Ranskalainen tutkija Jean-François Champollion oli nähnyt urallaan kaikenlaista, ja vain harva tiesi muinaisesta Egyptistä enemmän kuin hän.
Hän oli vuonna 1822 ratkaissut egyptiläisten hieroglyfien arvoituksen ja avannut siten oven tuntemattomaan maailmaan, jossa yli 4 000 vuotta vanhat kirjoitusmerkit alkoivat jälleen puhua.
Läpimurtonsa jälkeen Champollion oli lukenut ja tutkinut satoja egyptiläisiä papyrustekstejä.
Hänen edessään Torinon egyptiläisen museon varaston pöydällä makaavat papyrusten riekaleet muuttivat kuitenkin kertaheitolla hänen aiempia käsityksiään muinaisten egyptiläisyyden ylväydestä ja hienostuneisuudesta.
Ensimmäinen kolmannes papyruksesta oli vielä laatuunkäypä joskin epätavallinen: siinä oli satiirinen piirros, jossa oli kuvattu eläimiä ihmisinä erilaisissa arkipäivän tilanteissa.
Papyruksen seuraavassa osassa piirrosten luonne kuitenkin muuttui dramaattisesti.
Pahasti vaurioituneeseen lähes 3 000 vuotta vanhaan papyrukseen oli kuvattu ihmisiä sukupuoliaktissa.
Kuvissa miehet, joilla oli jättimäiset penikset ja joiden kasvot olivat vääristyneet, harrastivat seksiä eri asentoihin vääntäytyneiden naisten kanssa. Kaunistelemattomat kuvat järkyttivät ja loukkasivat suuresti syvän uskonnollista ranskalaista.
”Kuvat esittivät hirvittäviä siveettömyyksiä, ja ne antoivat minulle hyvin omituisen kuvan egyptiläisten viisaudesta”, Champollion kirjoitti paheksuen veljelleen vuonna 1824.
Papyrus piilotettiin
Torinon museon eroottista muinaisjäännöstä kutsutaan virallisesti nimellä Papyrus 55001, ja se on yksi arvoituksellisimmista ja kiistanalaisimmista muinaisen Egyptin papyruksista.
Koskaan aikaisemmin tai myöhemminkään ei ole löydetty mitään vastaavaa. Papyruksen tausta ja tarkoitus ovat edelleen arvoitus lähes kaksisataa vuotta sen löytämisen jälkeen.
Lähes kolme metriä pitkä papyrus löytyi läheltä Kuninkaiden laakson hauta-aluetta 1800-luvun alussa ja päätyi monen mutkan kautta Torinon museoon samana vuonna, jona Champollion saapui sinne tekemään tutkimuksiaan.
Piirroksissa on 12 seksikohtausta, joissa keski-ikäiset, ruokottomat miehet harrastavat seksiä nuorten, kauniiden naisten kanssa eri asennoissa ja tilanteissa.
Esimerkiksi yhdessä kuvassa mies, jolla on valtava penis, on yhdynnässä naisen kanssa tämän seistessä kahden puolialastoman naisen vetämissä vaunuissa.
Champollion kollegoineen ei tiennyt, mitä ajatella papyruksesta.
Niinpä se piilotettiin Torinon museon varaston kätköihin, ja seuraavina vuosikymmeninä tutkijat pääsivät tutustumaan siihen vain erikoisluvalla.
Papyrus 55001 oli vuosikymmeniä lukkojen takana, ja sen sai nähdä vain erityisluvalla.
Egyptin jumalilla oli seksielämä
1800-luvulla tunnettiin hyvin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten viehtymys eroottiseen taiteeseen, mutta sen ajan egyptologit uskoivat, että Niilin kansa oli ollut toisenlaista.
Torinon museon papyrus kertoi kuitenkin jotain muuta.
Nykytutkimuksen mukaan muinaisilla egyptiläisillä olikin paljon rennompi suhde seksiin kuin aiemmin on oletettu.
Egyptiläisille seksi oli tärkeä osa elämää – myös kuoleman jälkeistä elämää. Jumaltenkin maailma oli täynnä erotiikkaa ja se liittyi myös maailman syntyyn.
Egyptiläisen luomismyytin mukaan ensimmäiset jumalat syntyivät alkumerestä nimeltä Nun. Tärkein jumalista oli auringon jumala Atum.
