Juhlat eivät ottaneet loppuakseen, kun sotilaiden ja merimiesten kulkue marssi läpi farao Hatšepesutin hallitseman Egyptin pääkaupungin Theban.
Faraon ankarimmat arvostelijatkin seurasivat ihaillen sankareita, jotka olivat palanneet kaksi vuotta kestäneeltä matkaltaan Puntin maasta.
Ilma oli sakeana kaukaa etelästä, ilmeisesti nykyisen Eritrean alueella sijainneesta Puntin maasta tuodun mirhan tuoksusta.
Pian arvokasta mirhaa poltettaisiin suitsukkeina jumalpatsaiden edessä kaikkialla Egyptissä, jotta jumalat edelleen siunaisivat Egyptiä onnella ja hyvinvoinnilla.
Rumpujen ja torvien tahdissa marssivat joukot heiluttelivat oksia ja kirveitä, ja puntilaiset eksoottisine pujopartoineen vetivät kärryissä Puntista tuotuja villejä apinoita ja kirahveja.
Kun kulkue lähestyi temppeliä, jossa Hatšepesut odotti, kaikki puhuivat ihmeestä: Jumala Amen oli siunannut faraon suojelemalla retkikuntaa.
3 400 vuotta vanhat kaiverrokset Thebassa kertovat, että farao Hatšepesutin Puntiin lähettämä retkikunta oli ollut menestys.
Kauppasuhteet maiden välillä olivat olleet poikki yli kolmesataa vuotta, mutta nyt Puntista oli tuotu ylellisiä tavaroita viidellä laivalla, ja kaupankäynti jatkuisi vuosikymmeniä.
Menestyksestä huolimatta Egyptin mahtavimman naisfaraon muisto yritettiin häivyttää hänen kuolemansa jälkeen.
Vasta viime vuosina arkeologit ovat ymmärtäneet, miksi osa hänen patsaistaan ja reliefeistään on säilynyt ja osa on tuhottu tuntemattomiksi.
Hatšepesut hallitsi 20 vuotta
- Hatšepesut syntyi Thebassa Egyptissä 1507 eaa.
- Hän oli naimisissa velipuolensa, farao Tuthmosis II:n kanssa. Tuthmosiksen kuoltua vuonna 1479 eaa. Hatšepesut alkoi hallita poikapuolensa Tuthmosis III:n kautta, joka oli vielä lapsi.
- Kun Tuthmosis III oli riittävän vanha hallitsemaan, Hatšepesut julisti itsensä faraoksi ja hallitsi yhdessä Tuthmosis III:n kanssa.
- Hatšepesut hallitsi Egyptiä yli 20 vuotta aina vuonna 1458 eaa. tapahtuneeseen kuolemaansa asti.
- Hatšepesutin hautatemppelin suunnitteli kuningattaren oma arkkitehti ja neuvonantaja Senenmut, ja sitä pidetään nykyään yhtenä Egyptin kauneimmista.
Egypti oli sotien heikentämä
Kun Hatšepesut syntyi vuoden 1500 eaa. tienoilla, häneen ei kohdistunut suuria odotuksia.
Hänen isänsä Tuthmosis I oli toivonut ensimmäisen vaimonsa Ahmosen synnyttävän pojan kruununperilliseksi.
Ajat olivat Egyptissä rauhattomat, ja faraon valta oli vain varjo entisestään.
Vain 50 vuotta aiemmin egyptiläiset olivat karkottaneet maata sata vuotta miehittäneet hyksot.
Egyptin uusi hallitsijasuku, 18. dynastia, kaipasi vahvaa kuningasta ja vakautta, jotta Egypti nousisi jälleen suurvallaksi.
Tuthmosis I ei varmaankaan pitänyt tytärtään mahdollisena kruununperijänään, vaikka naisia oli aiemmin ollutkin faraoina lyhyitä aikoja.
Hatšepesutin nimi sen sijaan paljasti, mitä hänen varalleen oli suunniteltu. Nimi tarkoittaa ”ylhäisistä naisista ensimmäinen”, ja se viittasi faraon ensimmäiseen vaimoon.
