Faraon haaremi nousi kapinaan
Farao Ramesses III ei lainkaan aavistanut, että hänen oma vaimonsa suunnitteli hänen surmaamistaan ja vallanperimysjärjestyksen muuttamista oman poikansa hyväksi. Kapinan aallot löivät Theban yli muutamassa päivässä.
Ramesses III:n lähipiiri suunnitteli surmaavansa kehnon faraon ja anastavansa vallan.
Theban oikeustalo kylpi valtavissa rautasammioissa palavien tulien loimussa. Sisällä oli meneillään oikeudenkäynti, jossa kuutta miestä syytettiin Ramesses (Ramses) III:n murhan ja vallankaappauksen yrityksestä.
Syytetyt oli piesty perusteellisesti tunnustuksen saamiseksi ja kaikkien salaliittoon osallistuneiden selvittämiseksi.
Näiden kuuden syytetyn oikeudenkäynti oli vasta alkua laajemmalle oikeudenkäyntien sarjalle, sillä syytetyt olivat nimenneet koko joukon muita vallankaappausyritykseen osallistuneita.
Syytettyjen määrä oli väkivaltaisten kuulustelujen myötä kasvanut kuudesta peräti 33 salaliittolaiseen. Heidän joukossaan oli mm. yksi faraon vaimoista, muita haaremin naisia sekä oma poika.
Oikeuden eteen ensimmäisenä tuodut kuusi miestä tuomittiin syyllisiksi kapinaan faraota vastaan, ja kuolemantuomio pantiin täytäntöön heti.
Miehet poltettiin elävältä. Heidät heitettiin rautasammioissa palavaan tuleen heidän vaimojensa ja lastensa nähden. Paikalla oli myös uteliaita kaupungin asukkaita, jotka halusivat nähdä teloitukset.
Ramesseksesta käytetään oikeuden asiakirjoissa nimitystä ”suuri jumala”, eli hän oli jo siirtynyt tuonpuoleiseen. Kuvassa Ramesses III ja kolme Egyptin jumalista.
3 000 vuoden takaiset asiakirjat
Salaliittolaisten kohtalo tunnetaan lähes kolmetuhatta vuotta vanhoista egyptiläisistä oikeudenkäyntiasiakirjoista.
Vaikka papyruskääröt ovat pahasti vahingoittuneita ja teksti on paikoin hävinnyt kokonaan näkyvistä, tutkijoiden on kuitenkin onnistunut selvittää asiakirjoista, mitä faraon hovissa tapahtui. Tarina on täynnä juonittelua, valtakamppailua ja verenvuodatusta.
Ramesses III oli hallinnut 32 vuotta, kun hänen lähipiirinsä kääntyi häntä vastaan. Vallankaappausyrityksen teki erityisen arkaluontoiseksi se, että suunnitelma syntyi nimenomaan faraon haaremissa.
Asiakirjoissa mainitaan vain yksi Ramesseksen vaimoista, Tiy (Teje). Tiyn tavoitteena oli syöstä farao vallasta, eliminoida vallanperijä ja nostaa oma poikansa valtaistuimelle.
Vaimo ajoi vallankaappausta
Tiyn ohella salaliiton toinen päätekijä oli korkea-arvoinen palvelija, Paibakamana. Haaremi oli faraon yksityisaluetta, ja vain harvoilla oli pääsy sen alueelle.
Faraon varainhoitajan avulla Paibakamanan onnistui saada itselleen kulkulupa ja toimia Tiyn ja muiden haaremin naisten viestien välittäjänä.
Tiy lähetti haaremin naisten perheille ja ystäville viestin: ”Kiihottakaa kansaa ja kannustakaa faraon vihollisia nousemaan häntä vastaan!” Viesteillään Tiy sai virkamiehet ja sotapäälliköt puolelleen.
Valtaa havittelevat tiesivät, että kapinaa faraota vastaan ei ollut helppo voittaa, sillä faraota eivät suojelleet pelkät sotilaat vaan myös jumalat.
Salaliittolaiset taivuttelivat puolelleen myös faraon henkilääkärin Ivroyn ja kuninkaallisen maagin Prekamenefin, joiden tehtäviin kuului suojella faraota pahan voimilta ja jotka saivat käyttää voimakkaimpia loitsukääröjä.
He edistivät vallankaappausta murtamalla faraon jumalallisen koskemattomuuden vahanukkejen ja taikakalujen avulla. Salaliittolaiset tutkivat astrologista kalenteria ja päättelivät, että tähtien asema oli huhtikuun toisena päivänä suotuisa. Päivä osui sopivasti myös Ramesseksen valtaannousun vuosijuhlan aikoihin.
Kapina tyrehtyi alkuunsa
Kun sovittu päivä koitti, palatsin kimppuun iskettiin useammalta suunnalta. Kaksi sotapäällikköä hyökkäsi joukkoineen palatsia vastaan, ja kapinaan yhtyneet faraon rakennustyöläiset läheisestä Deir el Medinan kaupungista kiipesivät muurien yli palatsiin.
Papyruskääröistä ei käy ilmi, kuinka kauan hyökkäystä kesti. Erään työnjohtajan päiväkirjamerkinnöistä käy ilmi, että rakennustyöt keskeytyivät muutamaksi päiväksi faraota vastaan tehdyn hyökkäyksen takia, mutta se ei vielä kerro, kestivätkö taistelut niinkään pitkään.
