Antiikin ”House of the Dragon”: Kleopatran valta perustui insestille ja murhille

Heidän valtakautensa oli kuin pitkä metsästyskausi, mutta saaliina olivat omat perheenjäsenet. Kukaan ei ollut turvassa.

Toinen Ptolemaioksille tunnusomainen piirre oli täydellinen mielikuvituksen puute lasten nimien suhteen. Suvun kaikki 14 miespuolista hallitsijaa olivat nimeltään Ptolemaioksia ja seitsemän naispuolista hallitsijaa Kleopatroja.

Lisäksi suku harjoitti surutta niin insestiä kuin salamurhiakin: veljet, sisaret, isät ja äidit avioituivat ristiin rastiin keskenään, mutta sekään ei estänyt heitä tappamasta toisiaan.

Jokainen Ptolemaiosten sukupolvi oli perinnöllisten vikojen vuoksi edellistä sairaampi ja rappeutuneempi, eivätkä suvun naiset todellakaan jääneet valtapelissä miesten varjoon.

Ptolemaiosten suku on tosielämän lähin vastine huippusuositulle House of the Dragon -sarjalle – mutta he olivat vielä paljon Targayeneitakin hullumpia.

Poika aloitti insestiperinteen

Vuonna 282 eaa. Ptolemaios I makasi kuolinvuoteellaan pääkaupungissa Aleksandriassa. Hän oli 84-vuotias, mikä oli kunnioitettava ikä Aleksanteri Suuren armeijan entiselle komentajalle, ja hän saattoi olla tyytyväinen saavutuksiinsa.

Ptolemaios I oli saavuttanut mainetta ja kunniaa Makedonian armeijassa, joka oli alle 20 vuodessa valloittanut koko Välimeren itäosan. Lisäksi hänestä oli tullut Egyptin kuningas ja hän oli perustanut faraoiden maahan nimeään kantavan valtakunnan.

Nyt oli tullut aika luovuttaa kruunu seuraavalle sukupolvelle.

”On suurempi kunnia olla kuninkaan isä kuin kuningaskunnan hallitsija”, vanha kuningas totesi historioitsija Marcus Justinuksen mukaan.

Poika oli myös nimeltään Ptolemaios, minkä vuoksi monilla oli vaikeuksia erottaa isää ja poikaa toisistaan.

Ongelma kuitenkin ratkesi, kun uutta kuningasta alettiin kekseliäästi kutsua nimellä ”kuningas Ptolemaios, Ptolemaioksen poika”.

Dynastian tulevaisuus näytti valoisalta, kunnes vaikeudet alkoivat muutama vuosi Ptolemaios I:n kuoleman jälkeen.

Ptolemaios II oli varmistanut vallanperimyksen siittämällä kolme lasta, kun hänen vanhempi sisarensa, kahden eri kuninkaan kanssa naimisissa ollut Arsinoe palasi Aleksandriaan vuonna 275 eaa. avioliittojensa epäonnistuttua.

Juonikas Arsinoe halusi taas kuningattareksi – tällä kertaa veljensä puolisona.

Saadakseen haluamansa hän syytti hallitsevaa kuningatarta maanpetoksesta. Heikkotahtoinen kuningas erosi vaimostaan ja lähetti tämän maanpakoon, ja kun hänen sisarensa ehdotti avioliittoa, hän suostui.

Myös Egyptin muinaiset faraot olivat harjoittaneet sisarusavioliittoja, joten maan egyptiläinen papisto sekä hovin hännystelijät ylistivät kilvan avioliittoa.

Ptolemaios II:n kreikkalaiset ja makedonialaiset alamaiset sen sijaan pitivät sukurutsaista avioliittoa skandaalina. Tilannetta ei parantanut se, että kuningas ylensi itsensä puolijumalaksi ja otti käyttöön lisänimen Filadelfos eli ”sisarustaan rakastava”.

Aleksandriassa asuva kreikkalainen runoilija Sotades kirjoitti kuninkaasta säädyttömän runon, jossa hän irvaili: ”Työnnät peitsesi epäpyhään reikään.”

Ptolemaios II:ta runo ei naurattanut. Runoilija lukittiin kuninkaan käskystä lyijyarkkuun, joka heitettiin merenpohjaan.

