Pohjois-Korea on ulkopuolisten silmin kuin outo sarjakuvavaltio, jota Kimin perhe hallitsee jo kolmannessa polvessa. Suljetulle diktatuurille ei kuitenkaan kannata naureskella.
Pohjois-Korean armeija on 1,2 miljoonalla sotilaallaan maailman neljänneksi suurin. Lisäksi maalla on tuntematon määrä ydinaseita.
Tutustu Pohjois-Korean ydinaseisiin ja Kimien dynastiaan täällä.
Sisältökatsaus
- Pimeä Pohjois-Korea
- Kimien hallitsijadynastia
- Kim Jong-Un murhautti setänsä ja isoveljensä
- Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakoivat Korean
- Kim Il-Sung – ”Suuri johtaja”
- Kim Jong-Il – ”Rakas johtaja”
- Pohjois-Korea – aikajana
- Pohjois-Korean ydinaseet ovat tulleet jäädäkseen
- Kim Jong-Un – ”Suuri seuraaja”
- Viisi seinähullua väitettä Pohjois-Korean johtajista
Pimeä Pohjois-Korea
Pohjois-Koreasta ja sen naapurimaista Etelä-Koreasta ja Kiinasta otetaan ajoittain satelliittikuvia yöllä.
Maiden välinen ero on lievästi sanottuna hätkähdyttävä.
Satelliittikuvassa Pohjois-Koreassa vallitsee lähes täydellinen pimeys, ja sen ympärillä erottuvat Kiinan ja Etelä-Korean kirkkaasti valaistut suurkaupungit. Etelä-Koreassa sähkönkulutus asukasta kohti on 10 162 kWh vuodessa, kun Pohjois-Koreassa vastaava luku on vain noin 600 kWh vuodessa.
Siinä missä Kiinan ja Etelä-Korean suurkaupungit loistavat kuin tulikärpäsparvi yötaivaalla, Pohjois-Korea erottuu kuvassa mustana aukkona.
Pimeys ei valitettavasti johdu Pohjois-Korean diktatuurin kaukonäköisestä ilmastotietoisuudesta.
Satelliittikuva kertoo tosiseikan, jonka diktatuuri yrittää turhaan salata ulkomaailmalta: maan lähes 26 miljoonaa asukasta elävät äärimmäisessä köyhyydessä ilman sähköä, internetiä ja yhteyttä ulkomaailmaan.
Kimien hallitsijadynastia
Pohjois-Korean hallitsijasuvun edustajan viralliset valokuvat: Kim Il-Sung (1912–1994), Kim Jong-Il (1941–2011) ja Kim Jong-Un (syntynyt vuosien 1982 ja 1984 välisenä aikana).
Pohjois-Korea on maailman sulkeutunein valtio, joka on seitsemän vuosikymmenen ajan rakentanut irvokasta henkilökulttia maata yksinvaltaisesti hallitsevan Kimien dynastian ympärille.
Perhe on hallinnut maata 1940-luvun lopulta lähtien, jolloin Kim Il-Sungista tuli Pohjois-Korean ensimmäinen diktaattori. Vuonna 1994 hänen seuraajakseen nousi hänen poikansa Kim Jong-Il.
Vuodesta 2011 lähtien maata on hallinnut pojanpoika Kim Jong-Un, joka tunnetaan myös nimellä ”Suuri Seuraaja”.
Kim Jong-Un murhautti setänsä ja isoveljensä
Kim Jong-Unia ei käytännössä juurikaan tunnettu Pohjois-Koreassa, kun hänet vuonna 2009 yhtäkkiä nimitettiin maan kansallisen puolustuskomitean jäseneksi.
Hän vietti suuren osan varhaisnuoruuttaan sisäoppilaitoksessa Sveitsissä – salanimellä – mutta koki hurjan uranousun, kun hänen kaksi vanhempaa veljeään joutuivat isänsä Kim Jong-Ilin epäsuosioon.
Vuonna 2010 Kim Jong-Un ylennettiin neljän tähden kenraaliksi ja nimitettiin korkeaan asemaan armeijassa ja työväenpuolueessa – vaikka hänellä ei ollut lainkaan sotilaallista kokemusta.