Hänellä oli muiden jumalien tapaan inhimillisiä ominaisuuksia, kuten seksuaalivietti. Auringossa kylpevä rakkauden ja nautinnon jumalatar Hathor sai Atumin kiihottumaan, ja hän masturboi. Sitten hän nieli siemennesteensä ja sylki lopulta suustaan kaksi lasta.
Näistä jälkeläisistä, jumala Shusta ja jumalatar Tefnutista, tuli aviopari, ja he lisääntyivät ihmisille tavalliseen tapaan. Maa ja taivas olivat heidän lapsiaan.
Tarinat seksistä ja insestistä esiintyvät siis jo varhaisissa egyptiläisissä jumaltarinoissa.
Myöhemmissäkin tarinoissa jumalat harrastavat auliisti seksiä keskenään.
Esiaviollinen seksi ei ollut ongelma
Jumalten vapaa seksuaalisuus heijastui myös kuolevaisten elämään. Toisin kuin monissa aikaisemmissa ja myöhemmissäkin kulttuureissa muinaisilla egyptiläisillä ei ollut lakeja, jotka olisivat kieltäneet esiaviollisen seksin.
Neitsyyttä ei pidetty mitenkään erityisesti arvossaan. Nuoret naimattomat naiset ja miehet saattoivat melko vapaasti hankkia seksuaalisia kokemuksia, erityisesti alemmissa sosiaaliluokissa. Mitä korkeammalle yhteiskunnan asteikossa mentiin, sitä tarkemmin nuorison seksuaalisuutta ja mainetta kuitenkin valvottiin.
Lisäksi avioituneelta naiselta edellytettiin ehdotonta uskollisuutta miehelleen, sillä miehen piti voida luottaa siihen, että vaimon synnyttämät lapset olivat hänen. Mies sen sijaan sai ottaa rakastajattaria.
Jos hän esimerkiksi vehtasi perheen palvelijattarien tai orjien kanssa, hänen ei katsottu olevan uskoton vaimolleen.
Jos naimisissa oleva mies sen sijaan jäi kiinni suhteesta naimisissa olevan naisen kanssa, siitä saattoi seurata ankara rangaistus molemmille. Miehen jalkapohjia piiskattiin, tai häneltä leikattiin nenä ja korvat irti.
Naiselta saatettiin leikata nenä irti, tai hänet saatettiin jopa polttaa.
Aviollinen uskollisuus oli kuitenkin normi – myös kuoleman jälkeen. Egyptiläiset uskoivat, että elämä jatkui kuoleman jälkeen ja että kuolleet auttoivat eläviä.
Jos elävä suututti vainajan, tämä saattoi kostaa. Siksi olikin parasta pitää välit kunnossa manalan väkeen.
Esimerkki tästä on kirje, jonka egyptiläismies kirjoitti kuolleelle vaimolleen:
”Niinä kolmena vuotena, jotka olet ollut kuolleena, en ole vieraillut muissa taloissa [harrastamassa seksiä muiden naisten kanssa], en ole avioitunut uudelleen enkä ole käynyt prostituoitujen luona.”
Papyruksen 12 kuvassa rumat miehet harrastavat seksiä kauniiden naisten kanssa. Asiantuntijoiden mukaan Papyrus 55001 tuskin oli muinainen vastine nykyajan suttuisille pornolehdille. Siihen se on ollut liian kallis.
Seksiä myös kuoleman jälkeen
Seksi jatkui myös kuoleman valtakunnassa, ja sitä varten piti olla varusteet kunnossa. Sitä ei kuitenkaan pystytty varmistamaan ruumista palsamoitaessa.
Miespuolisille muumioille pantiin siksi hautaan mukaan tekopenis, naisille puolestaan kiinnitettiin tekonännit.
Myös hautojen seinämaalaukset ja reliefit huokuivat erotiikkaa, mutta vain, jos katselija tunsi taiteen eroottisen koodiston.
Pyhissä haudoissa ja temppeleissä ei nähty mitään niin räikeän suoraviivaista kuin Torinon papyruksessa, vaan taiteilijan oli hallittava hienovaraisempi esitystapa.
Symboliikka oli tärkeää. Avioparin välistä eroottista suhdetta saatettiin kuvata seinämaalauksissa muun muassa lootuksenkukilla, lemmenmarjoilla ja pienillä ankanpoikasilla.