Hatšepesutista oli siis mitä ilmeisemmin tarkoitus tulla maan tulevan kuninkaan puoliso.
Kun Hatšepesut oli noin 13-vuotias, hänen isänsä kuoli. Tämän ruumista oli tuskin lähetetty muumioitavaksi, kun Hatšepesutin velipuoli kruunattiin Tuthmosis II:ksi.
Hän otti sisarensa vaimokseen, kuten tapana oli ja näin Hatšepesut astui yhden askelen lähemmäksi valtaa.
Kuninkaan tyttären tärkein tehtävä oli saattaa maailmaan kruununperijä veljensä kanssa.
Insesti varmisti vallan
Egyptin miesfaraot tekivät lapsia sisartensa kanssa varmistaakseen vallan jälkeläisilleen.
Kun Hatšepesutin oli aika avioitua, oli jo ennalta selvää, että aviomies tulisi kuningassuvun sisältä.
Tärkeä Osiris-jumala oli ottanut vaimokseen sisarensa, jumalatar Isiksen, ja koska faraota pidettiin jumalana, hänenkin tuli avioitua sisarensa kanssa.
Hatšepesut naitettiin velipuolelleen, ja kun heidän isänsä Tuthmosis I kuoli, Hatšepesutin aviomies nousi valtaan hallitsijanimellä Tuthmosis II.
Pariskunta sai tyttären, Neferuren, mutta ei poikaa, joka olisi ollut kiistaton vallanperijä.
Egyptiläiset pitivät kuninkaallisten sisarusavioliittoja välttämättömänä käytäntönä, jonka tarkoitus oli varmistaa, että kuningassuvun veri pysyi mahdollisimman puhtaana.
Mitä kuninkaallisempaa sukua kruununprinssi oli, sitä vaikeampi häntä oli ohittaa, kun valtion johtavat papit ja ylimystö valitsivat uuden faraon edesmenneen tilalle.
Sekä Hatšepesut että hänen äitinsä Ahmose – joka ei ollut Tuthmosis II:n äiti – tiesivät, että naisen tie valtaan kävi heikon miesfaraon kautta.
Heidän onnekseen Tuthmosis II oli sekä liian nuori että liian sairas hallitakseen yksinään.
Nopeasti kävi selväksi, että Egyptiä ei hallinnut yksi mies vaan epätavallinen kolmikko.
Tuthmosis II:lle rakennetun temppelin reliefi kertoo Ahmosen ja Hatšepesutin korkeasta asemasta.
Siinä heidät nimittäin kuvataan saman kokoisena kuin farao, kun egyptiläisen perinteen mukaan farao kuvattiin yleensä kaikkia muita suurempana.
Mahtavat rakennukset olivat Hatšepesutin vallan osoitus
Hatšepesutin obeliskit olivat ennätyskorkeita
Hatšepesut pystytti valtansa merkiksi neljä obeliskia.
Kukin niistä louhittiin yhdestä kivestä, ja noin 30 metriä korkeat kivipaadet olivat suurimpia obeliskeja, mitä siihen asti oli nähty.
Obeliskit komeilivat Karnakin tärkeimpien temppelien edustalla, ja niiden huippu oli päällystetty kullalla.
Shutterstock
Punainen kappeli ylisti jumalten kuningasta
Hatšepesut alkoi rakentaa Thebaan nykyisin Luxorissa sijaitsevalle Karnakin suurelle temppelialueelle pyhättöä punaisesta kvartsiitista.
Sen kivien kaiverroksissa kerrotaan, että Hatšepesutin isä oli itse pääjumala Amen, joka oli julistanut Hatšepesutista tulevan farao.
Kirjoituksen tarkoitus oli legitimoida Hatšepesutin valta-asema. Temppeli valmistui vasta Tuthmosis III:n aikana, ja hän tuhosi sen myöhemmin.
Shutterstock
Taivaan valtiattaren temppeli
1400-luvulla eaa. Karnakiin pystytettiin temppeli äitijumalatar Mutille.
Arkeologit eivät ole varmoja siitä, kuka temppelin rakensi, mutta sen raunioista on löydetty kivi, josta tutkijoiden mukaan on todennäköisesti raaputettu pois Hatšepesutin nimi ja tilalle on kirjoitettu Tuthmosis II:n ja III:n nimet.