Isänsä kuoleman jälkeen vuonna 2011 Kim Jong-Unista tuli Pohjois-Korean uusi diktaattori.
Kaksi toisiinsa ihastunutta valtionpäämiestä kättelevät Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean välisen huippukokouksen yhteydessä vuonna 2018. ”Hän on enemmän kuin älykäs”, Donald Trump kommentoi tavattuaan Kim Jong-Unin.
Valtaannousunsa jälkeen Kim Jong-Un on jatkuvasti kiristänyt otettaan Pohjois-Korean kansasta.
Kaikki, jotka joita diktaattori pitää uhkana, päätyvät pelätyille työleireille tai heidät murhataan.
Vuonna 2013 Kim Jong-Un teloitti jopa setänsä Jang Song-thaekin sekä tämän lapset ja lapsenlapset. Virallisen selityksen mukaan setä oli maanpetturi.
Moni asia viittaa kuitenkin siihen, että Pohjois-Korean johtaja murhautti setänsä, koska piti tätä poliittisena uhkana.
Sama vainoharhaisuus oli luultavasti syynä myös siihen, että Kim Jong-Un murhautti isovelipuolensa Kim Jong-Namin vuonna 2017. Hän ehkä pelkäsi vanhemman veljensä vaativan Pohjois-Korean johtajan asemaa itselleen.
Kim Jong-Nam murhattiin vuonna 2017 Kuala Lumpurin lentokentällä, jossa Pohjois-Korean hallinnon palkkaama nainen asetti tappavaa hermomyrkkyä sisältävän liinan hänen kasvoilleen.
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakoivat Korean
Kaksi lasta yhdysvaltalaisen M26-panssarivaunun edessä Korean sodan aikana vuonna 1951.
Kim-dynastian hirmuhallinto alkoi pian toisen maailmansodan, jälkeen, kun entinen Japanin siirtomaa Korea jaettiin kahtia. Neuvostoliitto otti valtapiiriinsä Korean pohjoisosan, ja Yhdysvallat miehitti eteläosan.
Järjestelyn piti olla väliaikainen, mutta siitä alkoi Pohjois- ja Etelä-Korean täydellinen välirikko, joka jatkuu yhä.
Kun Neuvostoliitto otti Pohjois-Korean hallintaansa, sen oli nimitettävä joku maan johtajaksi.
Valinta kohdistui Neuvostoliitolle uskolliseen sotilaaseen Kim Il-Sungiin, josta tuli Pohjois-Korean johtaja 9. syyskuuta 1948.
LUE MYÖS: Kylmä sota: vaiheet
Kim Il-Sung – ”Suuri johtaja”
Kim Il-Sung rakensi nopeasti ympärilleen henkilökultin, ja jo pian virkaanastujaisten jälkeen kansa alkoi kutsua häntä ”Suureksi johtajaksi”.
Kim Il-Sung perusti Koreaan ”kansanarmeijan”, joka koostui muista Japanin vastaisen sissisodan veteraaneista.
Neuvostoliitto antoi hänelle luvan hyökätä Etelä-Koreaan 25. kesäkuuta 1950. Seurauksena oli verinen Korean sota.
Pohjois-Koreassa konfliktia kutsutaan edelleen ”voitokkaaksi isänmaan vapautussodaksi”, mutta ”voiton” hinta oli kova.
Kolme vuotta kestäneen sodan aikana Yhdysvallat pommitti Pohjois-Koreaa ankarasti. Neuvostoliittolaisten tarkkailijoiden arvion mukaan 85 prosenttia kaikista Pohjois-Korean rakennuksista tuhottiin sodan aikana.
Kim Il-Sung näyttää tietä pojalleen Kim Jong-Ilille. Voimakkaasti käsitelty kuva isästä ja pojasta seisomassa pohjoiskorealaisille pyhällä Paektuvuorella. Toisessa tämän sivun kuvassa Kim Jong-Un ratsastaa valkoisella hevosella samaisen vuoren rinteellä.