Vallankaappausyritys kuitenkin kuivui nopeasti kokoon, sillä kapinalliset eivät saaneet odottamaansa tukea. Kaikki kapinan johtajat vangittiin ja teloitettiin samalla tavalla kuin kuusi pääsyytettyä lukuun ottamatta yhtä tallimestaria, joka pakeni hyvissä ajoin.
Farao kuoli ennen oikeudenkäyntiä
Papyruksista käy ilmi, että Ramesses oli elossa vallankaappausyrityksen jälkeen, ja valitsi itse oikeudenkäynnin 14 tuomaria.
Oikeuden pöytäkirjoissa häneen kuitenkin viitataan nimityksellä ”suuri jumala”, mikä tarkoitti sitä, että hän oli siirtynyt tuonpuoleiseen. Asiakirjat eivät kerro, oliko farao kenties haavoittunut kapinassa ja sittemmin kuollut saamiinsa vammoihin vai johtuiko kuolema sairaudesta tai vanhuudesta.
Taikausko oli yleistä, ja voimallisen noidan uskottiin voivan surmata uhrinsa pelkästään osoittamalla tätä. Saattaa hyvinkin olla, että faraon kuolemaa edisti jo pelkkä tieto siitä, että maagi ja lääkäri olivat tehneet taikoja hänen päänsä menoksi.
Oikeutta käytiin osaksi suljettujen ovien takana. Luultavasti kyse oli arkaluontoisista todistajalausunnoista, sillä salaliitossa oli mukana Ramesseksen sisäpiiriä.
Syytetyistä kymmenen tuomittiin tekemään itsemurha, seitsemäntoista teloitettiin polttamalla ja neljä silvottiin. Yksi selvisi nuhtelulla. Faraon vaimon Tiyn ja muiden haaremin naisten kohtaloa ei kuvata, mutta oletettavasti hekin menettivät henkensä.
Huutavaksi muumioksi kutsuttu ”Tuntematon mies E” löytyi vuonna 1886. Muumio saattaa olla Ramesses III:n poika.
Tavoitteena pelastaa valtakunta
Ramesseksen ja Tiyn poika tuomittiin kuolemaan osallisuudesta vallankaappaukseen. Hän sai kuitenkin etuoikeuden tehdä itsemurhan, eikä häntä poltettu.
Ruumiin polttaminen teki rangaistuksesta erityisen kauhistuttavan, sillä muinaiset egyptiläiset uskoivat, että tuonpuoleiseen pääsemiseen tarvittiin ruumis. Polttamalla surmattu sai viettää ikuisuutensa korventumalla liekeissä.
Papyruksista ei myöskään löydy selitystä siihen, miksi nämä etuoikeutetut ihmiset riskeerasivat kaiken syöstäkseen faraon vallasta. Syytettyjen lausuntoja ei ole mukana säilyneissä asiakirjoissa.
Yksi mahdollinen syy on se, että Ramesses III:n valtakausi oli erittäin rauhaton. Ramesses II:n aika oli ollut Egyptin suuruuden aikaa, mutta tämän seuraaja ei ollut erityisen taitava valtiomies.
Kun Ramesses III nousi valtaan, valtakuntaa repivät sisäiset valtataistelut ja taloudellisesti raskaat sodat Egyptin alueita havittelevia vihollisvaltioita vastaan. Lisäksi ongelmat valtion palkkojen maksamisessa aiheuttivat epävarmuutta, ja maata koetteli nälänhätä.
Ramesses III:n kerrotaan myös olleen huomattavasti kiinnostuneempi kultaisten lautastensa laskemisesta ja mahtavien julkisten monumenttien pystyttämisestä itsensä kunniaksi kuin valtakunnan todellisiin ongelmiin tarttumisesta.
Toinen mahdollinen kapinan syy on se, että Tiyn poika Pentewere (Pentaware) olisi ollut alun perin vallanperijä, mutta Ramesseksen toisen vaimon Esen olisi onnistunut nostaa oma poikansa Penteweren edelle.
Perimysjärjestyksen muuttaminen olisi motiivi Tiyn kapinahankkeelle ja selittäisi myös sen, miksi korkeat virkamiehet antoivat tukensa faraon syöksemiselle vallasta.
Tuomarit syytettyjen penkille
Ramesseksen tuomarivalinnat osoittautuivat vähintäänkin hätiköidyiksi. Tutkijoiden mukaan faraon vaimot ehtivät taivuttaa osan tuomareista puolelleen.
Tämä tuli ilmi, ja puolensa huonosti valinneet tuomarit joutuivat itse tuomittaviksi. Yksi selvisi nuhtelulla, mutta muilta neljältä leikattiin korvat ja nenä. Silpominen oli elinikäinen häpeärangaistus, ja silvottu oli loppuikänsä yhteiskunnan alinta pohjasakkaa.
Ramesses III:n jälkeen Egyptin valtaistuimelle nousi Ramesses IV, joka ehti olla vallassa ennen kuolemaansa vain kuusi vuotta, minkä jälkeen valta siirtyi hänen pojalleen.