Pahat kielet vaikenivat, ja sisarusparin avioelämä asettui uomiinsa.

Meno Ptolemaiosten hovissa muuttui kuitenkin koko ajan vain oudommaksi.

Kuningas murhautti perheenjäseniään

Vuonna 246 eaa. Ptolemaios II oli haudan partaalla. Hän oli onnistunut laajentamaan valtakuntaansa, mutta nyt hän oli jo vanha ja niin ylipainoinen ja sairas, että häntä piti kantaa kaikkialle.

Hän katseli kateellisena terveitä kerjäläisiä, jotka torkkuivat ryysyissään rannalla.

”Miten onneton kuningas minä olenkaan, koska en ole yksi noista miehistä”, kuningas valitti hieman ennen kuolemaansa.

Vallanperijä Ptolemaios III – lisänimeltään Euergetes eli ”Hyväntekijä”, oli Ptolemaios II:n poika tämän ensimmäisestä avioliitosta, eikä hän siten ollut sukurutsan tulosta.

Ptolemaios III:n vaimo oli hänen serkkupuolensa Berenike, joka oli nykyisen Libyan alueella sijainneen Kyrenen kaupunkivaltion hallitsijan tytär. Berenike oli jäänyt leskeksi murhautettuaan aviomiehensä ja äitinsä yllätettyään nämä sängystä keskenään.

Tulevan kuningattaren edesottamukset tekivät aleksandrialaisiin suuren vaikutuksen:

”Suurenmoinen rikos, jolla valloitit ruhtinaasi”, ylisti aikalaisrunoilija Kallimakhos.

Ptolemaios III:n ja Bereniken valtakausi oli valtakunnan kulta-aikaa, jota varjosti vain heidän poikansa, Ptolemaios IV:n syntymä.

Neljäs Ptolemaios oli oikea ihmishirviö. Hän nousi valtaistuimelle 20-vuotiaana isänsä kuoltua vuonna 222 eaa., mutta lähteiden mukaan hän oli kiinnostuneempi juhlimisesta kuin hallitsemisesta.

”Hän hallitsi ikään kuin kyseessä olisi ollut ikuinen juhla”, historioitsija Polybios kommentoi.

Hovin liehittelijät manipuloivat kuningasta niin helposti, että hänen typeryytensä syöksi hänen äitinsä, leskikuningatar Berenike II:n epätoivoon.

Pian Aleksandriassa alettiin huhuta, että Berenike aikoi nostaa Ptolemaioksen tilalle tämän pikkuveljen Magasin. Huhut saivat Ptolemaios IV:n toteuttamaan verisen puhdistuksen.

Ensin hän murhautti setänsä, ja sitten vuorossa oli pikkuveli Magas, joka paloi kuoliaaksi kylvyssä. Lopuksi hän murhasi äitinsä myrkyllä.

Sen jälkeen Ptolemaios IV alkoi käyttää lisänimeä Filopater eli ”isäänsä rakastava” – kenties siksi, että isä oli lähes ainoa perheenjäsen, jota hän ei ollut murhauttanut.

Seuraavana vuonna Filopater otti vaimokseen isosiskonsa Arsinoe III:n, ja pian sisarusparille syntyi poika, joka sai nimen Ptolemaios.

Veljekset taistelivat vallasta

Filopaterin valtakausi päättyi samoin kuin se oli alkanut eli verisesti. Kuningas kuoli 39-vuotiaana alkoholismiin, mutta hänen lähimmät neuvonantajansa Sosibios ja Agathokles salasivat kuoleman. He pelkäsivät, että kuningatar Arsinoe III kaappaisi vallan, joten he murhauttivat hänet.

Murhaajien varmistettua vallan itselleen Agathokles ilmoitti surua teeskennellen hallitsijaparin kuolemasta ja julisti alaikäisen Ptolemaios V:n uudeksi kuninkaaksi.

Kukaan ei uskonut Agathoklesin selityksiä kuningattaren luonnollisesta kuolemasta, ja lyhyen sisällissodan jälkeen Aleksandrian asukkaat tunkeutuivat palatsiin.

Agathokles tapettiin, minkä jälkeen väkijoukko pieksi hänen sisarensa, vaimonsa ja lapsensa kuoliaaksi palatsin sisäpihalla.