Kun Korean sota päättyi vuonna 1953, siinä oli kuollut lähes kolme miljoonaa korealaista – eli 10 prosenttia niemimaan väestöstä.
Arvioiden mukaan uhreista noin kaksi miljoonaa oli pohjoiskorealaisia.
1950-luvun puolivälissä Pohjois-Korea irtautui sekä Neuvostoliiton että Kiinan otteesta, kun ”Suuri johtaja” lanseerasi maahan ”omavaraisuutta” tarkoittavan juche-opin.
Maan hallinnon mukaan juche-opin keskeinen ideologia oli ”ratkaista omat ongelmat itsenäisesti kaikissa olosuhteissa”.
Työväenpuolueen puoluekokouksessa Pjongjangissa vuonna 1980 varmistui, että Kimin perhe hallitsisi Pohjois-Koreaa myös tulevaisuudessa.
Puoluekokouksessa ilmoitettiin virallisesti, että Kim Il-Sungin vanhin poika Kim Jong-Il perisi vallan isänsä kuoleman jälkeen.
Vallan periytymistä Kimin perheen sisällä perusteltiin sillä, että siten vallankumouksen tavoitteita voitaisiin toteuttaa sukupolvesta toiseen.
Kim Il-Sung kuoli rajuun sydänkohtaukseen 8. heinäkuuta 1994.
Radio Pjongjang ilmoitti uutisesta sanoilla: ”Suuri sydän on lakannut lyömästä.”
Kim Jong-Il – ”Rakas johtaja”
Kim Jong-Il.
Pohjois-Korean uusi yksinvaltias Kim Jong-Il oli monin tavoin isänsä täydellinen vastakohta.
Siinä missä Kim Il-Sungia ylistettiin pelottomaksi vapaustaistelijaksi ja kokeneeksi sotilaaksi, hänen poikansa oli juoppo huikentelija, jolla oli outo kampaus ja äkkipikainen luonne.
Hallintokauden alku antoi luultavasti uudelle diktaattorille paljon aihetta raivokohtauksiin.
Neuvostoliitto hajosi nimittäin vain kaksi päivää sen jälkeen, kun Kim Jong-Il oli nimitetty Pohjois-Korean kansanarmeijan komentajaksi, ja sen myötä romahti myös Pohjois-Korean hallintoa taloudellisesti ja ideologisesti tukenut kommunistinen blokki.
Neuvostoliiton romahdus puhkaisi pelastusrenkaan, joka oli pitänyt rutiköyhää Pohjois-Koreaa pinnalla vuosikymmeniä, ja 1990-luvulla diktatuuria koetteli ankara nälänhätä.
Se surmasi puolesta miljoonasta kahteen miljoonaan ihmistä. Jotkut söivät rottia selviytyäkseen, toiset taas turvautuivat ihmissyöntiin.
Samalla kun elämä Pohjois-Koreassa muuttui lähes sietämättömäksi, henkilökultti maan johtajan ympärillä vain vahvistui.
Hallinto loihti Kim Jong-Ilille lähes sadunomaisen henkilöhistorian ja mytologisoi tämän persoonan.
Tarinan mukaan ”Rakkaaksi johtajaksi kutsuttu Kim Jong-Il syntyi puumökissä Kiinan rajalla kohoavalla tarunhohtoisella Paektuvuorella.
Hänen syntymähetkellään taivaan kerrotaan valaisseen satumaisen kirkas tähti kuin kristillisessä mytologiassa konsanaan. Ikään kuin se ei olisi vielä riittänyt, Kim Jong-Ilin sikiämisen jälkeen Paektuvuoren ylle kerrotaan ilmestyneen kaksinkertainen sateenkaari.
Pohjois-Korea – aikajana
Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa komeilee kaksi jättimäistä 22-metristä pronssipatsasta. Ne esittävät diktatuurin perustajaa Kim Il-Sungia ja hänen poikaansa ja seuraajaansa Kim Jong-Iliä.
