivät hoitaneet niitä itse, vaan sitä varten palkattiin tilanhoitaja.

Nämä tulivat monesti Ateenan keskiluokasta, vaikka yleensä vapaa kansalainen ei halunnutkaan työskennellä toisen alaisuudessa. Tilanhoitajan ammatti oli kuitenkin melko itsenäistä työtä.

Tilanhoitajan piti hallita sekä maanviljely että hallinnolliset asiat. Palkka oli niin hyvä, että tilanhoitaja saattoi säästää ja ostaa itselleen oman tilan, josta huolehtimaan hän luonnollisesti palkkasi tilanhoitajan.

Palvelukseen halutaan: Tilanhoitaja

Tarjoamme: Vaihtelevan, itsenäisen ja hyvinpalkatun työn maatilalla.

Vaatimukset:

  • Vankka kokemus ja tieto maataloudesta.
  • Laskutaito.
  • Olet valmis asumaan maatilalla perheesi kanssa.

Rikkaat ja joutilaat ateenalaiset palkkasivat tilanhoitajan pitämään huolta maatiloistaan.

© Scala Archives

Taiteellisesti lahjakas oppipoika

Jos nuori mies sattui pääsemään töihin johonkin Ateenan monista savenvalamoista, hänellä ei ollut hädän päivää. Ahkeruudella ja taidoillaan hän saattoi itsekin päästä jonakin päivänä valmistamaan kauniita koristeellisia vateja ja ruukkuja, joista kaupunki tunnettiin.

Ennen sitä nuorukaisen piti kuitenkin käydä läpi pitkä koulutus, jonka aikana hän toimi oppipoikana ja avusti kaikissa pajan töissä.

Pajatyön lisäksi oppipojan piti auttaa mestarin kotitöissä, ja palkaksi hän sai ruuan ja yösijan.

400-luvulla Ateenan savenvalanta oli luovaa ja teknisesti vaativaa käsityötä. Töidensä kopioinnin estämiseksi savenvalajat merkitsivät tuotteensa puumerkillään.

Työtoverina savenvalajalla oli taiteilija, joka koristeli saviastiat arkipäivän, sankaritarujen ja mytologian aiheilla.

Palvelukseen halutaan: savenvalaja

Tarjoamme: Aluksi paikan oppipoikana. Tehtäviisi kuuluu saven kantaminen ja tulen ylläpitäminen. Palkkana majoitus ja ylläpito.

Vaatimukset:

  • Tarmokkuus.
  • Lahjakkuus käsitöissä ja piirtämisessä eduksi.