”Kun joku heistä kaatui, hänet revittiin kappaleiksi”, kirjailija Polybios kuvaili verilöylyä.

Vuonna 197 eaa. Ptolemaios V kruunattiin virallisesti. Sisäsiittoinen kuningas oli vasta 14-vuotias noustessaan valtaan, ja hän kuoli vain 15 vuotta myöhemmin, joten hän ehti aiheuttaa vain rajallisesti vahinkoa. Hänen merkittävin tekonsa hallitsijana oli ottaa vaimokseen Kleopatra I, joka oli kotoisin Seleukidien valtakunnasta Egyptin itäpuolelta.

Pariskunta sai pienen Kleopatran ja kaksi pientä Ptolemaiosta, jotka ajautuivat vartuttuaan irvokkaaseen kolmiodraamaan. Vanhemmasta pojasta tuli kuudes Ptolemaios-kuningas, ja kun hänen oli aika ottaa vaimo, hän nai sukuperinteen mukaisesti sisarensa Kleopatran.

Kun Ptolemaios VI ja Kleopatra II vuonna 170 eaa. nousivat valtaistuimelle, he saivat seuraa pikkuveljestään. Ajatuksena oli, että sisarukset yhdistäisivät Egyptin, mutta toisin kävi.

Nuorempi Ptolemaios söi ja joi aamusta iltaan, ja aleksandrialaiset antoivat hänelle pian pilkkanimen Fyskon eli ”Pullukka”. Pikkuveli himoitsi ruuan lisäksi valtaa, ja veljekset ottivat pian yhteen.

Ptolemaios Fyskon hävisi valtataistelun ja sai hallittavakseen valtakunnan länsiosan, kun taas Ptolemaios VI hallitsi itse Egyptiä. Fyskonin onneksi ja Egyptin epäonneksi Ptolemaios VI kuitenkin kuoli taistelussa vuonna 145 eaa.

Pullukan veriset häät

Isoveljen kuolema oli ilouutinen Fyskonille, sillä nyt sorsittu pikkuveli saisi hallita koko valtakuntaa.

Mutta kun hän saapui Aleksandriaan, leskikuningatar Kleopatra II puuhasi jo poikaansa kuningas Ptolemaios VII:ksi aikeenaan hallita tämän rinnalla.

Ei tiedetä, ehdittiinkö nuorta Ptolemaios VII:tä edes kruunata, mutta joka tapauksessa hänen valtakautensa jäi lyhyeksi. Fyskon suostutteli leskisisarensa avioitumaan kanssaan, jotta sisarukset voisivat hallita yhdessä.

Fyskon suunnitteli häihin ikävän yllätyksen, jolla hän halusi varmistaa, ettei veljenpoika voisi koskaan syrjäyttää häntä vallasta.

”Hän tappoi hääpäivänään nuorukaisen keskellä hääjuhlan loistoa, minkä jälkeen hän meni sisarensa vuoteeseen vaikka oli yhä tämän pojan veren tahrima”, kronikoitsija Marcus Justinus kirjoitti.

Fyskon petti myös lupauksensa hallita yhdessä Kleopatra II:n kanssa. Hän hallitsi Egyptiä yksinvaltaisesti vuodesta 144 eaa. alkaen nimellä Ptolemaios VIII.

Kuningas kyllästyi pian sisareensa, joka oli jo yli 40-vuotias. Hän iski silmänsä sisarvaimonsa ja vanhemman veljensä tyttäreen Kleopatra III:een, eikä tämä torjunut hänen kosiskelujaan.

Pari avioitui, vaikka Ptolemaios VIII oli yhä naimisissa myös sisarensa kanssa. Hän oli liian laiska eroamaan, ja niinpä hänellä oli nyt vaimoinaan sekä äiti että tytär.

Ptolemaios VIII oli kirjailija Athenaioksen mukaan niin lihava, että ”edes pisimmät käsivarret eivät yltäneet hänen mahansa ympäri”. Kuin korostaakseen kokoaan kuningas otti usein vieraansa vastaan läpikuultavissa kaavuissa.