Näin Pohjois-Korea luotiin
1905
Korea oli Japanin miehittämä. Korealaiset pakotettiin käyttämään japanilaisia nimiä, korean kieli oli kielletty kouluissa ja kaikki opetus tapahtui japaniksi. Vuonna 1919 japanilaiset murskasivat Koreassa puhjenneen kapinan kiduttamalla ja teloituksilla.
1940
Kim Il-Sung johti Mantšuriasta käsin sissiarmeijaa, joka taisteli Japanin ylivaltaa vastaan Koreassa. Yksittäisistä taisteluvoitoista huolimatta Kim Il-Sung joutui tunnustamaan tappion vuonna 1940 ja pakeni Neuvostoliittoon. Siellä hänestä tuli puna-armeijan kapteeni.
1945
Liittoutuneet, joihin Yhdysvallat ja Neuvostoliittokin lukeutuivat, voittivat toisen maailmansodan, ja natsi-Saksan kanssa liittoutunut Japani vetäytyi Koreasta. Neuvostoliitto tunkeutui Koreaan pohjoisesta ja Yhdysvallat etelästä, ja ne jakoivat maan kahtia 38. leveyspiiriä pitkin. Amerikkalaiset nimittivät Etelä-Korean presidentiksi konservatiivisen, kommunismia vastustavan Syngman Rheen, kun taas Neuvostoliitto valitsi Pohjois-Korean johtoon Kim Il-Sungin.
1948
Kim Il-Sungista tuli Pohjois-Korean virallinen valtiojohtaja. Kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti Josif Stalinin luvalla hyökkäyssodan Etelä-Koreaa vastaan. Seurauksena oli Korean sota, joka kesti vuoteen 1953 asti.
1952
Pohjois-Korea perusti valtiollisen ydintutkimuslaitoksen Kiinan ja Neuvostoliiton tuella. Virallisesti instituutin tehtävänä oli kehittää rauhanomaista ydinenergiaa, mutta todellisuudessa se merkitsi lähtölaukausta Pohjois-Korean ydinaseohjelmalle.
1991
Neuvostoliitto romahti, ja Pohjois-Korea menetti tärkeimmän liittolaisensa, joka oli tukenut sitä avokätisesti taloudellisesti vuosikymmenien ajan. Pohjois-Korean teollinen kehitys oli ollut 1960- ja 1970-luvuilla jopa nopeampaa kuin sen eteläisessä naapurissa, mutta nyt kehitys pysähtyi ja maahan iski ankara nälänhätä.
1994
Kim Il-Sung kuoli sydänkohtaukseen 8. heinäkuuta 1994. Pohjois-Korean hallitus julisti maahan välittömästi poikkeustilan, ja kansan valtasi suuri suru. Yli kaksi miljoonaa ihmistä osallistui Pjongjangissa hautajaisiin, joissa olivat mukana myös Kiinan, Vietnamin ja Kuuban valtiojohtajat. Kim Il-Sungin kuoleman jälkeen hänen pojastaan Kim Jong-Ilistä tuli maan uusi johtaja.
2006
Pohjois-Korea panosti yhä enemmän ydinaseiden kehittämiseen pelotellakseen vihollisiaan, ja vuonna 2006 Pohjois-Korean televisiossa julistettiin, että maa oli tehnyt onnistuneen ydinkokeen. Näin Pohjois-Koreasta tuli maailman kahdeksas ydinasevaltio.
2011
”Rakas johtaja” Kim Jong-Il kuoli sydänkohtaukseen junamatkalla pääkaupunki Pjongjagin lähellä. Maahan julistettiin kolmen vuoden pituinen kansallinen suruaika, ja valtaan nousi edesmenneen johtajan melko tuntematon poika Kim Jong-Un.
Pohjois-Korean ydinaseet ovat tulleet jäädäkseen
Pohjois-Korean 1,2 miljoonan sotilaan armeija on maailman neljänneksi suurin armeija. Lisäksi Pohjois-Korealla on tuntematon määrä ydinaseita.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen Pohjois-Korea oli toipunut pahimmasta nälänhädästä ja kansa palasi ”normaaliin” – eli jatkuvaan näläntunteeseen ja aliravitsemukseen.