Bridgeman
Pyhäkkö leijonajumalalle
Hatšepesut louhitutti kallioon Keski-Egyptissä temppelin leijonajumalatar Pakhetille.
Temppelissä oli kaksi käytävän yhdistämää kammiota sekä ulkopuolella pylväshalli.
Temppelin ulkoseinässä olevassa tekstissä Hatšepesut ylpeilee roolillaan Egyptin jälleenrakentajana hyksohallitsijoiden karkottamisen jälkeen.
Einsamer Schütze
Hatšepesut esitti nöyrää
Tuthmosis II kuoli hallittuaan noin 13 vuotta, ja taas Egyptiltä puuttui aikuinen, miespuolinen kruununperijä.
Tuthmosis ja Hatšepesut olivat saaneet yhdessä lapsen, mutta hän oli tyttö, joten yksi edesmenneen kuninkaan jalkavaimojen pojista nostettiin faraoksi, Tuthmosis III:ksi.
Tämä oli vasta kaksi vuotta vanha, joten hänelle piti löytää kanssahallitsija.
Yli kymmenen vuotta vallan ytimessä vaikuttanut Hatšepesut oli solminut tärkeitä kontakteja maan vaikutusvaltaisimpiin miehiin, ja nämä tukivat hänen nimitystään lapsifaraon holhoojaksi hänen faraolliseen vereensä vedoten.
Aluksi Hatšepesut esitti suosiolla rooliaan maltillisena kanssahallitsijana ja piti matalaa profiilia vaikka tosiasiassa tekikin kaikki merkittävät päätökset.
Virallisissa maalauksissa hän seisoo nöyränä faraon takana, ja kun hän tilasi itselleen hautakammion, hän valitsi syrjäisen paikan kaukana faraoiden haudoista Kuninkaiden laaksossa.
Kaupparetkikunta teki Hatšepesutista suuren faraon
Hatšepesut lähetti viisi laivaa uudistamaan sotien vuoksi kolmesataa vuotta jäissä olleita kauppasuhteita Puntin valtion kanssa.
Egyptin dynastioiden 1 500 vuotta kestäneen vallan aikana vain mahtava farao Kheops ja kolme muuta suurta kuningasta olivat onnistuneet pitämään yllä Egyptin kauppasuhteita Puntin maan kanssa.
Kaupparetkikunnallaan Hatšepesut todisti kuuluvansa suurten faraoiden joukkoon.
Kaupankäynti Puntin kanssa oli keskeytynyt hyksojen valloitettua suuren osan Egyptiä noin 1650 eaa., eivätkä Hatšepesutin edeltäjät 18. dynastiasta olleet kyenneet uudistamaan kauppasuhteita pitkällisten sotien jälkeen.
Hatšepesut rakennutti viisi suurta alusta, jotka purettiin ja kuljetettiin 200 kilometriä aavikon halki Niililtä Punaisellemerelle.
Siellä ne koottiin, ja ne lähtivät purjehtimaan kohti Puntia.
Hatšepesut kuitenkin vankisti valtaansa nimittämällä itse merkittävät papit, sotaväen kenraalit ja kaikki johtavat virkamiehet, jotka joutuivat hänelle näin kiitollisuudenvelkaan.
Vallankaappaus sujui jouheasti
Oltuaan seitsemän vuotta Tuthmosis III:n kanssahallitsija Hatšepesut otti seuraavan askelen kohti valtaa ja faraon asemaa.
Arkeologit eivät tiedä tarkoin, miten hän toteutti vallankaappauksen, mutta se tiedetään, että Hatšepesut kruunautti itsensä faraoksi lapsikuninkaan ollessa liian nuori pystyäkseen varteenotettavaan vastarintaan.
Hatšepesut ei kuitenkaan ollut niin tyhmä, että olisi kokonaan syrjäyttänyt nuoren kilpailijansa, sillä se olisi voinut synnyttää kapinointia perinteitä ja uskontoa kunnioittavissa alamaisissa.