Lopulta aleksandrialaiset saivat tarpeekseen, ja kuningas pakeni Kyprokselle nuoremman vaimonsa kanssa. Vanhemmasta vaimosta Kleopatra II:sta tuli väliaikainen sijaishallitsija.

Moinen petturuus raivostutti Ptolemaios VIII:ta niin, että hän murhautti kostoksi parin yhteisen pojan.

”Hän antoi paloitella ruumiin ja panna sen arkkuun, jonka hän lähetti pojan äidille pojan syntymäpäivänä”, Justinus kirjoitti.

Koko Egypti huokaisikin helpotuksesta, kun kuningas lopulta kuoli vuonna 116 eaa.

Kleopatrat kamppailivat vallasta

Ptolemaios VIII Fyskonilla oli kaikkiaan viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä, jotka kaikki vihasivat toisiaan. Se takasi valtataistelujen jatkumisen, mutta nyt pääosassa olivat suvun naiset.

Ptolemaios VIII Fyskonin ensimmäinen vaimo Kleopatra II kuoli pian hänen jälkeensä. Testamentissaan Fyskon oli antanut toiselle vaimolleen, Kleopatra III:lle vallan valita, kumpi parin kahdesta pojasta hallitsisi Egyptiä hänen kanssaan: Ptolemaios vai Ptolemaios.

Kleopatra III:n valinta kohdistui pojista nuorempaan, mutta armeija ja kansa valitsivat vanhemman pojan, ja kuningatar joutui taipumaan. Niinpä esikoispoika kruunattiin kuninkaaksi nimellä Ptolemaios IX vuonna 116 eaa.

Kansa antoi hänelle oitis lempinimen ”Lathyros” eli ”Kikherne” – luultavasti siksi, että hän oli isänsä tavoin ylipainoinen.

Ptolemaios IX oli naimisissa sisarensa Kleopatra IV:n kanssa, joka ei pitänyt siitä, että äiti osallistui valtakunnan hallitsemiseen.

Äidin ja tyttären välit tulehtuivat niin, että leskikuningatar suostutteli ”Kikherneen” eroamaan ja ottamaan uudeksi vaimokseen nuoremman sisarensa Kleopatra Selenen.

Raivostunut Kleopatra IV matkusti Seleukidien valtakuntaan, jossa hän kohtasi loppunsa. Hänen vanhempi sisarensa Tryphaena oli Seleukidien kuningatar, ja kun Kleopatra sekaantui vireillä olevaan perimysriitaan, Tryphaena lähetti sotilaita murhaamaan temppeliin paenneen sisarensa.

“Kun sotilaat eivät onnistuneet raahaamaan häntä ulos hänen takerruttuaan jumalattaren patsaaseen, he leikkasivat hänen kätensä irti”, kirjoitti Justinus.

Kansa lynkkasi Ptolemaios XI:n

Kotona Egyptissäkin oli levottomuuksia. Kleopatra IV:n poistuttua näyttämöltä maata hallitsi Kleopatra III ilman poikaansa, vaikka ”Kikherne” oli virallisesti hänen kanssahallitsijansa.

Kun ”Kikherne” valitti asiasta, leskikuningatar keksi ovelan juonen: hän levitti huhua, jonka mukaan poika halusi tappaa hänet, ja pian vihaiset aleksandrialaiset kerääntyivät palatsin eteen.

”Kuolema äidinmurhaajalle!” väkijoukko huusi, vaikka kuningas ei ollut tehnyt mitään.

Pelastaakseen henkensä ”Kikherne” pakeni Kyprokselle, minkä jälkeen häikäilemätön leskikuningatar kruunautti kuninkaaksi suosikkipoikansa, ”Kikherneen” nuoremman veljen Ptolemaios X:n.

Se oli virhe, sillä Ptolemaios X oli vielä vallanhimoisempi ja katalampi kuin äitinsä, ja kiitokseksi siitä, että äiti oli tehnyt hänestä kuninkaan, hän murhautti tämän vuonna 101 eaa.

Sitten hän meni naimisiin isoveljensä tyttären Berenike III:n kanssa. Kansa vihasi uutta kuningasta, joka joutui lähtemään maanpakoon vuonna 88 eaa.