Kim Jong-Il ohjasi maan kaikki resurssit armeijan vahvistamiseen, jotta lännen pahat kapitalistit eivät uskaltaisi kajota kommunistiseen roistovaltioon.
Korean työväenpuolue otti käyttöön iskulauseen: ”Armeija on puolue, kansa ja kansakunta”, ja vuonna 2006 Pohjois-Korean ydinaseohjelma huipentui ensimmäiseen ydinkokeeseen.
Kim Jong-Un – ”Suuri seuraaja”
Kim Jong-Un ratsastaa Paektuvuorella, jolla on pohjoiskorealaisille lähes myyttinen merkitys. Propagandan mukaan Kim Jong-Unin isä ja isoisä syntyivät Paektulla, ja sieltä alkoi myös Korean syntytarina.
”Rakas johtaja” kuoli vuonna 2011, ja hänen seuraajakseen nousi hänen poikansa, Pohjois-Korean nykyinen johtaja Kim Jong-Un.
Hän on jatkanut isänsä ydinaseohjelmaa ennennäkemättömällä tarmolla.
Syyskuussa 2022 Pohjois-Korea hyväksyi uuden ydinaselain, jonka mukaan Pohjois-Korean ydinaseet ovat tulleet jäädäkseen eikä aseistariisunta ole vaihtoehto.
Kim Jong-Un kommentoi uutta lakia valtiolliselle uutistoimisto KCNA:lle:
”Rauha voidaan saavuttaa vain imperialistien ylimielisyyden säikäyttävällä voimalla.”
LUE MYÖS: Nato: aikajana puolustusliiton vaiheista
Viisi seinähullua väitettä Pohjois-Korean johtajista
Koreoiden jälleenyhdistymisen kaari pystytettiin Pjongjangiin vuonna 2001. Nimi ei viittaa Etelä- ja Pohjois-Korean yhdistymiseen lähiaikoina, vaan pikemminkin se kuvastaa epärealistista ideologista haavetta.
Propagandaa ja henkilöpalvontaa
Propaganda ja henkilökultit ovat perustyökaluja Pohjois-Korean hallinnolle, joka on jo vuosikymmeniä maalannut kuvaa maan johtajista puolijumalina. Esittelemme alla viisi hulluinta myyttiä Pohjois-Korean johtajista.
Kim Jong-Il otti ensimmäiset askeleensa vain kolmen viikon ikäisenä. Viisi viikkoa myöhemmin hän osasi jo puhua.
Kim Jong-Il oli luonnonlahjakkuus golfissa. Pelatessaan ensimmäistä kertaa golfia hän teki heti viisi hole-in-onea eli uuden maailmanennätyksen. Vapise, Tiger Woods!
Kim Jong-Il sävelsi 13 oopperaa kahdessa vuodessa. Hän kirjoitti myös yli 1 500 kirjaa opiskellessaan yliopistossa.
Kim Jong-Il ei koskaan käynyt wc:ssä, kuten ei hänen isänsäkään. Tämä ällistyttävä ominaisuus ei ilmeisesti ole periytynyt hänen pojalleen, sillä Kim Jong-Unin tiedetään kuljettavan matkoilla mukanaan omaa henkilökohtaista vessaa.
Maan nykyisestä johtajasta Kim Jong-Unista pohjoiskorealaisille koululaisille opetetaan, että tämä oppi ajamaan autoa vain 3-vuotiaana.
Amerikkalaismies kuoli viruttuaan puolitoista vuotta vankina Pohjois-Koreassa
Vuonna 2016 amerikkalainen yliopisto-opiskelija Otto Warmbier tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen poliittisen propagandamateriaalin varastamisesta hänen ollessaan käymässä Pohjois-Koreassa. Tällä videolla hän myöntää rikoksensa tv-kameroiden edessä ja pyytää sitten itkien anteeksiantoa Pohjois-Korean hallitukselta. Kun Warmbier lopulta luovutettiin Yhdysvaltoihin puolitoista vuotta kestäneen diplomaattisen köydenvedon jälkeen, hän oli vajonnut koomaan ja kuoli pian sen jälkeen.