Sen sijaan Egypti sai nyt kaksi hallitsijaa, mutta Hatšepesut teki kaikki päätökset yksin.
Uusimpien tutkimusten mukaan hän ei pitänyt Tuthmosis III:a vaarallisena kilpailijana vaan pikemminkin mahdollisuutena varmistaa oman verilinjansa säilyminen valtaistuimella.
Kauppamatka kesti kaksi vuotta
Korkokuvissa Puntin kuningas Parehu alistuu Nehsille. Tosiasiassa Punt oli tasaveroinen kauppakumppani. Kuninkaan takana on hänen varsin muhkeaksi kuvattu vaimonsa Ati.
Egyptiläiset ostivat mirhapuita ja kantoivat ne laivoihinsa isoissa ruukuissa, jotka suojasivat juuria. Egyptissä puista kerättiin pihkaa balsamointiin ja hajusteisiin.
Kuukausia Puntissa viipyneet egyptiläiset vaihtoivat kuuluisia värikkäitä lasihelmiään moniin Puntin eksoottisiin tavaroihin. Laivat lastattiin ääriään myöten muun muassa paviaaneilla ja kullalla.
Hatšepesut ilmeisesti toivoi, että hänen tyttärensä Neferure saisi Tuthmosis III:n kanssa jälkeläisiä, joista joku nousisi faraoksi.
Miellyttääkseen kansaa Hatšepesutin piti edetä varovasti. Kansalle selvisi vain vähitellen, että sillä oli kaksi faraota.
Kuningatar esimerkiksi säilytti ajanlaskun ennallaan.
Egyptiläiset eivät käyttäneet vuosilukuja samaan tapaan kuin me nykyään, vaan vuosi oli nimetty istuvan faraon mukaan. Hatšepesut antoi kutsua vuotta edelleen tyyliin ”seitsemäs vuosi Tuthmosis III:n aikana”.
Uskonnollisissa seremonioissa Hatšepesut esiintyi kuitenkin Tuthmosiksen rinnalla, ja korkokuviin hän kuvautti itsensä edelleen saman kokoisena kuin miehensä mutta faraon kruunu päässään.
Ulkoisesti juuri mikään ei näyttänyt muuttuneen, mutta todellisuudessa Hatšepesut valmisteli huolella sitä, ettei Tuthmosis III nousisi valtaan täysi-ikäiseksi tultuaan.
Hatšepesut kuvattiin reliefeissä vuosi vuodelta aina miehisemmäksi.
Toinen kahdesta säilyneestä Hatšepesutin patsaasta on Kairon egyptiläisessä museossa. Kobra osoittaa hänen olevan kuninkaallinen, mutta joku on poistanut häneltä faraon tunnusmerkin, irtoparran.
Hänen hartiansa levenivät ja rintansa litteni, ja lopulta hänelle kuvattiin kuninkaallinen irtoparta.
Reliefien kirjoituksissa farao Hatšepesutiin viitataan kuitenkin naista tarkoittavalla pronominilla, eli kuvilla huijattiin vain tavallista kansaa, joka ei osannut lukea.
Hatšepesut varmisti valtansa rakentamalla
Uuden faraon piti osoittaa valtaansa, eikä mikään tehnyt alamaisiin suurempaa vaikutusta kuin upeat rakennukset.
Hatšepesut rakennutti uusia temppeleitä ja muistomerkkejä kaikkialle valtakuntaan ja muun muassa suurimman hautatemppelin, mitä Egyptissä oli nähty sitten suurten pyramidien aikojen.
Sitten hän kaivautti itselleen uuden haudan Kuninkaiden laaksoon.
Puntin sijainti selvisi paviaanista
Paviaaneja pidettiin muinaisessa Egyptissä pyhinä, ja retkikunta toi Puntista useita paviaaneja, joita kohdeltiin hyvin kunnioittavasti.
Kuolleet paviaanit muumioitiin ja haudattiin huolellisesti.
Vuonna 2010 tutkijat tekivät Puntista tuodulle paviaanille dna-analyyseja, ja niiden perusteella Punt sijaitsi nykyisen Eritrean alueella, jossa elää edelleen villejä paviaanilaumoja.