Valtaistuimelle nousi hänen poikansa Ptolemaios XI, joka avioitui välittömästi äitipuolensa, kuningatar Berenike III:n kanssa. Nuori kuningas kyllästyi pian keski-ikäiseen vaimoonsa ja murhautti tämän vain 19 päivää myöhemmin. Hän oli kuitenkin aliarvioinut pahoin kuningattaren kansansuosion.

Aleksandrialaiset olivat saaneet tarpeekseen hulluista, murhanhimoisista hallitsijoista. Raivostunut väkijoukko mursi palatsin ovet ja lähti etsimään Ptolemaios XI:ta hovin vartijoiden avulla.

Kuninkaan kauhunhuudot kaikuivat palatsin käytävillä, kun väkijoukko raahasi hänet palatsista kaupungin urheilukentälle. Siellä Ptolemaios XI piestiin hengiltä ihmisten hurratessa.

Äpäräkuningas lahjoi Caesarin

Ptolemaios XI:n lynkkaus vuonna 80 eaa. oli selkeä ensioire Ptolemaiosten valtakunnan romahduksesta, mutta todellisuudessa valtakunnan perusta oli alkanut murtua jo vuosikymmeniä aiemmin.

Ptolemaiosten sisäisen valtataistelujen aikana perheenjäsenet olivat toistuvasti pyytäneet apua Välimeren toisella puolella sijaitsevalta Rooman imperiumilta. Senaattorit perivät kuitenkin avusta kovan hinnan, ja huhuttiin, että he halusivat liittää Egyptin osaksi Roomaa.

Rooman valtaan joutumisen pelossa aleksandrialaiset valitsivat murhatun kuninkaan seuraajaksi yllättävän ehdokkaan. Vuonna 80 eaa. valtaistuimelle noussut Ptolemaios XII oli yksi Ptolemaios ”Kikherneen” monista aviottomista lapsista.

Rooma vastusti hänen valintaansa, joten ”äpärä”, joksi jotkut kansalaiset uutta kuningastaan julmasti kutsuivat, tiesi, että vallassa pysyäkseen hänen oli säilytettävä hyvät välit Roomaan.

Ptolemaios XII nosti veroja Egyptissä voidakseen lahjoa roomalaisia poliitikkoja valtavilla rahasummilla.

Esimerkiksi vuonna 59 eaa. Ptolemaios XII maksoi vaikutusvaltaiselle roomalaiselle sotapäällikölle ja konsulille Julius Caesarille 6 000 talenttia – eli Egyptin vuotuisten kokonaistulojen verran – jotta tämä suostuttelisi senaatin nimeämään hänet Rooman erityiseksi ystäväksi ja liittolaiseksi.

Caesar piti lupauksensa ja sai palkakseen kasoittain kultaa ja hopeaa, ja senaatti sinetöi Ptolemaios XII:n aseman Egyptin kuninkaana.

Äpäräkuningas sai vaimonsa Kleopatra V:n kanssa viisi lasta. Parin kahdesta pojasta tuli kuninkaita, ja ainoasta tyttärestä tuli kuningatar ja yksi historian merkittävimmistä henkilöistä.

Kleopatra vietteli Rooman mahtimiehet

Testamentissaan Ptolemaios XII nimesi seuraajakseen vanhimman poikansa, josta tuli kuningas Ptolemaios XIII vuonna 51 eaa. Suvun tavan mukaan isä oli jo valinnut nuorelle kuninkaalle vaimoksi tämän vanhemman sisaren Kleopatra VII:n.

Myöhemmin nimensä historiaan ikuistanut Kleopatra VII varasti alusta alkaen kaiken huomion charmillaan ja puhelahjoillaan.

Roomalainen historioitsija Dion Kassios kuvaili Kleopatraa ”mykistävän kauniiksi naiseksi”, ja kreikkalainen Plutarkhos kertoi, että tämä pystyi ”vaivatta vaihtamaan mihin tahansa kieleen”.

Vasta 11-vuotias Ptolemaios XIII jäi pahasti sisarvaimonsa varjoon, mutta hänen sijaishallitsijansa, eunukki Potheinos, oli immuuni Kleopatran suloille.

Potheinos halusi päästä eroon kuningattaresta turvatakseen oman valtansa, ja vuonna 49 eaa. hän taivutteli Ptolemaios XIII:n syrjäyttämään sisarensa.

