Prahan Kaarlen yliopiston egyptologit tekivät yllättävän löydön rutiinikaivauksissa Egyptissä 30 kilometriä pohjoiseen Gizan pyramidista: suurimman tunnetun kokoelman balsamointimateriaaleja muinaisesta Egyptistä.
Arkeologit kaivoivat noin farao Djoserin ajalta (noin 2690 eaa. – 2670 eaa.) olevia hautoja, kun hiekasta ilmaantui yhtäkkiä 370 ruukkua, jotka sisälsivät balsamoinnissa käytettyjä materiaaleja ja työkaluja.
Ruukuissa oli muun muassa pellavaa, hartsia ja työvälineitä, kuten pieniä koukkuja, joilla kaavittiin aivomassaa ruumiista nenän kautta.
Ruukut ovat eläinten pään muotoisia, ja ne sisälsivät muun muassa rippeitä hartsiseoksesta, jota egyptiläiset käyttivät muumioinnissa. Hartsi oli useimmiten katajasta, ja siihen lisättiin mirhaa ja kamferiöljyä.
Välineet kuuluivat eliitille
Ruukkuihin oli kirjoitettu nimi ”Wahibre-Mery-Neith, rouva Irturun poika”. Vielä ei tiedetä, viittaako nimi henkilöön, joka oli tarkoitus balsamoida löydetyillä välineillä, vai balsamoinnista huolehtineeseen henkilöön.
”Vaikka tiedämme joitakuita tuon nimisiä korkea-arvoisia henkilöitä tältä aikakaudelta, ruukut eivät kuuluneet yhdellekään heistä”, kertoi aikakauteen perehtynyt egyptologi Ladislav Bareš.
Egyptiläiset poistivat aivot nenän kautta
1. Aivot möyhittiin koukulla
Nenän läpi työnnetyllä koukulla aivot palasteltiin niin, että ne voitiin poistaa avaamatta kalloa.
2. Aivot poistettiin nenän kautta
Ruumista nostettiin niin, että aivomassa pääsi valumaan sieraimista.
3. Kallo täytettiin hartsilla
Jotteivät mahdolliset kalloon jääneet aivojen rippeet alkaisi mädäntyä, kalloon kaadettiin sieraimista lämmintä hartsiseosta.
4. Elimet poistettiin vatsasta
Balsamoija poisti sisäelimet kehosta vasempaan kylkeen tehdyn 10 sentin pituisen viillon kautta. Sydän jätettiin paikoilleen, sillä se punnittaisiin kuoleman valtakunnan portilla.
5. Natron kuivasi ruumiin
Ruumiiseen pantiin pieniä pusseja natronsuolaa nesteen poistamiseksi ruumiista. Sitten koko ruumis sai olla natronin peitossa 40 päivää.
6. Ruumis viimeisteltiin
Ruumiiseen hierottiin hyväntuoksuisia voiteita ja öljyjä, jotta iho pysyisi pehmeänä. Ruumis käsiteltiin hartsiseoksella, joka suojasi sitä kosteudelta ja homeelta.
7. Muumio käärittiin pellavaan
65 päivän kuluttua ruumis käärittiin noin 5 kilometriin pellavakääreitä, jotka pitivät paketin koossa.
8. Muumio asetettiin arkkuun
Arkku – tai eliitillä komea sarkofagi – oli vainajan viimeinen lepopaikka. Pappi kosketti muumion silmiä, suuta, korvia ja nenää ennen hautaan asettamista, jotta ne toimisivat myös tuonpuoleisessa.
”Balsamointimateriaalien määrästä sekä läheisen haudan koosta ja järjestelyistä päätellen haudan ja varaston omistaja on kuulunut yhteiskunnan eliittiin”, Bareš toteaa.
Hän lisää, että haudan lähimmät naapurit olivat amiraali Udjahorresnet ja kenraali Menekhibnekau.