8 kreikkalaista, jotka loivat perustaa modernille maailmalle
Nykyisen länsimaisen sivistyksen perusta syntyi antiikin Kreikassa. Esittelemme 8 henkilöä, joilla on ollut ratkaiseva merkitys kulttuurimme kehityksessä.
Rafaelin kuuluisa maalaus Ateenan koulu kuvaa antiikin suuria ajattelijoita.
1. Aleksanteri Suuri: Maailman valloittaja
356–323 eaa.
Aleksanteri Suuresta tuli Makedonian kuningas 20-vuotiaana isänsä Filippos II:n jälkeen.
Hän alkoi pian toteuttaa isänsä suunnitelmia laajentaa valtakuntaa kohti itään ja vei maailman edistyksellisimmän armeijansa sotaretkille halki Vähän-Aasian, Egyptin ja Persian.
Nuori kuningas varmisti itselleen joukkojensa uskollisuuden osoittamalla suurta anteliaisuutta ja taistelemalla itse eturivissä. Hän oli poikkeuksellisen peloton ja haavoittui yhdeksän kertaa hengenvaarallisesti.
Aleksanterin valtakunta kasvoi ennätysvauhtia. Hän sai kaupan kukoistamaan valloittamillaan alueilla ottamalla käyttöön yhteiseksi valuutaksi vakioituja hopeakolikoita. Hänen sotaretkillään levittämän hellenistisen kulttuurin vaikutukset maailmanhistoriaan ovat olleet merkittäviä ja ovat yhä nähtävissä.
Merkitys jälkipolville:
11 vuodessa Aleksanteri valloitti lähes puolet silloisesta tunnetusta maailmasta. Suurimmillaan Aleksanterin imperiumi ulottui Adrianmereltä Intiaan ja kattoi noin 5,2 miljoonaa neliökilometriä.
Aleksanteri perusti noin 70 uutta kaupunkia, levitti tietoa kreikkalaisesta filosofiasta ja mytologiasta Aasiaan ja teki kreikasta uuden maailmankielen.
Aleksanteri ei hävinnyt yhtään sotaa, ja häntä pidetään yhtenä historian suurimmista sotastrategeista. Hänen taktiikoitaan opetetaan yhä sotilasakatemioissa ympäri maailman.
Aleksanteri vei kreikkalaista kulttuuria laajalti maailmalle.
2. Aristoteles: Antiikin Kreikan yleisnero
384–322 eaa.
Aristoteles ei tyytynyt paneutumaan vain yhteen aiheeseen, vaan hän tutki monenlaisia asioita ja teki kaikesta tarkkoja havaintoja ja veitsenteräviä analyyseja.
17-vuotiaana Aristoteles pääsi oppilaaksi Platonin Akatemiaan Ateenassa, ja terävän älynsä ansiosta hän sai myös pian alkaa opettaa. Hän toimi Platonin Akatemiassa 20 vuotta, vaikka hänellä olikin varsin toisenlainen näkemys todellisuudesta kuin Platonilla.
Platonin kuoleman jälkeen Aristoteles asettui Lesboksen saarelle, missä hän teki viiden vuoden ajan ennennäkemättömän laajaa ja yksityiskohtaista biologista tutkimusta. Palattuaan myöhemmin Ateenaan hän perusti Lykeionin koulun ja asetti koulun käyttöön mittavan tutkimuskirjaston. Toisin kuin Platonin akatemiassa, Lykeionissa suuri osa opetuksesta oli yleisölle avointa ja ilmaista.
Aristoteles uskoi, että oli vain yksi todellisuus ja että asiat koostuivat muodosta ja materiasta. Hänen ajatuksensa näistä asioista sekä syistä ja seurauksista vaikuttivat vuosisatoja myöhemmin sekä kristittyihin että muslimioppineisiin. Aristoteleelta on säilynyt noin miljoonan sanan verran tekstiä, mutta hänen oletetaan kirjoittaneen viisi kertaa niin paljon.
