Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että Machu Picchun rauniokaupunki oli inkojen eliitin turvapaikka, ja siellä oleskeli todennäköisesti myös itse inkakeisari Pachacuti (1438–1472).
Machu Picchu sijaitsi majesteettisella paikalla korkealla vuoristoharjanteella yli 2 000 metriä merenpinnan yläpuolella Etelä-Perussa, ja se toimi vetäytymispaikkana, jossa inkavaltakunnan keisariperhe ja aateliset saattoivat rentoutua ja virkistäytyä.
Vaikka kuninkaalliset vierailivat Machu Picchussa vain ajoittain, kaupungissa oli satoja asukkaita, jotka asuivat vuoristokaupungissa pysyvästi. Heidän joukossaan oli pappeja, talonpoikia ja käsityöläisiä, jotka varmistivat keisarin ja hänen perheensä viihtyvyyden.