Näin valmistat muumion
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että sielu jatkoi kuoleman jälkeen elämää entisessä ruumiissaan. Edellytyksenä kuitenkin oli, että sielu löysi ja tunnisti vanhan tomumajansa. Jos näin ei käynyt, sielu parka oli tuomittu vaeltamaan kodittomana. Siksi egyptiläiset kehittivät vuosituhansien kuluessa palsamointiprosessin, jonka avulla vainajan ruumis säilöttiin ikuisiksi ajoiksi. Palsamoijien makaaberi urakka kesti 70 päivää.

Farao Ramesses II:n (noin 1279–1213 eaa.) muumio löydettiin vuonna 1883 Luxorin lähistöltä. Nykyään muumiota säilytetään Kairon Egyptiläisessä museossa.
1. päivä: Vainaja pestiin huolella
Vainaja pestiin ja hänelle rukoiltiin turvallista matkaa manalaan.
Kun perhe oli surrut kuollutta kotona, vainaja vietiin palsamoijien työpajaan. Paja sijaitsi yleensä kaupungin ulkopuolella Niilin länsirannalla, joka yhdistettiin kuolemaan ja kuolemanjälkeiseen elämään: aurinko näet laski eli ”kuoli” länteen ja nousi aamulla jälleen idästä.
Ruumis vietiin ensiksi Ibuun, ”puhdistumisen telttaan”, missä se pestiin huolellisesti vedellä.
Pesemisellä oli myös tärkeä uskonnollinen merkitys, sillä egyptiläisille palsamoimisprosessi oli rituaali, jonka avulla kuolleelle pyrittiin varmistamaan sujuva siirtyminen kuolemanjälkeiseen elämään. Siksi rukoukset säestivät palsamointia sen alusta loppuun.
Päivät 2-5: Sisäelimet poistettiin
Pestyään vainajan huolellisesti palsamoijat poistivat aivot ja sisäelimet, jotta ruumis ei alkaisi mädäntyä.
Pesty vainaja vietiin toiseen telttaan, jota kutsuttiin ”kauneuden taloksi”. Siellä palsamoijat ryhtyivät käsittelemään ensimmäiseksi pääkoppaa.
Yleensä he työnsivät vasempaan sieraimeen pitkävartisen koukun tai ohuen pronssisauvan ja puhkaisivat sillä reiän seulaluun läpi kallo-onteloon.
Reiän kautta palsamoijat poistivat aivot vähän kerrallaan. Egyptiläiset eivät pitäneet aivoja tärkeinä, ja niinpä poistettu aivokudos heitettiin saman tien pois.
Estääkseen aivojen jäänteitä mätänemästä palsamoijat kaatoivat tyhjään kalloon kuumaa pihkamassaa.
Seuraavaksi vatsan vasemmalle sivulle tehtiin noin kymmenen senttimetrin pituinen viilto, jonka kautta poistettiin sisäelimet. Palsamoijat tiesivät, että mitä nopeammin sisuskalut saatiin poistettua, sitä paremmin ruumis säilyi.
Sydän jätettiin yleensä paikoilleen rintaonteloon. Sitä pidettiin älyn, tunteiden ja omantunnon tyyssijana, joka punnittiin kuoleman valtakunnan portilla.
Sydämen perusteella manalan valtias Osiris näki, oliko kuollut elänyt hyveellistä elämää vai ei.