Myös kaupankäynti lähti uuteen nousuun. Hatšepesut solmi lähettiläidensä avulla sopimuksia ja avasi jälleen kauppareittejä, jotka oli lakkautettu hyksojen vallan aikana. Tarunomainen Punt ei ollut Egyptin ainoa uusi kauppakumppani, vaan pian vauraat egyptiläiset saattoivat nauttia kreikkalaisista viineistä ja oliiveista ja koristautua Afganistanista tuodulla sinisellä lapiskivellä.
Ajan mittaan kansa hyväksyi Hatšepesutin faraoksi.
Jumalat mitä ilmeisemmin suhtautuivat hänen suopeasti, sillä hänen hallituskaudellaan maata eivät vaivanneet nälänhädät eivätkä tuhoisat tulvat.
Hatšepesut piti huolen siitä, että myös Tuthmosis III oppi faraolle hyödyllisiä taitoja.
Hänelle opetettiin sotataitoja, ja hän osallistui sotaretkille Mitanniin (nykyisessä Syyriassa) ja Nubiaan (nykyisessä Pohjois-Sudanissa).
Tuthmosiksen varttuessa Hatšepesut järjesti juhlan itsensä ja pojan kunniaksi.
Yleensä niin sanottu Sed-juhla pidettiin faraon hallittua 30 vuotta. Koska Hatšepesut ja lapsikuningas olivat jakaneet vallan 15 vuoden ajan, juhlilla kunnioitettiin siis heidän yhteensä 30 vuoden hallintokauttaan.
Juhlien tarkoitus oli osoittaa, että molemmat olivat vahvoja hallitsijoita.
43-vuotias Hatšepesut ja 17-vuotias Tuthmosis osallistuivat muun muassa rituaaliseen juoksuun, joissa he kantoivat maljakoita, lintuja ja muita symbolisia esineitä alamaisten osoittaessa suosiotaan.
Hautatemppeli oli alamaisia varten
Hieman faraoksi kruunaamisensa jälkeen Hatšepesut käski yliarkkitehtinsa Senenmutin rakentamaan hautatemppelin, joka muistuttaisi jälkipolvia hänen suuruudestaan. Hatšepesut antoi rakennukselle nimen Djeser-Djeseru, ”pyhistä pyhin”. Temppelin päätarkoitus oli vakauttaa Hatšepesutin asema faraona sekä hänen eläessään että kuoltuaan.
Siksi temppeli rakennettiin lähelle pääkaupunki Thebaa Niilin länsipuolelle paikkaan, jonka ohi kymmenettuhannet ihmiset kulkivat vuosittain uskonnollisissa juhlissa. Hatšepesutin ja Osiris-jumalan patsaat olivat temppelin ulkopuolella vieraita vastassa, ja sen sisällä oli seinämaalauksia Hatšepesutin saavutuksista. Reliefit ja patsaat esittivät Hatšepesutin jumalten valitsemana hallitsijana, jollaista Egypti ei ollut ennen nähnyt. Temppelin kappelissa papit uhrasivat Hatšepesutille.
Aavikko alkoi kukkia
Ensimmäisenä Hatšepesutin kuolintemppelissä vierasta oli vastassa keidas keskellä rutikuivaa aavikkoa.
Osa kaupparetkikunnan Puntista tuomista puista istutettiin tänne, ja niiden juuria on vieläkin näkyvissä.
Menestys Puntissa
Temppelin sisäänkäynnin lähellä oli värikkäitä reliefejä menestyksekkäästä kauppamatkasta Puntiin.
Jumalten luoma
Temppelin pyhimmän alueen seinäreliefit kertovat, että jumala Amen loi Hatšepesutin 12 muun jumalan kanssa ja asetti hänet hallitsemaan Egyptiä.
Faraon kuvat tuhottiin
Hatšepesutin kuoleman jälkeen kaikki kuvat hänestä faraona hakattiin huolella irti Anubis-jumalan temppelistä, todennäköisesti hänen seuraajansa Tuthmosis III:n käskystä.
Kuvat Hatšepesutista lapsena saivat jäädä.