Merkitys jälkipolville:
Aristoteles kirjoitti noin 400 teosta muun muassa logiikasta, teologiasta, psykologiasta, politiikasta, eläintieteestä ja matematiikasta. Länsimainen ajattelu hyödyntää yhä monia hänen käsitteistään.
Monien mielestä Aristoteles oli yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä filosofeista ja intellektuelleista, eikä hänen luonnontieteellisiä oppejaan kyseenalaistettu vuosisatoihin hänen kuolemansa jälkeen.
Aristoteles toimi kolme vuotta Aleksanteri Suuren yksityisopettajana.
3. Sokrates: Totuuden lipunkantaja
469–399 eaa.
Filosofi Sokratesta on sanottu Jeesuksen jälkeen länsimaisen kulttuurihistorian tärkeimmäksi henkilöksi.
Homeroksesta lähtien kreikkalaiset olivat noudattaneet ohjetta ”auta ystävääsi ja vahingoita vihollistasi”, mutta Sokrateella oli uudenlainen näkemys: hän uskoi viisauden ja oikeudentunnon olevan yhtä ja että ihminen teki siis pahaa vain tietämättömyyttään.
Jos kaikki tuntisivat hyvän eli totuuden, kukaan ei tekisi mitään pahaa.
Merkitys jälkipolville:
Sokrates sanoi, että totuus on moraalin keskiössä, mikä mullisti kreikkalaisten maailmankatsomuksen.
Sokrates ei hyväksynyt mitään tietoa ennen kuin oli testannut sen. Moderni maailma on oppinut häneltä kriittisyyttä ja uskon siihen, että valistus voi vapauttaa tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista.
Sokrates esitteli yhä vaikuttavan ajatuksen siitä, että persoonallisuus asuu sielussa ja että sitä voi hoitaa elämällä oikeudentuntoisesti.
4. Pythagoras: Lukujen mestari
Noin 580–494 eaa.
Pythagoraalle on annettu kunnia lukuisista keksinnöistä Pythagoraan lauseesta filosofian ja kosmoksen käsitteisiin asti.
Hän yhdisti ainutlaatuisesti tiedettä ja mystiikkaa ja uskoi todellisuuden olevan analysoitavissa ja rakentuvan luvuista: matematiikka oli avain kaiken olevaisen ymmärtämiseen.
Merkitys jälkipolville:
Pythagoras yhdisti matematiikkaa ja henkisyyttä tavalla, joka vaikuttaa yhteiskunnassamme yhä.
Pythagoras toi matematiikkaan tieteellisen ajattelun johtamalla sääntöjä tekemistään lukuhavainnoinnista.
Pythagoraan esittämä ajatus, että Maa kiertää yhtä pistettä avaruudessa, innoitti myöhemmin Kopernikusta laatimaan teoriansa Aurinkoa kiertävästä Maasta.
Pythagoras kehitti muun muassa oppia suorakulmaisesta kolmiosta.
5. Thukydides: Lähdekritiikin kantaisä
460–399 eaa.
Teoksellaan Historia Thukydides antoi uuden suunnan kaikelle historiankirjoitukselle. Vuonna 424 eaa. hänen piti yhtenä Ateenan 10 strategista eli sotapäälliköstä suojella Amfipoliin kauppakaupunkia spartalaisten hyökkäykseltä.
Vaikka hän epäonnistui ja hänet karkotettiin Ateenasta, hän kuvasi silti tapausta kirjassaan puolueettomasti.
Merkitys jälkipolville:
Thukydides loi nykyaikaisen historiankirjoituksen kuvaamalla tapahtumia neutraalisti vailla aiempien kirjoittajien yliluonnollisia tai poliittisia selityksiä.
Thukydides luotti vain tutkittuihin tosiasioihin ja suhtautui kriittisesti silminnäkijäkertomuksiin.
Thukydides osoitti, kuinka ihmisten inhimillisiä heikkouksia, kuten pelkoa, ylpeyttä ja itsekkyyttä, analysoimalla voi tehdä luotettavia ennusteita tulevista tapahtumista.
