Aleksanteri Suuresta tuli Makedonian kuningas vuonna 336 eaa. vain 20-vuotiaana. Hän valloitti muutamassa vuodessa mahtavan Persian valtakunnan ja vei ensimmäisenä eurooppalaisena armeijansa arvoitukselliseen Intiaan.
Aleksanteri sai koko lapsuutensa kuulla, että hän polveutui suoraan tarusankari Akhilleuksesta, ja noustuaan Makedonian kuninkaaksi hänen esikuvansa olikin Akhilleus, joka oli Homeroksen Ilias-eepoksen mukaan “ylivertaisin kaikista”.
Aleksanteri Suuri kuoli vain 33-vuotiaana – ilmeisesti malariaan – ja hänen lyhyeen elämäänsä mahtui enemmän jännitystä, toimintaa ja taisteluita kuin Homeroksen sankaritaruissa.
Siksi onkin melkoinen saavutus, että nyt Viaplayssa katsottavissa oleva Oliver Stonen elokuva Aleksanteri vuodelta 2004 laahaa päämäärättömästi eteenpäin kuin raihnainen muuli Persian aavikolla.
VIDEO: Aleksanterin traileri
Historian käännekohdat jäävät alaviitteiksi
Oliver Stone on kuitenkin aiemmin osoittanut kykynsä osaavana historian kuvaajana. Platoon ja Syntynyt 4. heinäkuuta ovat molemmat mukaansatempaavia ja vaikuttavia sodanvastaisia elokuvia, ja John F. Kennedyn murhaa käsittelevä JFK on kutkuttava salaliittotrilleri.
Historiallinen tarkkuus tosin joutuu usein väistymään Stonen oman poliittisen agendan tieltä, ja siksi Stone myös jakaa mielipiteitä, mutta viihdyttävyydestä hän ei ole yleensä tinkinyt. Toisin on laita Aleksanterin, jolle media antoi lisänimen Aleksanteri ”tylsä”.
Tosin elokuva aiheutti hälinääkin, esimerkiksi viittaamalla Aleksanterin homoseksuaalisuuteen. Yhdysvaltojen etelävaltioissa monet elokuvateatterit eivät suostuneet näyttämään elokuvaa, ja kreikkalainen asianajaja uhkasi Stonea oikeustoimilla.
Aleksanterin ei olisi tarvinnut hävetä taipumuksiaan
Filmi: Aleksanteri salailee seksuaalisuuttaan
Aleksanterin Final cut- versiossa Aleksanterilla on seksisuhde suosikkiorjansa Bagoasin sekä läheisen ystävänsä Hefaistionin kanssa, ja Aleksanteri salaa suhteet maineensa menettämisen pelossa.
Fakta: Ei mitään syytä salailuun
Aleksanterin aikaan homoseksuaalisuus oli yleistä etenkin yläluokan miesten keskuudessa. Sen vuoksi miehen ei siis tarvinnut huolehtia maineestaan, etenkin, jos hän oli suhteissa ”dominoivana” osapuolena.
Aleksanteri Suuren seksuaalisuudesta on kiistelty vuosisatoja. Useimmat nykyhistorioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että hänellä oli homoseksuaalinen suhde ainakin orjansa, eunukki Bagoasin kanssa ja ehkä myös läheisen ystävänsä Hefaistionin kanssa.
Hänellä oli kuitenkin myös monia naissuhteita, ja hän oli naimisissa kolmesti. Siksi Aleksanteri määritellään usein biseksuaaliseksi, mutta on muistettava, että meidän aikamme seksuaaliset määritelmät poikkeavat antiikin Kreikan käsityksistä. Naisen kanssa naimisissa oleva mies saattoi hyvinkin harrastaa seksiä myös miesten kanssa.
Stonen virhe on painottaa seksuaalisuuden merkitystä Aleksanterin persoonassa ja tehdä siitä niin keskeinen osa koko tarinaa. Elokuvassa Aleksanterin vaimo Roksane on esimerkiksi äärimmäisen mustasukkainen miehensä suhteesta Hefaistioniin, mille ei ole perusteita.
Vaimon ihonväri on muuttunut
Filmi: Sotapäällikön vaimo on tummaihoinen kaunotar
Aleksanteri avioituu Lähi-idästä olevan Roksanen kanssa. Monet Aleksanterin sotilaat eivät hyväksy avioliittoa, sillä he pitävät Roksanea tummaihoisena barbaarina.
Fakta: Vaimo oli vaaleampi
Nimi Roksane tulee persian sanoista ”rokh-shwan”, mitkä viittaavat vaaleaan. Hän oli Baktriasta tai Sogdianasta Keski-Aasiasta, ja lähteissä häntä kuvaillaan vaaleaihoiseksi.
Keskittyessään niin paljon ihmissuhteisiin elokuva unohtaa lähes täysin kertoa, miten Aleksanterista tuli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Persian sodasta sivuutetaan suunnilleen kaikki Aleksanterin ensimmäiset suuret taistelut ja hänen taktinen neroutensa nähdään vasta ratkaisevassa Gaugamelan taistelussa.
Siinä elokuva esittää varsin oikein miten Aleksanteri voitti Persian kuninkaan Dareios III:n heikentämällä ensin persialaisten sivustaa ja johtamalla sitten ratsuväkensä hyökkäykseen. Aleksanterin muita mullistavia sotastrategisia keinoja ei kuitenkaan valitettavasti käsitellä mitenkään.
Tökeröt aksentit pilaavat tunnelman
Näyttelijöiden erilaiset aksentit eivät nekään lisää elokuvan historiallista uskottavuutta. Colin Farrellin päähenkilö puhuu irlantilaiskorostuksella, joka on paksua kuin tuhti Guinness-olut.
”Olin niin häpeissäni”, Farrell kommentoi vuosia myöhemmin roolisuoritukseensa elokuvassa kohdistunutta kritiikkiä.
Leijonakypärä oli symbolinen
Filmi: Aleksanterilla on ”leijonakypärä”
Aleksanteri Suurella on päässään leijonanpään muotoinen kypärä harjoineen kaikkineen. Kypärä on kunnianosoitus tarusankari Herakleelle, joka tappoi leijonan paljain käsin.
Fakta: Kypärää ei käytetty sodassa
Aleksanteri Suuri on kuvattu patsaissa ja kolikoissa leijonan päänahka päässään. Kreikkalaisen historioitsija Plutarkhoksen mukaan hän kuitenkin käytti taisteluissa yksinkertaista rautakypärää.
Vielä pahempi on Aleksanterin äidin Olympiaan hahmo, jota esittävä Angelina Jolie puhuu elokuvassa oudosti venäläisellä aksentilla.
Oliver Stone on elokuvan julkaisun jälkeen todennut jälkiviisaana toivoneensa, että hänellä olisi ollut ”munaa” sanoa: ”Hei kuulkaa, elokuva ei ole vielä valmis.” Valitettavasti hänellä ei sitä ollut, ja tulokset puhuvat puolestaan.
HISTORIAN TUOMIO: 2/6 TÄHTEÄ