Taiteilijat leikittelivät myös sanojen merkityksillä. Esimerkiksi sana ”ampua” saattoi muinaisegyptiksi merkitä sekä nuolen ampumista että ejakulointia.
Farao Tutankhamenia esittävä kuva, jossa hän ampuu nuolia kohti vihollista kauniin vaimonsa katsellessa vieressä, on voinut olla muinaisille egyptiläisille myös symbolinen viittaus parin seksielämään.
Samaan tapaan egyptiläisten rakkausrunous, erityisesti ylhäisön parissa, vilisi piilomerkityksiä ja aistillisuutta.
Yhdessä runossa nuori nainen kirjoittaa rakastetulleen: ”Sukellan kanssasi veteen ja nousen pintaan mukanani punainen kala, joka sykkii sormissani. Asetan sen rinnoilleni ja ihailen kauneuttasi. Oi sankarini, veljeni, tule luokseni!”
Siinä missä eliitti arvosti vihjailuja ja salaperäisyyttä, Papyrus 55001 on selvä osoitus siitä, että muinaiset egyptiläiset osasivat olla myös suorasukaisempia.
Kysymys kuuluu, kenelle tai mihin tarkoitukseen papyrus on tehty.
Pilkkasiko papyrus eliittiä?
Papyruksen lojuttua yli 150 vuotta Torinon museon arkistoissa sveitsiläinen egyptologi Joseph Omlin kirjoitti siitä kirjan.
Hänen teoksensa innoittamana tutkijat alkoivat lopulta selvittää papyruksen arvoitusta.
Papyruksen koon ja piirrostekniikan perusteella asiantuntijat ovat arvioineet, että se on peräisin ajalta 1307–1070 eaa., jolloin Egyptissä hallitsi peräkkäin kaikkiaan yksitoista Ramesses-nimistä faraota.
Jotkut ovat esittäneet, että papyrus oli yksinkertaisesti maailman ensimmäinen pornolehti. Sen ensimmäinen osa, joka kuvailee ihmisten toimissa puuhastelevia eläimiä, ei tue tätä teoriaa.
Toisaalta se osoittaa joidenkin tutkijoiden mielestä, että myös papyruksen eroottinen osa on tarkoitettu satiiriksi.
Oletusta tukee kuvien miesten ulkonäkö, reilusti liioitellut sukupuolielimet sekä erikoiset asennot, joissa parit on kuvattu. Myös papyruksen tekstit ovat vitsikkäitä. Yhdessä nainen sanoo miehelle:
”Älä pelkää! Mitä minä voin tehdä sinulle?” Toisessa kuvassa nainen istuu hajareisin suuren ylösalaisin käännetyn amforan päällä ja sanoo miehelle: ”En saa sinulta mitään, joten minun on tyytyminen tähän.”
Asiantuntijat ovat tutkineet tarkkaan papyruksen yksityiskohtia selvittääkseen sen taustat ja mahdollisen käyttötarkoituksen.
Kaikki kuvien miehet on ympärileikattu, mikä oli yleistä papeille muinaisessa Egyptissä. Yksi naisista seisoo jalka ojennettuna korkealle pään päälle Hathor-jumalattaren kunniaksi tanssivien papittarien tapaan.
Yhden teorian mukaan papyrus tekeekin pilkkaa ylimystöstä ja etenkin papistosta. Siitä seuraa kysymys, kuka on tilannut tämänkaltaisen työn.
Joseph Omlinin mukaan kyseessä on saattanut olla Egyptin armeijan korkeaarvoinen sotilashenkilö, jolla olisi ollut siihen sekä varaa että motiivi.
Farao Ramesses III:n kuoleman jälkeen vuonna 1165 Egyptiä alkoivat koetella sisäiset levottomuudet, valtio menetti suuria maa-alueita, ja temppelien papisto sai suuren vallan.
Papyrus on saattanut kiertää sotilaspiireissä, joissa moni halveksi tuon ajan heikkoja hallitsijoita ja liian vaikutusvaltaisia pappeja.
Joka tapauksessa tutkijat uskovat, että Papyrus 55001 ei ollut ainoa laatuaan.
Todennäköisesti vastaavanlaisia eroottisia papyruksia on ollut muitakin, mutta ne ovat ajan saatossa tuhoutuneet. Osa on saattanut säilyäkin ja odottaa vain löytymistään.