Kleopatra joutui pakenemaan Syyriaan, jossa hän kokosi sekalaisen armeijan. Hän aikoi palata kotiin ja kukistaa veljensä, mutta ennen kuin sisällissota ehti syttyä, Julius Caesar johti laivastonsa Aleksandriaan.

Caesar halusi sisarusparin hautaavan sotakirveen aavikon hiekkaan, mutta Kleopatralla oli muita suunnitelmia.

Ptolemaios XIII oli estänyt Caesaria ja Kleopatraa tapaamasta toisiaan asettamalla vartijoita Caesarin huoneen edustalle. Niinpä Kleopatra piiloutui mattokääröön, ja hänet salakuljetettiin Caesarin huoneeseen. Sitten hän kiemurteli dramaattisesti ulos mattokääröstä Caesarin edessä.

”Väitetään, että tuo Kleopatran temppu hurmasi Caesarin, koska se osoitti hänen olevan rohkea ja flirttaileva nainen”, Plutarkhos kirjoitti.

Kleopatra vietteli Caesarin tuota pikaa, ja vaikutusvaltaisen roomalaisen tuella hän nousi taas valtaan Egyptissä.

Eunukki Potheinos teloitettiin, ja Kleopatran veli ja aviomies Ptolemaios XIII hukkui sopivasti Niiliin.

Dynastia päättyi itsemurhaan

Päästyään taas kuningattareksi Kleopatra VII avioitui nuorimman veljensä, 12-vuotiaan Ptolemaios XIV:n kanssa.

Virallisesti sisarpari hallitsi yhdessä, mutta todellista valtaa käytti Kleopatra VII – paitsi silloin, kun hän matkusti Roomaan tapaamaan rakastajaansa Julius Caesaria.

Kesällä 47 eaa. Kleopatra synnytti uuden pikku Ptolemaioksen, jonka suonissa virtasi roomalainen veri. Poikaa kutsuttiin isänsä mukaan Caesarioniksi.

Uusi vallanperijä oli huono uutinen Ptolemaios XIV:lle, joka kuoli kolme vuotta myöhemmin – mahdollisesti Kleopatra VII:n myrkyttämänä. Kleopatra nimitti välittömästi kolmivuotiaan poikansa kanssahallitsijakseen.

Kun Caesar murhattiin Roomassa samana vuonna, Kleopatra heittäytyi Caesarin kakkosmiehen Marcus Antoniuksen syliin, sillä tästä oli tullut Caesarin kuoleman jälkeen Rooman mahtimies.

Antonius rakastui suin päin Kleopatraan, joka pyysi häneltä heti palvelusta.

Kleopatran Arsinoe-sisar oli sisaruksista ainoana yhä elossa ja uhkasi siten Kleopatran valtaa. Niinpä kuningatar suostutteli uuden rakastajansa murhauttamaan sisarensa.

Antoniuksen vahvat käsivarret ja vaikutusvaltakaan eivät kuitenkaan pystyneet suojelemaan Kleopatra VII:tä ja Ptolemaiosten valtakuntaa pitkään. Vuonna 31 eaa. Marcus Antonius hävisi valtataistelun Octavianukselle, josta tuli myöhemmin keisari Augustus.

Kleopatra yritti pelastaa oman nahkansa ja valtakuntansa lahjomalla Octavianuksen, ja kun se ei onnistunut, hän yritti vietellä tämän. Mutta nyt keski-ikäinen kuningatar kohtasi vihdoin voittajansa, eivätkä kyyneleet tai imartelu tehonneet Octavianukseen.

”Hän valloitti kaksi aikansa mahtavinta roomalaista, mutta kolmas koitui hänen tuhokseen”, Dion Kassios kirjoitti.

Kun kuningattaren tavanomaiset suostuttelukeinot pettivät, hän surmasi itsensä tiettävästi antamalla myrkkykäärmeen purra itseään.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Octavianus teloitutti 16-vuotiaan Caesarionin ja sinetöi siten Ptolemaiosten valtakunnan tuhon.

275 myrskyisän vuoden ja toinen toistaan hullumpien hallitsijoiden jälkeen Egypti liitettiin osaksi Rooman valtakuntaa.