Hautapaikka
Hatšepesutin hautatemppeli ei ollut hauta vaan sen tarkoitus oli vain ylistää faraota. Muumio haudattiin Kuninkaiden laaksoon muiden 18. dynastian faraoiden joukkoon.
Temppelin pääty osoittaa kallion toisella puolella olevaan Kuninkaiden laaksoon.
Hatšepesutin muisto yritettiin tuhota
Hatšepesut hallitsi 22 vuotta ja kuoli noin 50-vuotiaana, mahdollisesti johonkin elintasosairauteen.
Muumionsa perusteella hän oli merkittävän ylipainoinen viimeisinä hallintovuosinaan.
Toisin kuin arkeologit ovat tähän asti olettaneet, nuori farao Tuthmosis III ei alkanut heti hävittää edeltäjänsä muistoa.
Sen sijaan Tuthmosis rakennutti loppuun Karnakin punaisen kappelin, jonka rakennustyöt Hatšepesut oli aloittanut.
Hän sai pojan Hatšepesutin tyttären Neferuren kanssa, jonka hän oli ottanut vaimokseen.
Poika Amenemhat kuoli kuitenkin ennen isäänsä.
Tuthmosis III:n suhtautuminen Hatšepesutiin muuttui vasta myöhemmin. Punainen kappeli tuhottiin ja Hatšepesutin nimi poistettiin kaikista rakennuksista.
Zahi Hawass tunnisti tuntemattoman muumion Hatšepesutiksi.
Hammas varmensi henkilöllisyyden
Arkeologit etsivät yli sata vuotta Hatšepesutin hautaa ja muumiota tietämättä, että Howard Carter oli löytänyt hänet jo vuonna 1903.
Muumio lepäsi vaatimattomassa haudassa, jossa ei ollut merkkejä kuninkaallisuudesta, joten vainajaa ei tunnistettu ja se unohdettiin.
Vasta vuonna 1986 muumio siirrettiin museoon, ja kymmenen vuotta myöhemmin tunnettu egyptiläinen arkeologi Zahi Hawass tutki sen.
Tutkimuksessa saatiin läpimurto, kun pienestä Hatšepesutin nimellä merkitystä lippaasta löytyi sisäelimiä ja hammas.
Tietokonekerroskuvauksissa paljastui, että tunnistamattomalta muumiolta puuttui vastaava hammas yläleuasta.
Hawass kollegoineen oli asiasta varma: Egyptin mahtavimman naisen, Hatšepesutin, maalliset jäännökset olivat löytyneet.
Hän tuhosi Punaisen kappelin ja poistatti Hatšepesutin nimen kaikista julkisista rakennuksista.
Arkeologit eivät ole varmoja mielenmuutoksen syystä, mutta mahdollisesti kyse oli faraoiden ikiaikaisesta päänvaivasta, kruununperimyksestä.
Tuthmosis III:n ainoa miespuolinen perillinen oli prinssi, jonka hän oli saanut ei-kuninkaallisen jalkavaimon kanssa.
Nuorella prinssillä olisi huonot kortit valtataistelussa Tuthmosiksen kuoltua, sillä ei hänen äitinsä eikä isoäitinsäkään ollut kuninkaallista sukua.
Tuthmosis III:n piti keksiä keino nostaa haluamansa perillinen valtaan, ja siksi hän päätti kirjoittaa historian uusiksi.
Jos hän pystyisi mitätöimään Hatšepesutin kuninkaallisuuden, hänen poikansa oikeutta kruunuun ei voitaisi kiistää.
Siksi ikääntyvän faraon oli hävitettävä Hatšepesutin muisto, jotta näyttäisi siltä, että valta olisi siirtynyt suoraan Tuthmosis I:ltä Tuthmosis II:n kautta Tuthmosis III:lle, joka voisi siirtää sen pojalleen Amenhotep II:lle.
Historian vääristelyssään Tuthmosis ei kuitenkaan rohjennut tuhota Hatšepesutin hautatemppeliä tai obeliskeja, joita hän piti liian pyhinä.
Hän kuitenkin poisti kaikki viittaukset siitä, että Hatšepesut oli ollut farao.