6. Platon: Filosofian mestari
427–347 eaa.
Platon oli suunnitellut itselleen uraa hallintovirkamiehenä, mutta kohdattuaan filosofi Sokrateen hän päättikin liittyä tämän nuorten oppilaiden piiriin.
Vuonna 387 eaa., 12 vuotta oppi-isänsä kuoleman jälkeen, Platon perusti Ateenaan oman koulunsa Akatemian, josta tuli myöhempien aikojen yliopistojen edeltäjä. Siellä hän opetti
kuolemaansa asti poliitikoille ja lainsäätäjille, yläluokkien lapsille ja uusille suurille ajattelijoille etiikkaa, retoriikkaa sekä ajatuksiaan ihannemaailmasta.
Platonin kirjoitusten vaikutus niin omana aikanaan kuin myöhemminkin on ollut ainutlaatuisen suuri. Hänen muotoilemansa filosofiset puitteet ovat vaikuttaneet käytännössä lähes kaikkiin myöhempiin filosofeihin ja suuriin uskontoihin.
Merkitys jälkipolville:
Platon oli etiikan, tietoteorian, matematiikan, metafysiikan ja poliittisen teorian uranuurtaja. Filosofi Alfred North Whitehead kirjoitti vuonna 1927: ”Kahdentuhannen viime vuoden filosofian voi sanoa olevan vain alaviitteitä Platonille.”
Monien eri uskontojen filosofiset uskonsäännöt ovat saaneet vaikutteita Platonin ajatuksista sielusta ja ihannemaailmasta. Platonismi vaikutti juutalaisuuteen ja islamiin sekä varsinkin kristinuskoon.
Platon perusti Akatemian, joka toimi 900 vuotta ja oli maailman ensimmäinen korkeakoulu.
Platon kirjoitti kuvitteellisia Sokrateen ja tunnettujen ateenalaisten vuoropuheluita.
7. Homeros: Humanismin perustaja
700-luku eaa.
Runous oli antiikin Kreikassa keskeistä, ja Homeros oli runouden suuri nimi: Aristoteles kutsui häntä ”runoilijoiden runoilijaksi” ja tarinan mukaan Aleksanteri Suuri nukkui aina Ilias tyynyllään.
Yli tuhannen vuoden ajan Homeroksen eeppistä runoelmaa Troijan piirityksestä pidettiin kreikkalaisessa maailmassa ohjeena kaikkeen aina moraalista kansallisidentiteettiin ja sodankäyntiin.
Merkitys jälkipolville:
Homeroksen eeppiset runoteokset Ilias ja Odysseia ovat innoittaneet suurinta osaa läntisistä kirjailijoista kautta historian.
Homeros korosti sitä, että kuolemalla korkeamman asian puolesta voi saavuttaa ikuista mainetta, mikä osaltaan synnytti länsimaissa yhä vallalla olevaa kilpailuhenkeä.
Homeros loi pohjan humanismille kirjoittamalla, että jokainen ihminen on arvokas, ja niin ihminen asettui länsimaisen maailmankuvan keskiöön.
8. Sapfo: Feministien kantaäiti
612–580 eaa.
Sapfo oli antiikin kuuluisin naisrunoilija, ja hänen pistämättömiä kielikuviaan ylistetään yhä.
Usein eroottisesti latautuneissa runoissaan hän nosti naiset samalle tasolle miesten kanssa, vaikka hänen aikanaan naisia pidettiin vain taloudenhoitajina ja synnyttäjinä.
Merkitys jälkipolville:
Sapfo on yhä tärkeä hahmo naisille ja homoille.
Sapfo on innoittanut runoilijoita roomalaisesta Catulluksesta 1800-luvun Emily Dickinsoniin.
Sapfon kuvaukset rakkaudesta vaikuttivat keskiajan romanttiseen kuvastoon.
Sapfo puhui naisten puolesta miesten hallitsemassa maailmassa.
LUE MYÖS: Arkhimedes oli roomalaisten kauhu