Useimmat muinaiset kulttuurit noudattivat kuukalenteria, joka seurasi Kuun vaiheita ja jonka mukaan vuodessa oli noin 354 päivää. Muinaiset egyptiläiset laskivat ensimmäisinä vuoden pituudeksi 365 päivää.
Heidän kalenterinsa perustui osittain Niilin jokavuotiseen tulvaan, joka oli maanviljelyn kannalta erittäin merkittävä tapahtuma ja joka sattui yleensä samaan aikaan, kun taivaan kirkkain tähti, Sirius, nousi näkyviin idässä.
Kartoittamalla Siriuksen ja muiden taivaankappaleiden sijainnin papit pystyivät laatimaan kalenterin ja kuin taikuuden avulla ”ennustamaan” Niilin tulvan ajankohdan.
Egyptiläisten kalenteri pystyi ennustamaan Niilin vuosittaiset tulvat, joilla oli suuri vaikutus Egyptin maanviljelyyn.
Egyptiläisten vuodenajat
Egyptiläisten kalenterissa oli kolme vuodenaikaa:
1. Tulva, jolloin Niili tulvi pelloille (syys-tammikuu)
2. Kylvö, jolloin sato kasvoi (tammi-toukokuu)
3. Sato, jolloin sato korjattiin (touko-syyskuu)
Egyptiläisten kalenteri oli jaettu 12 kuukauteen, joista jokaisessa oli 30 päivää. Kun ensimmäiset 360 päivää olivat kuluneet, kalenteriin lisättiin viisi päivää, jotta se vastasi maan kierrosta Auringon ympäri.
Ylimääräisiä viittä päivää pidettiin epäonnen päivinä, ja niiden aikana suoritettiin monia uskonnollisia rituaaleja, joilla yritettiin torjua huonoa onnea.
Roomalaiset omaksuivat egyptiläisten 365-päiväisen kalenterin, joka levisi myös muualle Eurooppaan.