1. Hiero vartaloosi oliiviöljyä
Kreikkalaiset urheilijat hieroivat ihoonsa oliiviöljyä ennen harjoittelua ja kilpailuja. Sen tarkoitus oli suojella auringon paahteelta, toimia kosteusvoiteena, rentouttaa lihaksia ja estää hiekan ja lian pääsy ihohuokosiin.
Harjoittelun tai kilpailun jälkeen öljyn, hien ja pölyn sekoitus raavittiin pois iholta, ja se myytiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tai urheilijan ihailijoille, useimmiten naispuolisille.
2. Treenaa krapulassa
Antiikin kreikkalaiset rakastivat kosteita juhlia, mutta krapula tai humala eivät olleet hyväksyttäviä syitä jättää treenejä väliin.
Kreikkalainen kirjailija Philostratus varoitteli liiallisesta viinin kittaamisesta mutta painotti myös, että jos ”vahinko” oli jo tapahtunut, normaaleista harjoittelurutiineista ei silti saanut laistaa, vaan hikoilu pikemminkin puhdistaisi kehoa.
3. Syö kohtuudella
Kreikkalaisille oli selvää, että jos haluaa tuloksia, fyysinen harjoittelu ei yksin riitä, vaan myös ravintoon on kiinnitettävä huomiota.
He tiesivät, että valkoinen leipä ja viini kertyivät vyötärölle ja että ennen kaikkea oli tärkeää olla syömättä liikaa. Philostratuksen mukaan ylensyöjät oli helppo tunnistaa heidän ”tuuheista kulmistaan, pullistuneista soliskuopistaan ja rasvarenkaista vyötäröllä”.
4. Palkkaa huilunsoittaja
Kreikkalaiset urheilijat valmentautuivat gymnasioneissa. Niissä nuoret miehet harjoittelivat päivittäin tuntikausia esimerkiksi juoksua, painia ja painonnostoa. Gymnasionissa oli aina myös vähintään yksi huilunsoittaja, joka soitti kaksoishuilua eli niin sanottua aulosta.
Auloksen soiton piti auttaa urheilijoita keskittymään ja viedä heidän ajatuksensa pois kivistävistä lihaksista.
5. Hanki sonnimullikka
Antiikin Kreikassa voimaharjoittelu ei ollut pelkästään perinteistä painoharjoittelua vaan siihen saattoi kuulua esimerkiksi varusteet päällä uintia ja raskaan kuorman vetämistä. Monet menestyksekkäistä urheilijoista käyttivät apuna myös eläimiä.
Kuusinkertaisella painin olympiavoittajalla Milon Krotonilaisella oli nuorena mullikka, jonka hän nosti joka päivä hartioilleen. Mullin kasvaessa Milonkin voimistui, ja lopulta hän kulki täysikasvuinen sonni hartioillaan.
Kun sonni lakkasi kasvamasta, Milon vei sen paikalliseen temppeliin, teurasti sen ja söi sen lihat yhden päivän aikana.
6. Hanki henkilökohtainen valmentaja
Kreikkalaisille kilpaurheilijoille henkilökohtainen valmentaja oli välttämätön. Valmentaja laati harjoitusohjelman, motivoi urheilijaa ja usein hieroi tämän lihakset harjoittelun jälkeen.
Voittaminen olympialaisissa toi urheilijalle valtavasti kunniaa, joka lankesi myös valmentajan ylle, joten valmentajat ajoivat usein urheilijansa äärirajoille.
Eräs atleetti esimerkiksi kuoli, kun hänen valmentajansa pakotti hänet käymään monta kertaa läpi äärimmäisen rasittavan nelipäiväisen harjoitusohjelman. Toinen valmentaja hyökkäsi urheilijan kimppuun tämän luovutettua voiton vastustajalle nyrkkeilyottelussa.